Hyvä päivä

Vietettiin tänään Leenan kanssa käänteisen ruokailun päivää. Ensin jälkiruuat munkkipossun muodossa Hakaniemessä, sushi toimi varsinaisena ruokana, ja lopuksi aperitiivit Virgin Oil Co:n terassilla. Oli ihanaa istua tuntitolkulla auringosta nauttien, ja jakaa kaikki ilot ja surut. Spekuloida, analysoida ja havaita, kuinka mielenkiintoiselta vaikuttavia ihmisiä tämäkin kansa on pullollaan.

Mä usein harmittelen, kuinka pitkäveteiseltä se vain tunnin pituinen, Lahden ja Helsingin erottava junamatka tuntuu. Vaikka mukana olisi kirja, musiikkia, töitä, kirjoittamista, univelkaa tai vaikka ristikkolehti (ei ikinä!), löydän itseni aina välillä vilkuilemasta kelloa ja jankuttamassa päänsisäisesti jokokohtaollaanperilläkauankovielä?

Nopeasti matka menee vain, jos on juttukaveri. Ja niitä löytyy valitettavan harvoin. Tänään paluumatkalla juttelin niitä näitä kahden vanhemman australialaispariskunnan kanssa. En ole pitkään aikaan päässyt puhumaan kunnolla englantia, eikä kotimatka ole koskaan tuntunut yhtä nopealta.

Mun kesälomatavoitteeni on edennyt vähän liian hyvin. Suunnitelmissa oli katsoa Gossip Girlin kaikki tuotantokaudet, ja näin parin viikon aikana olen ehtinyt jo kolmoskauteen. Iltapalana jakso tai pari lisää.

The Lonely Leopard

Asukuvia pilviseltä päivältä - miksi mä pidän tota laukkua joka kuvassa väärinpäin? Ja miksi mulla on silmät kiinni melkein joka kuvassa?

Mä tykkään collegepaidoista, ne on maailman mukavimmat päällä. Toi mun sininen college on niinsanottu kesäcollege, materiaali on ohuempaa kuin mun muissa collegepaidoissa. Mulla oli vastaava murretunsininen, muistaakseni Levi's-college ala-asteen ensimmäisillä luokilla, ja vanhoja valokuvia katsellessa heräsi kaipuu lapsuuden lempparivaatteisiin. Tosin vain valikoituihin yksilöihin, noin kymmenvuotiaana mun lempparit oli siniset, leveälahkeiset käärmeennahkahousut, joita en halua enää edes ajatella ylläni.

Leopardikenkiä lupasin taannoin käyttää paljon, mutta ne tekivät vasta nyt debyyttinsä. Tuo muuten rentoon ja yksinkertaiseen asuun sen verran särmää, etten näytä sataprosenttisesti maatiaisspurgulta. Korkkarit pelastavat aina kaiken!

Mä tykkään leopardikuosista paljon, mutta en ole tarpeeksi rohkea yhdistääkseni useampaa kuin yhtä kissaelementtiä kerralla. Siksi esimerkiksi leopardiclutch on vielä käyttämättä. Ja leopardikuoret puhelimeen. Kissanpäiviä odotellessa!

Unterwegs

Lomat on hetkeksi lomailtu, ja huomenna on aika palata arkeen. Mä vietin lomaa ihan täydestä sydämestä, äidin luona keskellä ei mitään tekemättä mitään. Käytännössä mitään, olenhan mä esimerkiksi

- nukkunut öitä riippumatossa

- polttanut reiteni auringossa

- siivonnut altaanpohjaa ja tervannut laituria

- kironnut ruisrääkkää 

- kerrannut venäjän kielioppia ja vastapainona lukenut chick lit-hömppää

- kohdannut ensi kertaa hirven maantiellä, kuin myös ajanut Mäkkärin autokaistaa

- viettänyt tuntikausia saunassa

Aivotoiminta huolellisesti ripustettuna narikkaan.

Äidillä ja mulla on tapana olla eri mieltä ihan kaikesta. Esimerkiksi lastenkasvatuksesta. Mymmeli saa olla äidin luona vapaana, ja koska Mymmeli on laiska ja arka, se ei lähde ikinä pihapiiristä mihinkään. Paitsi keskiviikkona, kun kopiteltiin äidin kanssa pihatiellä. Mymmeli tuli seuraksi siihen viereen, kunnes naapuri keksi ajaa tien läpi metsään. Kissa säikähti autoa ja meni piiloon, eikä tavoistaan poiketen näyttäytynyt, naukaissut tai muutenkaan todistanut olemassaoloaan kutsumisesta ja kissittelystä huolimatta.

Palattiin pihaan, ja mä huutelin Mymmeliä vähän väliä. Kun katinrötjäke sipsutteli luokse hetken päästä hangonkeksimäisellä ilmeellä, mä polvistun torumaan Mymmeliä sangen tuimalla äänensävylläni, kuinka ei saa mennä pois silmistä jos ei kerro missä on. Äiti naureskeli, että eihän Mymmeli ollut kuin muutaman minuutin pois, ja minä kivahdin takaisin, että siinä oli muutama minuutti liikaa. Musta tulee kuulemma ihan kamala äiti, ja lapset haluavat aina olla vain mummolassa. Mä niin muistan tämän sitten kun on lasten aika ja hoitopaikkaa tarvitaan.

Suorittaminen on ollut landeillessa vahvaa, etenkin torstai-iltana. Äiti halusi syödä mun kanssa vesimelonia pihalla, ja käski mun viedä suklaalevyn jääkaappiin, tuoda puukon ja pestä kolmikiloisen vesimelonin. Mä pistin vesimelonin jääkaappiin ja kun olin huuhtelemassa suklaalevyä, oli korkea aika herätä siihen iltaan. Tuloksetta, en sitten ymmärtänyt tuoda muuta kuin sen puukon, enkä esimerkiksi lautasta, jonka päälle vesimelonin voisi laittaa. Kun sitä ei erikseen pyydetty...