Taannoin Pietari Suuri tahtoi rakennuttaa palatsialueen, joka vetäisi vertoja Versailles'lle. Niin Suomenlahden rannalle, noin 30 kilometrin päähän Pietarin keskustasta syntyi Pietarhovi, Petergof. Valtava kompleksi alapalatseja, maisemapuutarhoja, metsäpolkuja ja painovoimalla toimivia suihkulähteitä. Nykyään puistoalueelta löytyy myös lukuisia turistihattukojuja, kitchejä lasten leikkisuihkulähteitä, musiikkiesityksiä, golfautokierroksia ja syötävää laidasta laitaan. Nähtävyydeksi tehty.
Tilasin rapusalaatin. Missä on rapu? Missä on salaatti?
Sisätiloista mä en osaa sanoa mitään - en ehtinyt vieläkään tutustumaan palatsiin. Taannoin koulun kanssa käytiin vain kääntymässä pääsuihkulähteellä, nyt meidän aikamme kului rauhallisesti ristiin rastiin kävellessä ja piknikillä istuskellessa. Kaikkein rähjäisimmilläkin nurmikentillä istuminen on oikeasti kiellettyä, siellä missä
kaikki muutkin istuvat. Me ehdittiin piknikoida toista tuntia, kunnes vihainen puistovahti puhalsi pilliin ja käski ihmisiä nousta pois. Vasta toisella kerralla käskyllä näytti olevan jotain vaikutusta. Puistovahtiakin pelottavampi tapaus oli mun kimppuun hyökännyt moraalinvartijamummo, joka valisti muunmuassa, että ruoho ei ole enää vihreää kun kaikki käyvät siinä kuljeksimassa. Näinhän se on.
Pietarhoviin pääsee ainakin Avtovon metroasemalta bussilla numero 200, tai kantosiipialuksella Talvipalatsin takaa. Onneksi me mentiin autolla. Ajoittaisesta pilvisyydestä huolimatta kyseinen sunnuntai oli niin kuuma päivä, että mä vain nuokuin flegmaattisena koko menomatkan. Matka kesti yli tunnin suuntaansa. Julkisilla olisi mennyt vielä pidempään.