Eräs ihan tavallinen aamu

Huomenta! Mun aamu alkoi tänään noin kolmelta. Mikään pakottava tarvehan noin aikaiselle heräämiselle ei olisi ollut, mutta unta ei vaan riittänyt. Lisäksi kun alitajunnassa tykytti paitsi kasakaupalla huolia ja murheita, myös inhokki vastaan lemppari feat. Teuvo, ei uinumista ollut järkevä jatkaa. Kaksi tuntia sinne tai tänne.

Käytännössä heti silmät auki saatuani huomioni varasti Minnesota-Chicago-peli. Ennakkoon luvattu kolmosketju Sharp-Teuvo-Shaw oli jotakin liian hyvää ollakseen totta. Lapselta vietiin tikkari, eikä Teuvo edes pelannut. Onneksi mulla on yövirkkuja kavereita, joihin voin purkaa tuollaiset huutavien vääryyksien aiheuttamat ketutukset. Ensimmäisen erän ajan lellin rutikuivaa naamaani kosteusnaamiolla, ja valikoin vaatteita työpäivää varten. Tänään tarkenee hameella.

Ensimmäisellä erätauolla siirryin olohuoneen puolelle, ja valmistin reilun aamupalan itselleni. Päivästä on tulossa pitkä, ja mahdollisuutta lounastaukoon ei ole, vaan ruokaa näen seuraavan kerran vasta kolmen jälkeen. Aamupalaksi riisipiirakkaa juustolla ja paprikalla, itsetehtyä mysliä jogurtilla ja tietenkin kahvia. Taika-kahvikuppi ja lautanen sekä kristallilasi olivat joululahjoja.

Tokalla erätauolla aloin meikata. Mä meikkaan töihin todella harvoin, mutta nyt kun ylimääräistä aikaa on, niin miksipä ei? Luin blogipäivitykset, vastailin kommentteihini ja söin toisenkin riisipiirakan. Ja katselin Salomäen ei huonoa änäridebyyttiä.

Nyt kello on noin neljäkymmentä yli seitsemän, ja minä kuittaan junasta matkalla töihin. Hauskaa päivää kaikille!


Vapaapäivien vietosta

Mulla on ollut tänä vuonna pehmeä lasku arkeen. Viikko jo vierähtänyt, ja mulla on ollut vasta yksi työpäivä. Luulisi, että vapaapäivistä on saanut nauttia, ja ne päivät olisivat jopa käyneet pitkäksi.  Vaan kaikki päiväthän ovat saman pituisia.

Suunnitelmia on ollut. Niin Korkeasaarta, lähihotellin aamupalaa, parempaa brunssia kuin Kaivarin Kanuunaakin. Joista yksikään ei toteutunut, kerran käytiin ravintolassa syömässä. Illalla. Tosin todella pitkän kaavan mukaan, alkupala-pääruoka-jälkiruoka-kombinaatiossa meni yli kaksi tuntia. Valtaosa ajasta oli odottelua.

Maanantain viimeisellä junalla palattiin poikaystävän kanssa Lahteen. Kotona on imuroitu viimeksi vajaa kolme viikkoa sitten, joten pyhitin siivouspäiväksi loppiaisen, tuon merkittävän kirkkovuoden juhlapäivän. Ja lämmityksen laitoin päälle vasta vartti sitten. Niin sitä oli päässyt paikat repsahtamaan.

Mitä mä sitten olen tehnyt? Luulisi, että olisin tehnyt rästihommia, slow foodia, lukenut, tai edes hemmotellut itseäni. Tehnyt edes jotain hyödyllistä (siivoamista ei koskaan lasketa, koska siivottava on!) Olen vain harjoitellut kahvista vierottautumista, kiukutellut, nukkunut pitkään, ja muuten vain laiskotellut sängyssä katsellen sarjoja. Suosikkeina Bridezillas ja vähemmän yllättäen Syke.

Vapaapäivieni aikaansaamattomuus oikein kulminoitui loppiaisen ruokavalioon: mitä ikinä kaappien kätköistä sattui löytymään. Lounaaksi valkosipulikeittoa, päivälliseksi valkosipulipastaa. Eli hienonnettua sipulia ja valkosipulia paistettuna reilussa määrässä öljyä, sekoitettuna fusillipastaan ja parmesanraasteeseen.


Jos kaikki lääkärit olisivat Holopaisia, mäkin olisin varmasti jo terve.

I'm thankful for today

kuva: we♥it
Usein mua syytetään (ei ihan syyttä suotta) negatiivisuuden kruunaamattomaksi kuningattareksi. Näen kaikissa asioissa jotakin huonoa, mun lasi on aina puoliksi tyhjä jos ei kokonaan, ja löydän kaikesta roppakaupalla parannettavaa.

Koska naama henkisesti mutrulla oleminen on aika kuormittavaa, mä päätin katsella edes päivän ajan elämän kirkkaampaa puolta. Päätin listata ylös yhden päivän mukavat asiat. Asiat, joista olen kiitollinen tänään.

Olen kiitollinen
- tuntemattoman kehuista aamujunassa, vaikka olin väsynyt ja meikitön.
- töissä saadusta kroissantista
- jääkaapissa odottaneista fetasalaattiaineksista
- tunnin päiväunista
- että sain nähdä paikan päällä pelin, jonka Jokerit voittivat
- kyseisessä matsissa nähdystä kunnianosoituksesta Antti-Jussi Niemelle
- aftergameista Westissä chantaten
- että mulla on kumisaappaat ja saan pomppia lätäköissä
- Ex tempore-reissusta Atomirotan keikalle
- tulevasta turvallisesta kyydistä kotiin