Kronberget

Yksi mun must see-kohteita Helsingissä on jo vuosia odottanut Laajasalossa. Kruunuvuoren hylätyt huvilat. Luin männäviikolla alueen historiasta Minna Torpan ja Aurora Reinhardin kirjan Kruunuvuori - unohdettujen huviloiden tarina. Vaikka huviloiden kohtalon ajatteleminen saa mut todella surulliseksi, halusin päästä ne vielä näkemään. Aluetta uudelleenrakennetaan ja huvilat ovat lähes maan tasalla, joten nyt olivat viime hetket käsillä. Niinpä vapaan sunnuntaipäivän kunniaksi pakattiin kimpsut ja kampsut (=kännykkä ja matkakortti) ja lähdettiin seikkailuretkelle Itään kohti huviloiden hautausmaata.

Mä olen luonteeltani seikkailija, joten mun oli pakko päästä käymään jossakin huvilassa sisällä. Sisälle menoa en missään nimessä suosittele kenellekään, sillä talot ovat romahtamisvaarassa ja täynnä lasinsirpaleita. Mansardikattoinen niinkutsuttu Puutarhurin huvila vaikutti turvallisimmalta helppokulkuisimmalta tutustumiskohteelta, uskallettiin jopa yläkertaan, ja pieni itku pääsi kun näin nuo muinaisen lastenhuoneen kukkasin koristellut seinät. Yläkerrassa oli lisätaiteiltu epämääräisin graffitein, harjoiteltu jotakin jännittävää näytelmää ja tehty nuotioita. Onneksi ei ollut koko talo palanut.

Vaikka tuuli kuin tunnelissa, mä sinnittelin pitkän pitkän aikaa rantakivillä, katsellen meren kuohuja, iloiten välillä vilkkaavasta auringosta. Ja koska seikkailun ei tarvinnut päättyä taloille, kiivettiin koko Kruunuvuoren huipulle. Ja laskeuduttiin alas lähes pystysuoraa kalliota öljysataman aidassa roikkuen.

Hiuspäivitystä

Olin vähän ylimitoittanut lounaan keston, ja mulle jäi turhaa ylimääräistä aikaa ennen iltapäivän kampaajakäyntiä. Aiemmin olen vältellyt Stockan Hulluja Päiviä kuin hullu huonettaan, mutta nyt hukkaanheitettävä aika sai vedettyä mut mukaansa tuohon kaaokseen.

Mä yritin tuloksetta metsästää Oiva Toikan Uhuu-pöllöä tarjouksesta. Väinö kommentoi sitä kuuden huntin perunaksi, kun sitä vielä nettikuvastosta etsin. Ja musta kun se olisi ollut niin kiva. Onneksi jääkaapista löytyy sattumalta peruna, Väinö lupasi luoda mulle siitä vastaavan pöllön.

Sen sijaan aurinkopuuteri löytyi! Koin lievän järkytyksen kuullessani, että mulle tutusta ja mieluisasta Guerlainin aurinkopuuterista on useampia sävyjä - mulla on ollut se brunettien versio tähän asti. Koska vanha aurinkopuuteri vetelee viimeisiään, päätin antaa mahdollisuuden blondiversiolle. Mua vartenhan se on lanseerattu. Mukaan lähti myös pirteä keväthuulipuna, koska niitä ei voi koskaan olla liikaa.

Ja ne hiukset... Niistä tuli erittäin hyvät! Kirkkaammat, kiiltävämmät, lyhyemmät ja tuuheammat - ainakin joksikin aikaa. Tajuton tuuli ja takatalven lumitihku vaan tekivät tuhojaan, enkä saanut hiihtää loppupäivää kivalla tukalla. Hyvää kevättä vaan!

Meidän Mymmeli on tullut kotiin!

Kaikkien muutto-, remppa- ja lomakiireiden keskellä ei mitenkään olisi ollut tilaa edes pienelle kissalle, joten Mymmelille teki hyvää viettää pari kuukautta tutussa paikassa talvihoidossa. Nyt kun suuremmat kiireet alkavat olla ohi ja koti näyttää lähes kelvolliselta, Mymmelinkin oli hyvä asettua taloksi. Eläminen ilman kissaa ei loppupelissä ole oikein minkään makuista.


Jos joku onnistuu vielä muakin huonommin kuvissa, se on kyllä Mymmeli.