Embroidered

Mä tein syntiä, ja ostin polyesterimekon! Se oli törkeän kallis kun ottaa huomioon, että kyseinen mekko on sataprosenttisesti muovia. Mutta onhan se myös törkeän kaunis, brodeerauksineen kaikkineen. Rakastan kirjailtuja vaatteita, mussa asuu selkeästi joku pieni slaavitar. Tai meksikotar, ystäväni kommentoi mekkoa sanoin very Frida!

Kuvat viime viikolta, matkalta Brondaan juhlistamaan Väinön synttäreitä. Siinäpä kirjailtu mekko in action! Keskipäivän aurinko ei ole mikään imartelevin, miten mun iho on muka samanvärinen kuin Torilinna? Kiireellisen aikataulun vuoksi kerettiin vain lounaalle, ilta-aikaa kun ei ollut kummallakaan tuhlattavaksi. Anteeksi vääränväriset kynnet, multa puuttuu täysin burgundy kynsilakka. Pitänee mennä mekon kanssa mallailemaan kynsilakkahyllyille, noista kukista kun löytyy ihan täydellinen viininpunainen sävy!

Miniorkidea on muuten ehkä maailman suloisin kukka. Sain sen lahjaksi Väinön syntymäpäivien kunniaksi. Toivotan hänelle pitkää ikää täällä kukkien saattohoitolassa. Väinö antoi sille oikein nimenkin. Saanko esitellä, Sepi Kumpulainen!

Autumn inspiration

Vuosi vuodelta alan saada varmuutta siitä, että lempivuodenaikani on kuitenkin syksy. Siltä se aina aluksi tuntuu, kunnes viikkotolkulla jatkuva viima ja tihku alkaa tulla korvista ulos.

Kirpeä aamutuuli tarttuu kashmirvillaiseen huiviin kun juoksen jälleen kerran liian aikaisin kulkevaa sporaa kiinni. Merivesi on mustaa, mutta syksy on aikaa, milloin musta valloittaa vaatekaapinkin. Se vain kuuluu asiaan. Parista viiteen kupillista kahvia tappaa aamukooman. Miten työpiste ilman ikkunoita tuntuu yhtäkkiä niin valoisalta?

Kasvoille iskevä jäähileiden sekainen tihkusadekaan ei haittaa, mä olen palaamassa kotiin! Saan sytyttää kynttilät, heittää jalkaani vaaleanpunaiset pörrösukat ja keittää muumiteetä. Koska olen 22-vuotias. Jep, syksy on sitä aikaa kun kaikki kaivavat kaappien kätköistä kynttilät ja lämpimät töppöset, ja juovat teetä litrakaupalla. Vaikkeivat edes tykkäisi teestä.

Mun pitäisi tehdä kouluhommia, sen sijaan kultaakin kalliimpi aika kuluu besserwisseröinnin, innovatiivisen maailmanparannuksen ja epäoleellisten snapchatkuvien parissa. Kallisarvoinen aika, joka pitäisi kuluttaa sivistykseen ja kirjoitustöihin. Tyhjäntoimittajan tutkinto tulossa.

Syysinspiraatiota weheartitistä.

Katu päättyy aurinkoon

Sanotaan, ettei suuririntaisen olisi suotavaa pukeutua kuin poolopaitoihin. Vaan onko tämäkään niin siveellistä? Sivuprofiili kun on sopimaton. Olen sitä kokoluokkaa, että telttaankaan en voi mennä piiloon...

Oversizeneuleet vielä överimmässä XL-koossa ja sukkahousut ovat olleet mun vakiovaatetus näin vapaapäivisin. Mustaa ja toisen sävyistä mustaa. Mikäli kotoa pitää poistua, pistän vähintään shortsit jalkaan. Hei, ne ovat siniset! Väriä! Alkusyksystä kuljin vielä ihan paljain säärin, nyt viima vaatii jonkinnäköiset housut jalkaan.

Ylipolvensaappaat näkyvät jälleen tänä syksynä noin joka kolmannen vastaantulevan naisen jalassa, mä olen käyttänyt niitä sinnikkäästi keväät ja syksyt ainakin viimeiset kolme vuotta. Samat mokkanahkaiset saappaat vuodesta toiseen, mokkaa en aio vaihtaa. Puoleenreiteen kurottavat korolliset nahkasaappaat olisivat ihan liian kinkyt näyttääkseen hyvältä tavallisella kadunpullerolla. Ja näillä senteillä ei ilman korkoja kuljeta!

Vaikka noissa onkin suhteellisen korkea ja kapea korko, niillä jaksaa sipsutella koko päivän. Ja minähän sipsuttelen, päivästä toiseen!