Haavematkakohteet (osa 1)

Postausideoita taannoin kysellessäni moni kertoi tykkäävänsä erityisen paljon matkapostauksista. Koska vanhahko kissa ja opiskeleva poikaystävä pitävät mut kuitenkin suurimman osan vuodesta ihan kotimaan pinnalla, reissut ovat aika harvinaista herkkua tässä blogissa. Eräs kommentoija antoikin hyvän idean, voisin kirjoitella matkakohteista, joihin haluaisin vielä joskus mennä.

Koska mulla näitä haavematkakohteita on enemmän kuin silakkaa parvessa, tästä saa loistavan postaussarjan. Kukaan tuskin jaksaisi lukea kerralla mun unelmakohdelistaa, lista kun on lähes boakäärmeen pituinen. Aloitetaan lyhyesti.

En ole koskaan ollut mikään Aasianmatkaaja. Kartan Thaimaan kaltaisia turistirysiä, joissa ei voi yhtään seikkailla, jossa autenttisuus on kadonnut kaupallisuuden tieltä. Mua viehättää Unescon maailmanperintökohteet, ja Hoi An Vietnamissa on yksi niistä. Perille ei pääse kovin helposti, joko bussilla pääkaupunki Hanoista (N-A-I-O-H, käytetäänpä vietnamilaisten kaupunkien nimessä vähän eri kirjaimia) n. vuorokaudessa, tai lentäen tai junaillen Da Nangiin (uutuuskirjaimina D ja G!) josta pääsee bussilla tuurilla tunnissa Hoi Aniin.

Hoi An on sympaattinen pikkukaupunki, jossa aika on pysähtynyt vuosikymmeniä sitten. Vanha kaupunki on kompaktin kokoinen, täynnä historiaa. Muutaman euron hintaisella vanhakaupunki-lipulla pääsee tutustumaan yhteen maamerkkiin, yhteen museoon, historiallisiin taloihin ja joko paikallisten teatteriin tai kansanmusiikkikonserttiin. Pukeutumiskoodi vanhassa kaupungissa on tiukka, paidattomia miehiä ja hihattomia naisia ei suvaita. Hoi Anissa on kuulemma myös Aasian taitavimmat räätälit, joten loman yhteydessä voisin teettää edullisesti joitakin vaatteita.

Meksiko tarjoaisi mulle paljon nähtävää! Haluaisin käydä monessa paikassa, ja viettää esimerkiksi kuukauden kiertäen ympäri maata. Pääkaupungissa sijaitseva La Caza Azul, Frida Kahlon kotitalo olisi mulle eräänlainen henkilökohtainen pyhiinvaelluspaikka. Mexico Cityn keskustori Zólaco kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin, ja sen laidalla sijaitsevan Kansallispalatsin portaikkoon Diego Rivera maalasi Meksikon historiaa kuvaavat kohufreskonsa. Jatkuvasti kasvava Mexico City vaikuttaa kaoottiselta, mutta juuri siksi niin kiinnostavalta.

Tyynenmeren rannikolla sijaitsevasta Acapulcosta tuli 50-luvulla Amerikan filmitähtien ja yläluokan Riviera, oikea klassikkolomakohde, joka on täynnä menneen ajan glamouria. Musta olisi ihanaa vain rentoutua muutaman päivän ajan kultaisilla rannoilla. Joskin Acapulco on kolmanneksi vaarallisin kaupunki koko maailmassa kun katsotaan henkirikosten määrää, ja kuuluisa myös turistien sieppauksista. Meksikon korruptoituneella kolikolla on kääntöpuolensa.

Viitisen sataa vuotta sitten raunioitunut mayakaupunki Tulum tunnettiin aikoinaan nimellä aamunkoiton kaupunki. Mayojen kulttuuri on niin kiehtova tällaiselle esihistoriafriikille. Haluaisin kiivetä El Castillon huipulle katsomaan auringonnousua ja seurata harvinaisten bastardikilpikonnien eloa omalla suojellulla rannallaan.

Afrikkainnostus heräsi itselläni sangen myöhään, vasta lukiossa. Mutta se heräsi voimakkaasti, jokin koko mantereessa alkoi vetää minua puoleensa kuin magneetti. Ja ketäpä ei vetäisi, sieltähän me kaikki olemme nykykäsityksen valossa lähtöisin.

Afrikasta henkilökohtainen ykkönen minulle on Tansania. Tansania on maa täynnä historiaa ja ainutlaatuista luontoa - näistä molemmista minä tykkään! Loppupelissä mulla on vain kaksi must-asiaa Tansaniassa: nähdä lempieläimiäni kirahveja luonnossa, ja syödä Sansibarilla pweza wa nazia, kookosmaidossa keitettyä mustekalaa.

On Tansaniassa paljon muutakin kuin nuo kaksi henkilökohtaista unelmaa. Kansallispuistoja on lukuisia, ja niissä elää muitakin kiehtovia eläimiä kuin kirahveja. Afrikan korkein vuori Kilimanjaro on sen verran helppokulkuinen, että uskoisin pystyväni kiipeämään sen huipulle. Songo Mnaran ja Kilwa Kisiwanin satamakaupunkien rauniot kiinnostavat myös raunioista kiinnostunutta ihmistä.

Tansaniahaavetta vastaan sotii Väinö, joka on asunut Tansaniassa joitakin vuosia sitten, eikä sinne enää halua palata. Väinö on kokenut kilimanjarot, safarit ja sansibarit, eikä niitä kuulemma halua toistamiseen nähdä. Onneksi esimerkiksi Olympia järjestää kivoilta kuulostavia safarimatkoja, joihin kuuluu myös muutama päivä Sansibarilla.

Kuvat: we♥it

Makuuhuoneen jouluilme

Makuuhuoneeseen on nyt viritetty jouluvalot ja -lakanat! Mä arkailin pitkään sesonkilakanoiden ostoa - olisihan niiden käyttö jonakin muuna aikana lähes sopimatonta. Sitten tajusin, että mulla on useita muitakin yhtä vähällä käytöllä olevia lakanoita, jokaiselle kuukaudelle vähintäänkin omansa. Kyllä siihen joukkoon vielä yhdet lakanat mahtuvat. Pettämätön logiikka, eikös vain?

Viime kaudella mulla oli jossakin Jokeripelissä hyvin lievää (mutta kuitenkin maininnan arvoista) silmäpeliä erään vastapelaajan (venäläiseksi harvinaislaatuisen komean!) kanssa. Asia tuli eilen jotenkin mutkan kautta puheeksi kaverin kanssa, ja heitin varmat faktatiedot: se pelasi TsSKAssa hyökkääjänä, ja teki maalin, jonka jälkeen en enää katsellut sitä yhtään sillä silmällä..

No, kävin eilen netistä kaikki viime kauden tseska-hyökkääjät läpi. En löytänyt. No, ehkä se ei pelannutkaan TsSKAssa. Katsoin kaikki venäläispelaajat, jotka tekivät viime kaudella maalin Jokereiden kotipelissä. En löytänyt. Todennäköisyys kyseisen pelaajan löytymiseen alkaa olla nollissa. Ehkäpä mä olenkin nähnyt vain unta.

Tän postauksen piti keskittyä pelkästään kotiin... Mites mä osaankin halutessani kääntää lähes jokaisen puheenaiheen jääkiekkoon?

Helppo ja terveellinen

Pitkinä duunipäivinä mulla riittää aikaa vain yhdelle varsinaiselle (lämpimälle) aterialle. Juu juu, säännöllinen ateriarytmi olisi tärkeää paitsi verensokerin, myös painonhallinnan kannalta, mutku mä en kerkeä enkä ole nälkäinen. Musta tuntuu omituiselta syödä jos ei ole nälkä.

Mä en koskaan ehdi ruokatrendeihin mukaan ajallaan. Lehtikaali oli it-kaali pari vuotta sitten, mutta mulla oli aavistuksen epäluuloinen suhtautuminen kaikkiin kaaleihin. Nyt se maistuu jopa ruuan pääraaka-aineena. Kun syö kotimaista ja luomua, ei tarvitse olla huolissaan kadmiumille altistumisesta, jota lehtikaali imee tehokkaasti maaperässä.

Lehtikaali on lehtivihanneksista ravintorikkain. Se on pullollaan K-, A- ja C-vitamiineja, sekä kalsiumia ja rautaa. Lehtikaali on myös proteiinirikas. Yhdistin kaksi lemppariani, fetan ja kanan lehtikaaliin ja tein niistä simppelin lämpimän salaatin. Kuvassa yritin käyttää ikkunasta tulevan luonnonvalon epätoivoisesti hyödyksi, mutta jouduin turvautumaan lisävalaistukseen. Ilta kun tulee jo lähes lounasaikaan.

KAKSI ISOA ANNOSTA:

punainen paprika

sipuli

öljyä

1/2 tl harissaa

3 isoa lehtikaalin lehteä

100 g fetaa

100 g broilerisuikaleita

puolikkaan granaattiomenan siemenet

Kuullota harissaa kuumalla pannulla öljytilkassa. Paista kana harissassa ja siirrä kulhoon odottamaan. Pilko sipuli ja paprika pieneksi silpuksi ja kuullota öljyssä pannulla. Huuhdo lehtikaali, poista keskiruoti ja pilko suupaloiksi. Lisää lehtikaalinpalat pannulle ja paista muutama minuutti. Sekoita kulhossa kanan ja murennetun fetan kanssa. Ripottele lopuksi pinnalle granaattiomenan siemenet.