Q&A: ANSWERS PART III

Jos olisi mahdollista tietää oma kuolinpäivänsä, haluaisitko tietää sen? Tottakai! Onhan se hyvä varautua. Ihan omaistenkin puolesta, voi sitten itse järjestellä omat hautajaiset.

Jos olisit kala, uisitko myötävirtaan vai vastavirtaan? Vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan. Mä en ole vielä kuollut.

Jos pääsisit tapaamaan yhden julkisuuden henkilön, kenet tapaisit? Kamala ku julkisuuden henkilö on niin laaja käsite. Vladimir Putin olisi mielenkiintoinen tavata, mutta mä pelkään pahoin etten osaisi pitää suutani tarpeeksi kiinni ja söisin samalla tapaamisella kohtalokasta poloniumsushia.

Entä jääkiekkoilijan? Vakiovastauksena Patrick Sharp. Tai sitten maailman paras aktiivijääkiekkoilija eli Pavel Datsjuk.

Jos et olisi suomalainen, minkä maalainen haluaisit olla? Itävaltalainen.

Jos voisit samantien noin vain muuttaa pois Suomesta, mihin muuttaisit? Mikä estää sinua muuttamasta? Jos tällä sekunnilla pitäisi tehdä päätös, muuttaisin jonnekin jossa en ole ikinä vieraillut. Esimerkiksi vaikka Chicagoon, tätähän kaikki ovat odottaneet! Suurin este poismuutolle on vanha kissa, jonka kanssa haluan viettää hänen viimeiset vuotensa. Mymmeliä olisi turha rääkätä lentokoneella.

Jos sinulla olisi mahdollisuus päästä avaruuteen, menisitkö? Totta hitossa!

Jos saisit elää uudelleen elämäsi, tekisitkö sen? Muuttaisitko jotain siinä? Opiskeluvalinnat ovat vähän mietityttäneet. Mun piti hakea Tikkakosken ilmailulukioon, mutta se olisi ollut turhaa koska tiesin jo silloin, että pituus ei ikinä riitä lentolupakirjaan. Mä myös halusin Kallion ilmaisutaidon lukioon, mutta äiti ei antanut mun muuttaa alaikäisenä yksin Helsinkiin. Toisaalta elämäni olisi hyvin erilaista, moni ihminen olisi jäänyt kohtaamatta.

Jos pitäisi valita yksi Disney-mies, joka olisi luonteeltaan ja ulkonäöltään samanlainen kuin jossain Disney-elokuvassa, kenet haluaisit poikaystäväksi? En vain osaa ajatella että seurustelisin piirretyn miehen kanssa. Mutta alle kouluikäisenä olin rakastunut Thomasiin Pocahontaksesta, eli sanon vaikka sen.

Mikä on Disney-elokuvasuosikkisi? Juurikin se Pocahontas

Mikä on lempiviikonpäiväsi? Sunnuntai, koska se on lähes varmuudella vapaapäivä.

Oletetaan että joutuisit vankilaan. Mistä syystä joutuisit sinne? Pelaisin Monopolia.

Lempieläimesi? Kirahvi.

Mikä olet horoskoopiltasi? Seuraatko horoskooppeja? Mä luen horoskooppeja sillai kliseisen ironisesti aina välillä jos on joku iltapäivälehti käsillä. Olen kauris.

Leikitkö koskaan noilla sivupalkin ihanilla pingviineillä? Haha toisinaan kyllä jumitun hetkeksi niiden pariin :D

Mitä kieltä luontoäiti puhuu? Elekieltä.

Montako selfietä otat päivittäin? Tähän ei ole mitään keskiarvoa. Jos alan ottamaan selfieitä, se vaatii ehkä sen 410 otosta per yksi julkaisukelpoinen. Viime selfiestä taitaa olla toista viikkoa aikaa.

Screenshot viimeisimmästä WhatsApp-keskustelusta? Näitä mä en ole koskaan ymmärtänyt. En keskustele mitään mielenkiintoista.

Kolme käytetyintä emojia? Sydänsilmäemoji, see no evil ja pussaava emoji.

Vastaa rehellisesti: 1. se mitä viimeksi söit on hääkakkusi 2. ne vaatteet mitä sulla on nyt päällä on hääpukusi 3. se biisi mitä kuuntelit viimeksi on häävalssisi 4. kenelle viimeksi viestitit on sulhasesi 5. se paikka missä olet nyt on hääpaikkasi. Millaset häät saat?

1. Lämmin Kuppi-keitto. Tomaatti-vuohenjuusto. 2. Musta trikoomekko ja leopardiballerinat. 3. En oo itseasiassa varma, joko Kivesveto Go Go - Äiti hei tai Ludovico Einaudi - Eros 4. Eksä. 5. Sporassa. Kuulostaa ylitsepääsemättömän kamalilta häiltä.

Juhannuksen kaava

Virossa juhannusta juhlitaan viikko. Siksi munkaan ei ole väärin myöntää, että täällä vajaat 90 kilometriä pohjoisemmassa juhannuksen vietto jatkuu edelleen. Tai ainakin jotain leppoisaa lomaa tässä vietetään. Juhannuksen jatkoja. Rauhallisesti, saunan ja savulohen parissa. Ja jalkapallon, tietenkin. Go Väinö! Go England!

Mun juhannus meni jälleen kerran siellä sun täällä pitkin kaupunkia, sekalaisessa seurakunnassa. Mukaan oli mahdutettava myös pikavisiitti landelle. Ehkä ensi vuonna jo uskaltaisi olla koko juhannuksen keskellä korpea koivua halailemassa. Ja näkisi juhannuskokon, mä olen kohdannut sellaisen viimeksi ehkä 10 vuotta sitten.

Yksi mun omista juhannusperinteistä on dräftibileet. Ne on järjestettävä, aina jollakin kokoonpanolla. Ei paikallakaan niin väliä. Ja tarjottavat pitää tehdä itse, tänä vuonna tarjolla oli rumia bageleita sekä mojito-juustokakkua! Sekin oli oikeastaan aika ruma.

Draft-tapahtumasta saa jääkiekosta vähemmän kiinnostuneillekin sopivan asiaankuuluvalla juomapelillä, jonka yksi osio meinasi tänä vuonna käydä kohtalokkaaksi. Aina kun Jarmo Kekäläinen käväisee ruudussa, otetaan kekkuli-shotti, joka oli tällä kertaa sininen, minttuisa hyytelöshotti. Koska kuvaaja oli vekkulituulella, niitä joutui vetämään kolmetoista putkeen. Sellaiset kekkulit että.

Mä olin henkeen ja vereen team Matthews, mutta olihan se hienoa nähdä neljän suomalaisen varaaminen ekalla kierroksella! Erityisesti sydäntä lämmitti Olli Juolevin viides sija, on aina kiva nähdä kun oma kasvatti ylittää odotukset. Muutenkin mielenkiintoisempi ykköskierros kuin odotin! Paljon änärivalmiita pelaajia, mutta vielä enemmän niitä, joiden kehittymistä janoaa päästä näkemään. Tiedän, mitä liigoja seuraan ensi kaudella.

Pietarinkirja

Alan reissu reissulta saada varmistusta siitä, että Pietari on minulle se toinen kotikaupunki. Sinne on aina niin helppo lähteä, ja siellä on aina yhtä helppo kulkea. Tämä Pietarin reissu oli edellisistä poiketen sangen kliininen. Tallikadun hotelli, ydinkeskustan nähtävyydet ja kaksi jalkaa, jolla kuljettiin. Nyt ei seikkailtu saarilla tai metrotunnelissa.

Vaan ei sitä metroa kannata pelätä, sillä Pietari on pitkien etäisyyksien kaupunki. Korttelivälit ovat omaa luokkaansa, sillä sisäpihat ovat usein massiivisia. Sisäpihoilla voi kohota jopa salaisia taloja joilla on salainen oma sisäpihansa! Mua huvittaa aina jos joku Pietarissa vieraillut valittaa kuinka vaikeaa oli tulla juna-asemalta hotellille. Takseja ei ollut kuin pimeitä, ne ovat kalliita (pyytävät vähintään 1500 ruplaa, itse tinkaan hintakatoksi 500 mikä on aina riittänyt) ja joutui lopulta kävelemään kilometrikaupalla kun taksikuski ei saanut selvää turistin sanomasta osoitteesta. Ja sen majapaikan sijainti oli surkea, Talvipalatsille piti kävellä kolme kilometriä vaikka matka näyttikin ihan lyhyeltä kartalla...

Käyttäkää hyvät ihmiset metroa! Pietarin metrossa on helppo suunnistaa ja vaihtaa linjaa, vaikka ei tunnistaisikaan kyrillisiä kirjaimia. Linjat ovat sekä numeroitu että värikoodattu, ja kuten valtaosassa maailman metroja, tarvitsee vain katsoa linjan päätepysäkki jotta osaa valita oikean puolen. Asemalta pääsee Nevskille yhdellä vaihdolla vartissa. Metroasemat bongaa hyvin katukuvasta, ja metroon ostetaan erikseen poletit, zetonit. Niitäkin on naurettavan helppo ostaa - sen kun menee luukulle, iskee rahat kouruun ja sanoo lukumäärän. Adin, dva, tri... Jos Venäjä ei luonnistu, sormillakin voi näyttää. Yhdellä zetonilla saa yhden matkan (mahdollisine vaihtoineen), ja hinta on 35 ruplaa eli vähän alle 50 senttiä. Huh, tulipahan saarnattua!







Pietari on elävä kaupunki. Joka kerralla löytää uuden paikan, jota ei edeltävällä reissulla vielä ollut, ja seuraavan kerran se saattaakin olla ihan uudessa paikassa. Paikallisten innovatiivisuus on ihailtavaa. Kuka perustaa antikahvilan, kuka vintage-naamiaisasuliikkeen, ketkä kommuunin valokuvanäyttelyineen ja design-myymälöineen. Mitä ikinä keksiikin haluta tai kokea, se onnistuu Pietarissa.

Pietari on kattojen kaupunki. Aikoinaan Pietari Suuri ei halunnut yhdenkään keskustan rakennuksen olevan Talvipalatsia suurempia, joten yhdenmuotoiset katot jatkuvat korttelikaupalla. Maisemat ovat mielettömät, oltiin sitten sliipatussa ydinkeskustassa tai rosoisemmalla laitakaupungilla. Olen aikaisemmilla reissuilla vain nopeasti piipahtanut yläilmoissa eri kattoterasseilla. Tämäkin reissu oli valitettavan sateinen, sillä mun toiveena oli lähteä opastetulle kattokävelylle. Vielä jonakin päivänä. Onpahan tekosyy hakea taas uusi viisumi.








Pietari on käytännöllinen kaupunki. Ympäri vuorokauden aukiolevia Produkti-pikkukauppoja on joka kulmalla. Julkinen liikenne on toimiva, erityisesti metro on pomminvarma (onko tuo epäkorrekti, piruja seinälle maalaava ilmaus?) joten omaa autoa ei tarvitse. Suojatien liikennevaloissa on sekuntikellot, jolloin osaa suhteuttaa tien ylittämisen kannattavuuden. Pääkatu Nevskillä on poikkeuksellisen hyvin toimiva wifi. Alkoholia voi juoda kadulla, kunhan pullo on piilotettu paperipussiin. Eihän sitä tiedä mitä pussissa on!

Pietari on kissojen kaupunki. Eremitaasin kellarissa asuu kymmeniä vahtikissoja. Perinteisesti kissat käyskentelivät museossa suojellen sen taideaarteita rotilta. Perinnettä kunnioittaen kissat ovat saaneet valtakunnakseen Talvipalatsin kellarin, jossa niitä hoidetaan, ruokitaan ja lääkitään. Samoilla kulmilla on myös Kissatasavalta, omalla kissaviisumillaan. Tie kissojen luo muistuttaa reittiä Narniaan: mennään yhteen tiettyyn kaappiin ja sanotaan kolmesti miau.

Pietari on ihana kaupunki. Käykää, jos ette ole vielä käyneet. Jos olette, käykää uudestaan!