Mua pyydettiin esittelemään joulu- ja synttärilahjoja, joten tässä niistä muutamia. Mun ehdoton lemppari on toi Chicago Blackhawks-karvalakki. Sen sain isältäni, ja oon äärimmäisen ylpeä, että se valitsi oikean joukkueen. Lisäksi olin vähän närkästynyt, kun isän ensimmäinen lahja mulle oli iso laatikollinen mun vanhoja cd-levyjä, jotka olivat (SYYSTÄ!) unohtuneet vintille ja kaapinperukoille lapsuudenkotiin, esimerkiksi huikeat
NRJ Hits 2&3,
Smurffit Rap Rock-hitit ja
Teletapit-cd, mutta maailman hienoin hattu käänsi mun ajatukset isästä lopulta hyvin positiiviseksi. Korsin Hamilton on onneksi musta ja ajaton, mä en pystyisi kantamaan mitään logoja kilometrin päähän huutavia monogrammihirvityksiä, vaan suosin enemmän pelkistettyjä ja neutraalinvärisiä laukkuja.
Mulla on ollut jo pari vuotta käytännössä joka paikassa mukana sellainen lievään kulttimaineeseen noussut vaaleanpunainen
Kirja, johon sitten erinäiset ihmiset ovat kirjoittaneet mulle terveisiä, on kirjoitettu ylös hauskoja mutta huonoja ajatuksia, oon kerännyt nimmarit siihen ja kaiken maailman muistoja maan ja taivaan välillä. Nyt se alkaa ikävästi olla viittä vaille täynnä, onneksi Johanna pelasti tilanteen antamalla mulle lahjaksi
Kirja II:n, eli huonot jutut saavat edelleen jatkua. Karkkiosasto jäi noihin epäkorrektin nimen omaaviin vaahtotäytteisiin suklaisiin, piparminttukepit on paketoinnista ylijääneitä koristeita.
Lisäksi mä sain mm. veden/teenkeittimen, pari kirjaa, samppanjapullon, suomirokkitrivian, naamarasvan ja yllättäviä Tapaninpäivävieraita, oli lievästi sanottuna noloa, kun mulla ei ollut juurikaan mitään tarjottavaa. Onneksi äiti tuli pelastamaan pakastekakun kanssa, ja toi myös mulle herkkuja, kuten buffalomozzarellaa, vuonankaalia ja suihkutettavaa balsamicoa. Mä tein niistä päivän ruuakseni salaatin. Nyt aion keskittyä katsomaan alle 20-vuotiaiden MM-kisoja, keitän varmaankin sitä teetä ja luen. Projektina edelleen muinaisskandinaavinen mytologia.