Etwas

Eilen suuria vaikeuksia tuotti valinta ifk-Jokerit-derby, ja nuorten Ruotsi-Suomi-derbyn väliltä. Ratkaisu oli helppo, pistettiin koneelta pyörimään se maaottelu ja telkkarista liigaa. Keskittyminen oli välillä vähän hankalaa, pääasiallisesti seurasin Jokereiden peliä, mutta kun niitä jänniä tilanteita tuli ihan peräjälkeen... Korkkasin Lennun tuliaispunkun, ja reilunkokoinen lasillinen kruunasi tuon hurjan lauantain.

Käytiin äidin kanssa Picnicissä sunnuntaikahvilla kahvitta. Ollaan molemmat kaikkea muuta kuin loistavia aikataulujen kanssa, ja kumpikin joutui juoksemaan tapaamispaikalle tuulispäänä, joten kuuma juoma ei napannut. Mä halusin maistaa talvipatonkia, ja se oli varmaan paras patonki mitä olen koskaan syönyt. En olisi itse osannut ajatella, että briejuusto ja kuivatut karpalot toimisivat yhdessä. Pitää kokeilla yhdistelmää joskus kotonakin.

Mä päätin antaa alennusmyynneille vielä yhden mahdollisuuden. Ja tämä oli viimeinen. Mä olen kehittänyt jonkinasteisen fiksaation neuleisiin, erityisesti ylisuuriin, joten kiva että muutama sellainen löytyi alennuksesta. Saatoin ostaa myös uuden takin, taas. Vielä ennen joulua olin epätoivoinen takkipulani kanssa, mutta onneksi apu on ostettavissa. Eipä tarvitse tänä vuonna hankkia enää yhtään takkia. Tuskin ensi vuonnakaan.

Kreikkalainen juttu

Porukat tarjosivat mulle tänään synttärilounaan. Mun teki mieli kreikkalaista ruokaa, lähinnä tzatzikia, joten päätettiin mennä siihen krekuun, jossa olen käynyt vain kerran ja joka on kauimpana kotoa. Mun pettymyksekseni tzatziki kuului vaan yhteen annokseen, joten mun oli niin sanotusti pakko ottaa gyroslautanen, vaikken juuri tykkää lihasuikaleista ja lohkoperunoista. Jälkeenpäin tajusin, että tzatzikin olisi saanut lisukkeena ihan mihin tahansa ruokaan. Ei se mitään, hyvää oli silti ja olen taas yhtä ruokaennakkoluuloa köyhempi. Jälkiruuaksi halvaa, sitä en ollut koskaan aiemmin tietoisesti maistanut, eikä ollut makeuden vuoksi ihan mun juttu. Onneksi äidille maistui.

Inhoan suuresti fyysisiä alennusmyyntejä, en haluaisi jonottaa sovituskoppeihin, kassalle, hyllylle. Väistellä miljoonia ihmisiä ja saada osakseni halveksuvaa kohtelua myyjältä. Onneksi on nettikaupat ja nettialet. Tänään puolitoista tuntia kaupungilla riitti mulle joulunjälkeisalennusmyynneiksi. Löydän noin kerran vuodessa jotain kivaa Seppälästä ja tämän vuoden saldo oli naurettavan halpa harmaa takki. Jotain piristystä sen ainaisen mustan kaveriksi. Huomatkaa asialliset pörrösukat!

Katsoin juuri Suomen avausottelun jääkiekon alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskisoista, ja päivän karrelle polttava kysymys kuuluu, miksi Herra Kapteeni ei pelaa puoliksikaan noin jäätävästi Jokeripaita päällä...? Huomista derbyä odotellessa.

Gifted

Mua pyydettiin esittelemään joulu- ja synttärilahjoja, joten tässä niistä muutamia. Mun ehdoton lemppari on toi Chicago Blackhawks-karvalakki. Sen sain isältäni, ja oon äärimmäisen ylpeä, että se valitsi oikean joukkueen. Lisäksi olin vähän närkästynyt, kun isän ensimmäinen lahja mulle oli iso laatikollinen mun vanhoja cd-levyjä, jotka olivat (SYYSTÄ!) unohtuneet vintille ja kaapinperukoille lapsuudenkotiin, esimerkiksi huikeat NRJ Hits 2&3, Smurffit Rap Rock-hitit ja Teletapit-cd, mutta maailman hienoin hattu käänsi mun ajatukset isästä lopulta hyvin positiiviseksi. Korsin Hamilton on onneksi musta ja ajaton, mä en pystyisi kantamaan mitään logoja kilometrin päähän huutavia monogrammihirvityksiä, vaan suosin enemmän pelkistettyjä ja neutraalinvärisiä laukkuja.

Mulla on ollut jo pari vuotta käytännössä joka paikassa mukana sellainen lievään kulttimaineeseen noussut vaaleanpunainen Kirja, johon sitten erinäiset ihmiset ovat kirjoittaneet mulle terveisiä, on kirjoitettu ylös hauskoja mutta huonoja ajatuksia, oon kerännyt nimmarit siihen ja kaiken maailman muistoja maan ja taivaan välillä. Nyt se alkaa ikävästi olla viittä vaille täynnä, onneksi Johanna pelasti tilanteen antamalla mulle lahjaksi Kirja II:n, eli huonot jutut saavat edelleen jatkua. Karkkiosasto jäi noihin epäkorrektin nimen omaaviin vaahtotäytteisiin suklaisiin, piparminttukepit on paketoinnista ylijääneitä koristeita.

Lisäksi mä sain mm. veden/teenkeittimen, pari kirjaa, samppanjapullon, suomirokkitrivian, naamarasvan ja yllättäviä Tapaninpäivävieraita, oli lievästi sanottuna noloa, kun mulla ei ollut juurikaan mitään tarjottavaa. Onneksi äiti tuli pelastamaan pakastekakun kanssa, ja toi myös mulle herkkuja, kuten buffalomozzarellaa, vuonankaalia ja suihkutettavaa balsamicoa. Mä tein niistä päivän ruuakseni salaatin. Nyt aion keskittyä katsomaan alle 20-vuotiaiden MM-kisoja, keitän varmaankin sitä teetä ja luen. Projektina edelleen muinaisskandinaavinen mytologia.