Julian kanssa ei olla ehditty treffailemaan pitkään aikaan, joten otettiin keskiviikkona vahinko takaisin. Mä olin etukäteen jo päättänyt, etten tarvitse Hulluilta päiviltä yhtikäs mitään, mutta jouduin kyseisen sirkuksen sivullisuhriksi Julian metsästäessä mausteita. Päätös myös piti, mä en kulkenut eilen pitkin Helsingin katuja keltainen muovikassi kädessäni.
Syö Helsinki-hengessä mentiin syömään hampparit takavuosien suosikkipaikkaamme Rymy-Eetuun. Ravintola oli onneksi käytännössä tyhjillään, meidän pääpuheenaiheemme oli parasitologia, joka saattaa karkottaa herkimmiltä ruokahalut. Ja koska mulla oli edessä änäriyö, eikä ehditty puhua ruokailun ohella kylliksi, mentiin Foorumin Väinöön kahville. Sieltä saa erittäin asiallisen kokoisen kupin kahvia.
Torstaipäivän puolelle venähtäneen aamukahvireissun kohokohta oli kuitenkin mun kohtaamani elämäni ensimmäinen elävä siili Kumpulassa. Mä olen aiemmin nähnyt luonnossa vain auton yliajamia ex-siilejä, ja olen aina ihan innoissani, kun näen onnellisen villieläimen lähietäisyydeltä, oli se sitten mikä pupu tai sammakko tahansa.
Jokainen maailman Chicago Blackhawks-fani taitaa olla muuten mulle kiitoksen velkaa. Olin äärimmäisen väsynyt pelin junnatessa jatkoajalla, ja totesin ääneen: "tästä hyökkäyksestä saa luvan tulla maali." Ja niinhän siitä tulikin, Sharpin epäonnistunut laukaus nousi torjunnasta kerrassaan merkillisesti ylöspäin, josta maalivahti itse ilmasta tökkäsi kiekon maaliin. Mulle suositeltiin uutta uraa manaajana.
