Surprise party

Tiistaina tytöt päättivät järjestää mulle yllätyssynttärit. Tämän viikon tiistai oli sellainen päivä, jolloin aamu avautui myrkyllisenä ja mulla oli kiire. Niin kiire, että tukka jäi pesemättä ja naama meikitsemättä, asuvalintanakin oli huppari. Mä en edes käytä koskaan huppareita!

Aluksi koitti kutsu vilpittömästi syömään. Mä olin aluksi myöntyväinen ja ehkä jopa innoissani, kunnes tietoisuus omasta tilastani iski. Kaiken kruunasi kaikkien aikojen kevyin hitlervertaus: jos Hitler olisi blondi viiksetön transvestiitti, te olisitte kuin kaksi marjaa. Kenenkään ulkonäköä pilkkaamatta, julkiselle paikalle menemishalut valahtivat tuon kommentin myötä maan alle. Tytöt joutuivat paljastamaan yllätyksen perimmäisen syyn, enkä mä meinannut siltikään tajuta. Tässä ihan käytännön esimerkki, kuinka myrkyllinen mun tiistaiaamuni oli: lamauttava.

Koska tiistaina oli matsipäivä ja Jokerit ansaitsee aina mahdollisuuden, päädyttiin Sports Academyyn syömään. Ja koska nämä olivat syntymäpäiväjuhlat, tilattiin pullollinen samppanjaa. Talo tarjosi nachot, ja mä en voinut vastustaa ajatusta caesarsalaattiburgerista. Koska itse lätkämatsi oli yhtä seulomista, vaihdettiin leiriä ennen toisen erän loppua.

Siirrettiin sijaintia reilu kilometri lähikapakkaan jossa juotiin toinenkin pullollinen, tällä kertaa skumppaa. Mehän kannetaan joka paikkaan aina Trivial Pursuitia mukana, joten päätettiin pelata kierros. Melkein voitin.

SE TULI!

Vaisto toivotti hyvää huomenta joskus neljän aikaan yöstä. Edessä olisi kuitenkin sangen aikainen herätys, joten mitä sitä turhia enää nukkumaan. Ihan hyvin voisin katsoa vaikka änäriä.

Lempipelaaja, jonka kasvua on seurannut vuosikaupalla. Mä olen omin silmin nähnyt ensimmäisen liigapelin, ensimmäisen liigamaalin, junnujen maailmanmestaruuden kapteenipaidassa, ensimmäisen matsin Jokerikapteenina, ensimmäisen virallisen aikuisten maaottelun, ensimmäisen NHL-pelin ja sitä myötä Teuvon vakiintumisen sille tasolle, minne taitojensa puolesta kuuluu.

Tänään se tuli, kauan odotettu ensimmäinen änärimaali. Sattumankauppaa, että sen ylipäätään näin. Milloin viimeksi olen herkistynyt katsoessani jääkiekkoa? Ei mitään väliä, vaikka hävittiin se matsi, koko peli oli parasta änäriteuvoa tähän mennessä. Uskallan olla takuuvarma siitä, että tuo maali ei jäänyt uran viimeiseksi.

Eräs ihan tavallinen aamu

Huomenta! Mun aamu alkoi tänään noin kolmelta. Mikään pakottava tarvehan noin aikaiselle heräämiselle ei olisi ollut, mutta unta ei vaan riittänyt. Lisäksi kun alitajunnassa tykytti paitsi kasakaupalla huolia ja murheita, myös inhokki vastaan lemppari feat. Teuvo, ei uinumista ollut järkevä jatkaa. Kaksi tuntia sinne tai tänne.

Käytännössä heti silmät auki saatuani huomioni varasti Minnesota-Chicago-peli. Ennakkoon luvattu kolmosketju Sharp-Teuvo-Shaw oli jotakin liian hyvää ollakseen totta. Lapselta vietiin tikkari, eikä Teuvo edes pelannut. Onneksi mulla on yövirkkuja kavereita, joihin voin purkaa tuollaiset huutavien vääryyksien aiheuttamat ketutukset. Ensimmäisen erän ajan lellin rutikuivaa naamaani kosteusnaamiolla, ja valikoin vaatteita työpäivää varten. Tänään tarkenee hameella.

Ensimmäisellä erätauolla siirryin olohuoneen puolelle, ja valmistin reilun aamupalan itselleni. Päivästä on tulossa pitkä, ja mahdollisuutta lounastaukoon ei ole, vaan ruokaa näen seuraavan kerran vasta kolmen jälkeen. Aamupalaksi riisipiirakkaa juustolla ja paprikalla, itsetehtyä mysliä jogurtilla ja tietenkin kahvia. Taika-kahvikuppi ja lautanen sekä kristallilasi olivat joululahjoja.

Tokalla erätauolla aloin meikata. Mä meikkaan töihin todella harvoin, mutta nyt kun ylimääräistä aikaa on, niin miksipä ei? Luin blogipäivitykset, vastailin kommentteihini ja söin toisenkin riisipiirakan. Ja katselin Salomäen ei huonoa änäridebyyttiä.

Nyt kello on noin neljäkymmentä yli seitsemän, ja minä kuittaan junasta matkalla töihin. Hauskaa päivää kaikille!