Ain't no sunshine

Photobooth-kuvat kunniaan!

Floridaan on nyt kotiuduttu, vaikeuksien kautta voittoon. Menomatkaa rienasi MYRSKY, ja oltiin Atlantassa tuntitolkulla jumissa. Mä uskoin sokeasti kirkkain silmin kaiken mitä lentokenttähenkilökunta mulle syötti, esimerkiksi mun Estalla ei olisi saanut poistua Georgian osavaltioon... Meillä ei ollut läheskään mahdoton tilanne, jotkut olivat odottaneet konetta kaksitoista tuntia. Ja pieni kone, jolla lennettiin Atlantasta Palm Beachille oli varmaan vuodelta äiti ja isä. Koneen siivellä räjähti jokin kesken nousun, ja puoli matkustamoa huutaa paniikissa. Se siitä rentouttavasta loman aloituksesta. Jälkiviisaana olisi pitänyt ottaa vain suorat lennot, mutta sellaisia ei löytynyt, kun liput ostin.

Mulla oli myös tarkoituksena upgreidata liput Atlantin ylittävälle lennolle, mutta tilaa ei ollut. Oli tyytyminen koneen etupuolen kaksipenkkisille riveille, aluksi mulla oli paikka karjaluokassa keskellä pitkää keskiriviä ventovieraiden ympäröimänä, Väinön alkuperäinen paikka oli muualla. Tietää sitten ensi kerralla hoitaa lippuasiat ajoissa. KLM muisti mua syntymäpäivänä cavalla, lasten puuhakirjalla ja stuertin laulamalla synttärilaululla. Vielä koneesta poistuessakin matkustamohenkilökunta halasi mut läpi ja toivotti hauskaa päivää. Aika liikkiksiä nuo hollantilaiset.

Asutaan siis eräässä pikkukaupungissa, ruuhkassa vajaa kahden tunnin ajomatkan päässä Miamista. Meillä on täällä oma talo terassilla ja altaalla, ja tutustutaan kovaa vauhtia alueen ihmisiin ja pääsen preppaamaan surkeaa puhe-englantiani. Eilen syötiinkin suomalais-japanilais-amerikkalainen joulupäivän illallinen, tänään on edessä naapuruston pihajuhlat. Vielä ei olla päästy merta edemmäs kalaan, rantapäiviä ehtii viettää myöhemminkin. Sää on lämmin, mutta pilvinen ja sateinen. Valitettavasti, joskin voittaa Suomen mustan joulun. Tässäpä nämä oleellisimmat tiedot, ihan kuin kirjottaisi postikorttia äidille.

Jenkeissä on hirveät joulunjälkeisalet, ja tänään käytiin valtavassa Walmartissa, joka on vähänniinku Amerikan tarjoustalo. Mun oli ostettava periamerikkalainen ugly christmas sweater, hedelmiä 50 sentin kilohintaan ja muita arjen perustarvikkeita, me lähdettiin tänne lähes tyhjin matkalaukuin. Huomenna mennään kokemaan ostoskeskus, jonakin päivänä Palm Beach Outlet ja Worth Avenue. Mä en halunnut shoppailureissua, mutta sellainen tästä on näköjään tulossa. Tuontirajat paukkuvat varmasti jo viikonloppuna. Pitänee siis selvittää, miten tullissa toimitaan Suomeen palatessa. Eikö olekin kiva, kuinka blogi toimii mun henkilökohtaisena muistikirjana?