Viikonloppuna juhlittiin jälleen synttäreitä, tällä kertaa Lotan. Näillä näkymin myös viimeiset synttärit vähään aikaan, johan tässä onkin viimeiset puolitoista kuukautta saanut rampata syntymäpäivillä. Seuraava putki on jälleen syys-lokakuun vaihteessa, jolloin suurin osa isän puolen sukulaisista on päättänyt syntyä.
Mä unohdin ottaa kuvia valoisaan aikaan ja itse juhlista, josta kertoo se, että postauksen kuvamateriaali ei ole kummoinen. Ja se, että mulla oli sunnuntaiaamupäivällä vielä 54 prosenttia akkua jäljellä.
Myös juhlimistyylini on rauhoittunut huomattavasti teinivuosista. Siinä missä viisi vuotta sitten olisin todennäköisimmin löytänyt itseni boolimaljasta leikkimästä sukellusvenettä, nyt istuin tuntitolkulla kavereiden kanssa kylmässä saunassa, vaatteet päällä kuunnellen YUPta, kunnes menin olkkariin katsomaan änäriä. Oikeasti mulla oli tosi hauskaa.
Ne, jotka vakoilevat mun instagramiani, ovatkin jo nähneet mun uuden tatuoinnin. Pahoittelen toisen kuvan lohkeillutta kynsilakkaa, kelmeää aamuvalaistusta ja rasvaamatonta leimaa, tää on vasta paranemisvaihe. Onnistuin saamaan todella nopeasti ajan Liskogalleriasta, ja kävin sieltä ottamassa kolmannen ja todennäköisimmin myös toiseksi viimeisen leimani.
Olen pitkään harkittuun ja nopeasti toteutuneeseen tatuointiini äärimmäisen tyytyväinen, ei epäilystäkään missä mua tullaan jatkossakin leimaamaan Suomessa. Ja avataan noita numeroita vielä sen verran, että ne merkitsevät mulle muutakin kuin lempipelaajani pelinumeroa.
Mulla on ollut varsinainen Helsinkiviikko. Mikäs tässä, Helsinki on
sellainen kaupunki jossa ei voi kuin viihtyä. Uusia paikkoja ja ihmisiä,
pahaa ja loistavaa ruokaa, valehtelematta ainakin 300 kilometriä
julkisessa liikenteessä sekä hyvää ja huonoa säätä. Varautukaa
valovuoden pituiseen tekstiin ja kuvatulvaan!
Maanantaina
käytiin dädin ja pikkuveljen kanssa Suomenlinnassa. Olen viimeeksi
ollut kyseisen linnoituksen alueella ehkä kymmenen vuotta sitten,
katsomassa kesäteatterissa Veljeni Leijonamieltä. Muistan kyseisestä
showsta vain tosi feikin, savuavan Katla-lohikäärmeen ja jonkun
örkkömönkijän, joka laskeutui köydellä alas linnanvallia pitkin
näyttämölle, nappasi joltakulta yleisöstä jaffapullon ja kaatoi siitä
limpparia suuhunsa. En ole vieläkään ihan varma, oliko se sovittu juttu.
Aloitettiin
Suomenlinnakierros turvallisesti Panimosta. Join panimon omaa bitteriä,
olutta, joka legendan mukaan kasvattaa sotilaiden taistelutahtoa. Mene
ja tiedä, mutta hyvää oli! Suunnattiin tunneleiden kautta kohti
museosukellusvene Vesikkoa, mä tyydyin juoksemaan lokkeja pakoon miesten
tutustuessa kyseiseen paattiin.
Ruokapaikkoihin oli
todella vaikea löytää, ihan seikkailunhalusta mä halusin saaren
eteläkärkeen viikinkihenkiseltä kalskahtavaan Valhalla-ravintolaan.
Perille päästyämme en kuitenkaan saanut tahtoani läpi, ja mut päätettiin
raahata viereiseen pizzeriaan. Enpä ole koskaan saanut
hinta-laatusuhteeltaan yhtä huonoa pizzaa. Täytekombinaatiotkin olivat
ihan ihmeellisiä, eikä siellä saanut edes vaihtaa täytteitä. Hyvin
mielenkiintoinen käytäntö, jätti todella pahan maun suuhun. Sentään
merimaisemat olivat kauniita!
Keskiviikkona tie
(rauta-sellainen) vei uudestaan pääkaupunkiin, tällä kertaa viettämään
kauden ulkopuolista kuukausittaista laatuaikaa Leenan kanssa. Yllättäen mentiin
Alkon (tämähän on pelkkää ryyppäämistä käsittelevä blogi!!) ja Kampin kautta Suomenlinnaan pikniklounaalle. Aurinkokin se näytti kivasti paistavan, vaan tihku iski päälle heti kun päästiin mukavaan laiturikulmaan.
Ihan kuin ei oltais syöty riittävästi, mentiin Suokin jälkeen jäätelölle, ja siitä parin mutkan kautta Mäkkäriin sheikkailemaan. Ihan oikeasti, mikä keksintö toi elmacomaustepussi on? Mä olin ostanut
julkisiin päivälipun, joten ajettiin legendaarinen 3BT-ratikkakierros,
kun se on vielä joitakin päiviä saatavilla. Saimme näin tietenkin paljon
Eiran ja Eläintarhan alueista irti. Illasta käytiin katsomassa JFC:n
peli Töölössä, jonka jälkeen keksin suorittaa taitavan itseteurastuksen
stadionin pihalla. Siitä sitten Haartmanin ompeluseuratapaamisen kautta
baariin.
Torstaiaamuna satoi kaatamalla, ja mun
mieliala oli mustempi kuin Mörön makuuhuone. Litra kahvia, spora-ajelu,
esiintuleva aurinko ja Leenan ja Annikan seura onneksi muutti fiiliksen
hyväksi. Istuttiin Arabianrannassa, ja mä pääsin harrastamaan kaivattua
lähikontaktia meren kanssa. Keskiviikkoillan itsetuhoisuuteni vuoksi en
valitettavasti voinut uida, mutta kahlasin sen verran mitä leväisät
pohjakivet ja oma tasapaino antoivat myöten.
Myös Iia ja Lotta löysivät
paikalle, ja suunnattiin parin mutkan ja rappioromanttisten tasankojen
kautta Santtikseen syömään. En tajua kuka jaksaa syödä siellä annoksensa
kokonaan, mulla oli tapponälkä ja syön muutenkin valtavia määriä, mutta
jouduin jättämään närppeitä. Siitä vyöryin sitten Ellun luokse
Puistolaan yöksi vanhoja juttuja muistelemaan.
Ikään
kuin seitsemän tikin aiheuttama tuska ei olisi riittänyt, sain viime
viikolla sumplittua itselleni tatuointiajan Liskogalleriaan, ja kävin
ottamassa tokan leimani. Kuvaa siitä ei ainakaan toistaiseksi ole
tulossa suhteellisen intiimin paikan takia. Mä oon jonkin aikaa
puskaradioiden kautta etsinyt Suomesta luottotatuoijaa, joka pystyisi
realisoimaan mun visiot, mua kun ei ole piirustustaidolla siunattu. Olen
tosi tyytyväinen lopputulokseen, en voi muuta kuin suositella Hannea. Juotiin Iian kanssa kahvia, jonka jälkeen pari kaveria kävi näyttämässä mulle Salkkarikadun, ja muita tuikitärkeitä nähtävyyksiä.
Illasta takaisin Puistolaan, teiniviskin avulla nukuin kuin enkeli.
Pitää varmaan itsekin ostaa unilääkkeeksi, vaikka se on pahaa, maistuu nuotiolle ja kynsilakan poistoaineelle.
Hyvänmakuiset lääkkeet maistuvat hyvältä, mutta eivät tehoa.
