Noémvri

Ruger Hauer - Marraskuu

Yhdestoista kuu. Marraskuu on synkin kuu, sanotaan. Pimeyden keskellä näen kaiken valoisana. Mun tietokone palaa pian kotiin täysin korjattuna, kävin pitkästä aikaa kunnon lounaalla hyvässä seurassa, ja koin suurta ja mahtavaa materialismionnellisuutta. Jalat on ihan kipeät kymmenestä kävellystä kilometristä, kotiperjantaita tahdittaa rajaton Spotify, ja mulla on kilon verran kivoja lankoja, jotka toivottavasti opettavat mut neulomaan.

Kai se on ihan sama, tuleeko valo pimeyteen sitten Eteläauringosta ja kirkasvalolampuista, vai tähdistä ja kynttilöistä.

Lokakuun vika

...on huomenna. Mä kuitenkin pistin koko kuun pakettiin jo tänään, huomenna ei millään ehdi viettää hetkeäkään kotona. Sää on ollut ihanan aurinkoinen, ja mua harmittaa, etten ehtinyt ulkoilemaan kuin vasta auringonlaskun aattohetkenä. Ei toi lenkkeily oo pimeällä kivaa, varsinkaan suomaastossa.

Sen sijaan olen tänään tehnyt havaintoja. Kuten sen, että olen lähes poikkeuksetta pukeutunut mustaan tässä kuussa. Ja esimerkiksi useammin kuin kerran tähän liian helppoon, liian helposti yhdisteltävään neulemekkoon. Kaikki meni tänäänkin hyvin, kunnes tölväisin siivouksen ohessa reilun lorauksen kloriittia päälleni. Toivottavasti toi mekko ei ole täysin menetetty tapaus.

Olen myös juonut syksyn ekan ja kuukauden (jos en koko syksyn) vikan kaakaon. Ei toi paria vuosikertaa useammin oikein maistu, mä oon niin vannoutunut kahvityttö. Yritin huijata Johannaa kylään, mutta sillekään ei kaakao napannut. Sen sijaan seurana toimi Jonathan Kerrigan Sydämen asialla, ja mulle tuli hirveä hinku aloittaa jouluvalmistelut.

Lakkasin Louboutin-kynnet hetken mielijohteesta. Tavallinen musta kun olisi liian tylsää. Mun älykkyysosamäärä ei valitettavasti riitä kakspuoleisten kynsien kuvaukseen. Ainakaan kylppärin keinovalossa yhdellä kädellä puhelimen kameralla ilman kunnollisia kuvanmuokkausmahdollisuuksia.

Viimeistä kertaa lokakuussa mulla myös oli aikaa lukea. Lukea jotain oikeasti tärkeää, eli Skandinavian mytologiaa. Kynttilän valossa.

Mittelmeer

Voisin elää loppuelämäni pelkillä Välimeren alueen ruuilla. Ensinnäkin siksi, että se on iso alue ja vaihtoehtoja löytyy satoja ultrakevyestä ruuasta tuhtiin, makumaailmasta toiseen. Toiseksi, se sisältää niin paljon mun lempielementtejä, kuten fetaa, aurinkokuivattuja tomaatteja, mereneläviä, oliiveja, rosmariinia ja vuohenjuustoa. Ei tuolla ruoka-alueen tarjonnalla yksinkertaisesti voi kyllästyä. Tai jäädä nälkä.

Mä en ole K-ryhmän kanta-asiakas, mutta silti välillä löydän Pirkka-lehden eteisen lattialta. Ei se mitään, tykkään Pirkan ruokaohjeista. Kuten näistä munakoiso-fetaviipaleista, joita tein tänään ruuaksi. Rakastan mielettömästi munakoisoa, niin täytettynä, moussakassa, salaateissa, kuin paistettuina viipaleina. Rakastan jopa niin paljon, että halusin aikoinani Louis Vuittonin epi-nahkaisen Alman munakoison värisenä. Onneksi en sitä koskaan hankkinut, tiedän, etten oikein ole Vuittonin tyttöjä. Silti munakoiso on niin kauniin värinen, varsinkin syksyyn sopiva kylmähkö tumma violetti.

Rakkaudesta toiseen eli vuohenjuustoon. Jätän vain tämän kuvan viime viikon vuohenjuustosalaatista tähän, en ole ikinä saanut juustoa paistettua yhtä kauniisti.