Väsymys

Mä en ole osannut nukkua viime aikoina. Syynä ei ole valoisat kesäyöt, nukun kotonaoloöistäni valtaosan koristevalosarjan valossa. Eikä liika kofeiini, kahvia on juotu tällä viikolla vasta kaksi kuppia. Uni vaan ei suostu pysymään mun päässäni. Herään keskellä yötä lenkille, katsomaan jakson tai vajaan Gossip Girliä, tahi lukemaan. Sitten se uni yllättää uudestaan - hetkeksi. Mä en edes muista, milloin olisin viimeksi nukkunut yli kolmea tuntia kerralla.

Väsymyshän kulminoituu sitten yleiseen urpoiluun. Mä aloitin aamuni kaatamalla lasini täyteen laimentamatonta Fun Lightia, ja join siitä puolet, ennen kuin aloin kummastella makua. Olen vahvojen juomien ystävä. Maanantaina tyhjensin tiskikaapista astioita jääkaappiin. Eilen mummolassakin vein jäätelötikun jääkaappiin, ja muistin sen vasta äsken. Eipä tää vahvasti mene.

Käytiin tiistaina Johannan kanssa katsomassa Maleficent. Elokuvatuokion luulisi olevan hyvää ja rentouttavaa lääkettä väsymykseen, mutta ei mun kohdallani. Oli taas niin huonon huumorin iltapäivä. Hupi alkoi hissimatkalla kun jouduin pyytämään tuntematonta painamaan nappia puolestani. Johanna lisäsi viiteen litraan popcornmaustetta jonkin verran popcorneja, ja jo alkumainokset lupasivat erittäin pahaa. Kuten Reetun tähdittämä Piimä-mainos.

Mä olin ihan liian väsynyt katsomaan sinänsä viattoman yksinkertaista lastenelokuvaa, ja bongasin joka välistä no shit sherlock-huumoria. Kuten että vauvan syntymän jälkeen tulee ristiäiset. Ja tarinan opetus oli siinä, että jos mies tarjoaa juomaa, hänellä saattaa olla taka-ajatuksia. Kannattaa jättää juomatta. Mun, Johannan ja jokaisen kanssakatselijan onni oli siinä, että skarppaamalla osaan nauraa ääneti ja muita häiritsemättä.

Tänään yritin tehdä ulkomuistista kanakeittoa. Mikä voisi mennä pieleen, olen tehnyt sitä kymmenen kertaa aikaisemminkin... Katastrofi alkoi jo kun käytin mausteiden mittaamiseen ruokalusikkaa teelusikan sijaan. Ja yksi mausteista oli kahvi. Koska viime yön unet jäivät ajanjaksoille 22:30-0:15, 1:00-2:25 ja 3:45-6:00, ajattelin voivani nukkua vartin päikkärit sillä aikaa kun soppa kiehuu.

Alitajuisesti herätyskello oli poistunut päältä, ja keitto kiehui puolitoista tuntia liikaa. Syntyi niin hirveä soppa, että ilman maistamisia postitin sen viemärille. Itkuhan siinä pääsi, koska väsytti ja myös nälätti. Aika lohduttautua sohvannurkassa jätskipurkin ja Saksan pelin parissa. Kuolema kuittaa univelat.

Just do it

Mä en juokse, koska mulla kipeytyy silmänräpäyksessä niin polvet, selkä kuin nilkatkin. Enkä ymmärrä päämäärättömänä kipittelyä. Kävellenkin pääsisi perille, jos jonnekin on pakko mennä. Eikä lenkkarit sovi mulle jalkaan, mähän olen korkokenkätyttö! Vielä vähemmän ymmärrän jonkun pururatapöpelikön ympäri juoksemista, joten olen antanut itselleni luvan juosta vain urbaanissa asfalttimaastossa. Ja tästähän ne sekundapolvet kipeytyvät entisestään.

Piti siis ostaa kengät ja lopettaa tekosyiden keksiminen. Piti alkaa juoksemaan. Tukholmassa kaikkien jalassa oli Air Maxit, joten sieltä minäkin ostin sellaiset. Nyt mäkin kuulun "kaikkiin." Noi ei massojen mielestä edes ole juoksukengät... Ei se mitään, noilla mä nyt juoksen. Sääntöjä voi rikkoa, jos uskaltaa.

Monen mielestä noi on todella ihanan näköiset kengät, mutta musta ne on vain lähinnä järkyttävät mötköt. Siksi noita ei tulla näkemään mun jalassa turuilla ja toreilla, vaan ainoastaan silloin, kun mä yritän harrastaa liikuntaa. Yrittämisestä ei lasketa.

Summer plans

Kuvat: We♥it

Tänään tippui uunituoreella viisumilla varustettu passi postiluukusta, ja samalla varmistui, että tänä kesänä opiskellaan Venäjää! Lähden heinäkuussa pariksi viikoksi Pietariin, ja tarkoituksena olisi palata ainakin paremmalla aksentilla ja spontaanimmalla kielenkäytöllä varustettuna, monia kokemuksia ja ystäviä rikkaampana.

Mä en ole käynyt Venäjällä viiteen vuoteen, ja tämä on ensimmäinen kertani yksin. Saa nähdä, kuinka nopeasti opin muistamaan ulkoa metrokartan, ruokakauppakäyttäytymisen, kahvilaetiketin ja katukuvaan sulautuvan pukeutumisen. Keksinkö tarpeeksi kivaa tekemistä. Helppoa tuskin tulee olemaan, mutta ei tarvitsekaan. Mä olen selviytyjäluonne.