Winter basics

Multa on toivottu postausta niinsanotuista vaatekaapin kulmakivistä. Mun kesä- ja talvityylit ovat keskenään todella erilaisia, näin talviaikaan ajattelin esitellä tummat ja neutraalinväriset talven perusvaatteeni.

Mekot
Rakastan mekkoja, yhdessä vaatteessa sekä ylä- että alaosa. Eipä ole olemassa helpompaa tapaa luoda asua! Yksi mekko taipuu asustamalla niin arkeen kuin juhlaankin, ja moneen kertaan. Talvisin suosin mustia mekkoja.

A-linjaiset hameet
Mulla on aika massiivinen ylävartalo, ja koen tyttömäisen hamemallin tasapainottavan sitä. Käytän hameiden kanssa mieluiten ohuita, 20-40-denierisiä mustia sukkahousuja. Pakkasajan pelastuksena on paksut fleecesukkikset, mä myös kerrostan sukkahousuja niillä hirveimmillä tulipalopakkasilla. Näin voin käyttää hameita ympäri vuoden.

Tummat farkut
Mustat farkut mustien nilkkureiden kanssa luovat illuusion pitkistä sääristä, mikä on tällaiselle töppöjalalle pelkkää plussaa. Parhaat koskaan omistamani mustat farkkuni ovat halvat Topshopin Petite Moto Leigh -farkut, ne ovat jo yli vuoden kestäneet käytössä tällaisella reitevällä ihmisellä. Valkoisen yläosan kanssa käytän mieluiten tummansinisiä farkkuja.

Paitapuserot
En tiedä tarkalleen miten sana blouse käännetään suomeksi - paitapuseron äiti on mulle opettanut. Mä olen vasta viimeisen parin vuoden aikana syttynyt näille, nykyään ei muita yläosia juuri tule ostettua. Nämä ovat niin monikäyttöisiä, taipuvat arkeen kuin juhlaankin, ja ne voi asustaa miljoonalla tavalla. Mä tykkään myös villimpikuosisista puseroista.

V-aukkoiset neuleet
Palmikkoneuleet on mun suosikkeja, erityisesti valkoisena. Tykkään hillitystä v-aukosta, asua voi täten varioida pukemalla neuleen alle kauluspaidan. Materiaaleista pidän eniten kashmirvillasta, joka tuntuu ihoa vasten pehmeältä ja lämpimältä. Pistelevä neule on inhottava puettava!

Musta parkatakki
Vuorellinen topattu talviparka on mun monipuolisin ja eniten käytetyin takkini. Ainakaan mä en pärjäisi paukkupakkasilla ilman huppua!

Nahkahanskat
Mulla palelee kädet herkästi, ja nahkahanskat ovat ajaton valinta. Katukuvassa ihastuin punaisiin nahkahanskoihin, ne taitavatkin olla seuraava hankintani.

Nahkasaappaat
Vaikka olenkin korkkarityttö enkä arastele niitä edes talvella, matalakorkoiset saappaat ovat turvallinen valinta hasardikeleille. Mun mielestä mustat nahkaiset ratsastussaappaat sopivat käytännössä kaiken kanssa.

Turkisasusteet
Sain todella kummastuneita katseita, kun ostin ekan karvaliivini joskus kuusi vuotta sitten. Nykyään turkisasusteet eivät enää pistä silmään katukuvassa, ja hyvä niin. Pehmeitä, söpöjä, sopivasti boheemeja ja ennen kaikkea lämpimiä.
 

Kertomuksia kuluneelta viikolta

Näin mukava tuiskuisa näky tervehti mua tänä aamuna ikkunasta. Peitto tuntui yhtäkkiä lämpimämmältä kuin koskaan. Takana yli 12 tunnin yöunet ja jääkylmä supervahva tee ikkunalaudalla.

Tämä viikko on ollut todella kiireinen, vaikka olen pyrkinyt ottamaan aikaa itselleni. Itse vaan teen kaikesta kiireen. Menoa oli joka päivä aamusta yöhön, eikä unelle ollut riittävästi sijaa. Saati sosiaaliselle medialle. Tapahtumapaikkana Helsinki, aina perjantaihin asti.

Mä olen eräs maailman isoimmista epäonnistujista, ja kuluneella viikolla olen aiheuttanut niin kerrostalon tyhjentymisen vahinkopalohälytyksen vuoksi, kahvinkeittimen hajoamisen myötä jatkojohdon ja useamman muun sähkölaitteen oikosulun kärventymisineen, kuin saanut ajaa taksilla junaa kiinni tässä lopulta onnistumatta. Mulle kun sattuu ja tapahtuu, en elä päivääkään koheltamatta, ja moni on kertonut tuntevansa itsensä paljon paremmaksi, älykkäämmäksi ja onnekkaammaksi ihmiseksi mun urpoilua vierestä seuratessa. Hupinsa kullakin.

Keskiviikkona mun aamu alkoi kampaajalla. Olin todella väsynyt, ja nukahtelin varmaan neljä kertaa tuolissa, saaden tästä kuittia. Jatkoin aamua viettämällä mitä tekisin nyt jos asuisin Helsingissä-hetkeä, ja menin Fazerin kahvilaan aamupalalle. Puhvelimozzarellan maku on jotakin käsittämättömän hyvää! Luin kiireettömästi päivän roskamedian, kunnes kaveri tuli pitämään seuraa. Jatkoimme Tennispalatsiin katsomaan vihdoin ja viimein vuoden kohuelokuvan, Muumit Rivieralla. Käsittääkseni elokuva poistui tällä viikolla teattereista, joten ehdittiin ihan viime hetkellä näkemään toikin spektaakkeli. Me, ja ehkä viisi muuta.

Eräänä iltana aloin ruikuttamaan kuinka mun tekee mieli mustekalaa, joten mut vietiin kiinalaiseen syömään. Enpä olisi uskonut, että mustekala taipuu kiinaksikin, ruoka oli mielettömän hyvää eikä yhtään sitä mitä odotin. Ilmainen vihje kaikille: skipatkaa kiinalainen punaviini.

Koska veronpalautukset tulivat, katsoin oikeudekseni ostaa jotakin turhaa ja tarpeetonta. Olkoonkin, että mä en saanut senttiäkään palautuksia. Ja koska elämä on diorisointia, ostin Chanelia. Mä olen sen verran impulsiivinen ihminen, että mulle on todella helppo myydä kaikkea. Varsinkin sitä, mitä en oikeasti edes tarvitsisi.

Tänä vuonna aion toteuttaa itsepäisyyspäivää sanan varsinaisessa merkityksessä. En vastaa puhelimeen ja kieltäydyn kaikista perhepäivällisistä. Äiti oli kuvitellut ostaneensa mulle joulukalenterin, mutta se olikin metrin pötkö Toffifeeta. No, joka päivä pari palaa.

Aion syödä halloumisalaattia ja juoda karpalomehua lattialla maaten. Enkä katso mitään Linnan juhlia tai Tuntemattomia sotilaita, vaan luen Diana Gabalonin Sydänverelläni kirjoitetun yhdeltä istumalta kannesta kanteen. Jos täysin ranttaliksi heittäydyn, niin laajennan lukujani tilastotieteeseen.

Lohturuokaa

Eräänä kaatosateisena ja pimeänä iltana sangen pahamaineisessa Barcelonan kaupunginosassa avasin kiukkuisena ja itkuisena neonvalokaapeleilla koristellun oven pieneen paikalliseen ravintolaan. Mä en ollut ehtinyt syömään koko päivänä mitään, olin lievästi eksyksissä ja mukanani oli suorastaan naurettavan vähän rahaa. Otin päivän tarjouksen, enchiladas suizas. Sain eteeni maailman parasta ruokaa, ainakin siltä se silloin tuntui.

Tänään, kun sää on ruma, takana rankka päivä ja elämä jakaa sarjassa potkuja päähän, kaipaa lohtua. Ja mulle ruoka on paras lohduttaja. Tänään muistin tuon muinaisen mustan päivän ruuan, ja päätin kokeilla samaa kotona. Mulla ei ole aavistustakaan mitä tuo barcelonalaisenchilada-annos sisälsi, joten otin vapauden yhdistellä ja varioida useita eri reseptejä. Vaikkei ihan autenttiselta maistukaan, ei tällä metsään menty.

ENCHILADAT

8 maissitortillaa

200 g juustoraastetta

2 dl ruokakermaa

ranskankermaa

Jauhelihakastike

500g jauhelihaa

4 isoa tomaattia

1 dl vettä tai tomaattimehua

iso sipuli

3 valkosipulinkynttä

1/2 (punainen) paprika

1/2 (vihreä) chili

1 tl juustokuminaa

1 tl cayennepippuria

korianteria

Pilko sipulit pieneksi silpuksi, ja kuullota paistinpannulla tilkassa öljyä. Lisää ja ruskista jauheliha. Mausta jauheliha sen vielä ollessa raakaa juustokuminalla ja cayennepippurilla. Pilko paprika ja chili paloiksi ja lisää pannulle kun liha on kypsynyt. Pilko tomaatit pieniksi lohkoiksi (mulla oli 150 g kirsikkatomaatteja ja 2 isoa tomaattia) ja lisää pannulle nesteen ja hienonnetun korianterin kanssa. Anna hautua miedolla lämmöllä vähintään 45 minuuttia.

Tacokastike

2 isoa tomaattia

1/2 vihreä chili

1/2 punainen chili

1/2 (punainen) paprika

jalapenoja

pieni sipuli

valkosipulinkynsi

1 rkl viinietikkaa

1/2 tl ruokosokeria

1/2 tl cayennepippuria

1/2 tl juustokuminaa

suolaa ja pippuria

Pilko kasvikset. Kuullota sipulia, valkosipulia ja paprikaa öljytilkassa. Lisää jalapenot, chilit ja mausteet, hauduta hetki. Lisää tomaatit, sokeri ja etikka, ja anna hautua n. 15 minuuttia. Soseuta kastike tarvittaessa.

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Voitele uunivuoka, ja lisää pohjalle pari ruokalusikallista tacokastiketta. Rullaa täytettä tortillojen sisälle, ja aseta vuokaan saumasivu alaspäin. Mä en löytänyt maissitortilloja pahimpaan hätään mistään, joten käytin korvaavana tuotteena täysjyvävehnätortilloja.

Mulla on aika pieni uunivuoka, siihen mahtui neljä tortillaa ja reilu puolet jauhelihakastikkeesta, joten lisäsin loput ainekset puolikkaan annoksen mukaan. Tortillat voi täyttää vähemmälläkin täytteellä. Lisää sekä jauheliha- että tacokastikkeen loppu tortillarullien päälle. Kaada ruokakerma vuokaan, kuorruta juustoraasteella. Paista 180-asteisessa uunissa reilu 15 minuuttia.

Itse laitoin meksikolaislasagnen tarjolle tuikitavallisen vihersalaatin ja ranskankerman kanssa. Hyvää, lämmintä ja todella täyttävää!