Maailman kaunein kauppakeskus

Moskovan maailmankuulu luksustavaratalo on nimeltään GUM eli Glavnii Universalnii Magazin. Päätavaratalo. Olkoonkin, että GUM on länsimaisten luksusmerkkien kansoittama, silti se on vielä tänäkin päivänä Moskovan tärkein kauppakeskus.

Neuvostoaikana tavaratalo ehti toimia niin propagandakeskuksena, toimistorakennuksena, hautamausoleumina Stalinin vaimolle, kuin neuvostotyylisenä pitkien jonojen kauppanakin. Nykyään kauppakeskus on kukkameren valtaama. Niin sisältä kuin ulkoakin. Ensimmäinen paikka Moskovassa, missä mykistyin ihastuksesta. On joko ironista tai kuvaavaa, että kohde oli juuri shoppailuparatiisi. Kaupallisessa nykymaailmassa. Venäjällä, joka on monen silmissä ja mielessä edelleen kommunistinen takapajula. Mitä Venäjältä muka voisi ostaa?

Musta tuntuu, että Venäjällä joka kaupassa on jatkuvat alennusmyynnit. Alennuksen voi tässä tapauksessa pistää lainausmerkkeihin. Hinta on sama, alennus on vain mainossana. Niin oli GUMissakin, hassua ajatella esimerkiksi alennus-Birkiniä, jota kävin harkitsemassa Hermèsin liikkeessä. Legendaarisesta jonotuslistasta ei ollut tietoakaan.

Ruplan huono kurssi järkyttää mua tänäkin päivänä. Olen Venäjällä kuin mummo, joka sitkeästi muuttaa markat euroiksi. Mulle alle 40 ruplaa on edelleen yksi euro. En halunnut ostaa sata ruplaa maksavaa jäätelöä kioskista, koska pidin sitä liian kalliina. Nykykurssilla se olisi puolitoista euroa. Kaksi euroa on kolikko eli vähän, sadan ruplan seteli on seteli. Iso raha! Mun on niin vaikea sisäistää, että tuhat ruplaa on alle 20 euroa. Rahan arvo ei ole stabiili, mutta minä mummoudun vuosien saatossa.

Epäonnekas onnenpäivä

Dädi toi eilen Mymmelin Helsinkiin. Samalla isäni suvaitsi ensi kertaa tulla katsomaan Helsingin kotiani. Harvinaiselle vieraalle oli pistettävä parasta mutta pientä pöytään. Tuorepaahdettua kahvia kliseisesti Costa Ricasta (mun uusin kahvirakkauteni) sekä kuningatarpavlovaa.

Mulle on älyttömän tärkeää tehdä aina kaikki tarjottava itse. Niinpä torstaiyönä vatkasin käsi vääränä pavlovapohjaa. Vain huomatakseni, että keltuaista oli lirahtanut joukkoon. Jonka jälkeen parin krampin tahdittamana uusi yritys. Vain huomatakseni, että tomusokeri on loppufinitokaputt. Koska tykkään soveltaa, ajattelin käyttää ruokosokeria. Kappas, valkoinen marenkipohja ei onnistu ruskealla sokerilla.

Epäonnenpavlovan tarjoiluvati oli päättänyt lähteä päivän aikana omille hiihtolenkeilleen. Asettelin sen ihan tavalliselle lautaselle, jolle se reunoja hipoen mahtui. Toinen kerros halkesi, joten pavlova jäi yksikerrokseksi. Ja liikatäytteiseksi, joka sekin keksi lähteä valumaan. Kiukkuisena roiskin marjat viritelmän pinnalle. Harkittu epäestetiikka on ratkaisu silloin kun mikään ei onnistu.

Perjantai oli kokonaisuudessaan niin katastrofaalinen, että ihmettelin suuresti kuinka kyseessä ei ollut se kuuluisa kuukauden kolmastoista. Niin kamala päivä, että Lennu oli työpäivän päätyttyä ovella vastassa oluen kanssa. Se sai jäädä jääkaappiin odottamaan seuraavaa pahaa päivää, isä tarjosi korvaavan oluen saattomatkalla rautatieasemalle St. Urho's Pubissa. Mua jäi mietityttämään, onko kyseinen paikka ollut presidentti Kekkosen kantapaikka juuri nimensä vuoksi, vai onko se uudelleennimetty siitä syystä että se oli Kekkosen kantapaikka. En uskaltanut kysyä.

Mutta Mymmeli... Se on nyt varmasti maailman onnellisin kissa! Saadessaan maata omalla ikkunalautatyynyllään ja katsella katuvilinää. Ja sängyn alla. Ja sohvalla. Ja jokaisessa auringonlaikussa. Heinäkuu lämmittää sentään sisätiloissa.

Strelka Bar

Ehdottomasti käymisen arvoinen rafla Moskovassa on Strelka Bar! Varsinkin näin kesäaikaan, toi terassi on mieletön! Terassilla saa nauttia sangen kansainvälisestä ilmapiiristä, ja nätistä näkymästä Moskova-joelle sekä Kristus Vapahtajan Katedraalille. Kyllä, the Pussy Riot-kirkolle.

Strelka Bar on arvostetun Strelka-instituutin arkkitehtiopiskelijoiden sivuprojekti, jonka kaikki tuotto menee lyhentämättömänä opistolle. Listalta löytyy todella paljon kasvisruokia, myös täysin vegaanista ruokaa. Ei todellakaan tyypillistä Venäjällä, jossa kasvisruoka on useimmiten tehty lihaliemeen, koska "ruuan pitää maistua." Ja kala ja kananmuna ovat vihanneksia.

Tonne terassille kehtaisi mennä pelkästään juomaan (kai nyt jos nimikin jo kertoo että bar), mutta olin kuullut kehuja paikan fuusiokeittiöstä, joten päätin pyhittää Strelkan perjantailounaalle. Pääkokki oli työskennellyt vuosikaudet Ranskassa Michelin-ravintolassa, eikä Strelka tarjonnut mitään tylsää pubiruokaa! Mä söin kampasimpukkasalaattia, melkein joka ateria koko reissulla koostui simpukoista.

Kansainvälisen paikan palvelu oli huomattavasti rennompaa ja asiallisempaa kuin perivenäläisissä kuppiloissa. Plussaa myös englanninkielisestä menusta, mulla ei ole aavistustakaan mikä on esimerkiksi viiriäinen tai harjus venäjäksi. Kielitaidottomuuden takia moni herkku saattaisi jäädä maistamatta, ja itse koen aina todella vaivaannuttavaksi pyytää henkilökuntaa kääntämään ruokalistaa. Usein sielläkään päässä ei kielitaito riitä.

Strelka Barille pääsee helpoiten Kropotinskaja-metroasemalta, kulkemalla Katedraalinpuiston poikki kirkon eteen ja nousemalla sillalle. Strelka Bar sijaitsee kirkolta sillalle katsottuna oikealla puolella joen penkalla, ensimmäisten sillansivua kulkevien rappusten kohdalla.