February, sweet and short

Helmikuun hyvän alun kruunasi ihana aurinko! Huoleton päivä hapsunutturalle, täydellinen päivä ulkoiluun. Ja ulkoilmakahvitteluun, suunnaksi siis Regatta, arkikahviloiden ehdoton suosikkini täällä Helsingissä!

Merikannontien rantaosuudella oli pääkallokeli. Tänä talvena mulla on ollut onnea, en ole pannuttanut kertaakaan ihmisten ilmoilla. Pari kertaa on liusuttu kolmannesspagaatiin tai leikkinyt Bambia jäällä. Äiti yritti kerran maanitella mua ostamaan nastat, mutta mä en vielä suostu keski-ikäistymään. Saatoin pikkaisen yliarvioida lämpötilan, kun lähdin takki auki, ohuissa sukkahousuissa. Luut ja ytimet eivät sentään paleltuneet, ei lähellekään!

Ulkonakahvittelusta ei tullut mitään kun ei ollut sitä pipoa tai pantaa päässä eikä hiuksetkaan suojanneet korvia rantaviimalta. Oli siis mentävä ekaa kertaa koskaan sisälle. Onneksi Regatan sisätiloissa on lämmin, ja katon ja seinien viritelmiä ihastellessa kuluu tovi jos toinenkin. Ei haittaa vaikkei juttu luistaisi seuralaisen kanssa. Mun mielestä hauskin oli eräs meriaiheinen kulmataulu. Suosittelen täydestä sydämestä helsinkiläisiä tekemään jonakin päivänä pienen Regattaretken (ja käymään vaikka itse kurkkaamassa mun suosikkitaulu!) Muistakaa ottaa käteistä mukaan!

Sushintai

Sunnuntai, mikä ihana tekosyy olla tekemättä mitään. Tai ainakin tekosyy unohtaa velvollisuudet. Mä olen viettänyt tänään vapaapäivää kirjaimellisesti vapaana naisena. Kävin hierojalla ja katsoin viikon Salkkarit. Salkkarit on kyllä tapa, huume ja rutiini, josta en pääse eroon ohjelman elinaikana. Vaikken suunnittelekaan päiviäni ohjelma-aikataulujen mukaan tai kulje Helsingin katuja KIITOS 19:30-20:00-paidassa, moni ennakkoluuloinen on sanonut että olisit muuten ihan kivamutkusalkkarit... Onko yksi tv-sarja oikeasti nyt niin paha?

Lempiruoka kruunaa lempipäivän. Vaan sunnuntai sumensi ajattelun, tai sitten en vain tajunnut, että Sushibar+wine ei ole sunnuntaisin auki. Piti keksiä korvaava idea, koska sushia oli saatava! Päädyin tilaamaan Konnichiwasta, sieltä saisi mustekalasushia ja mä rakastan mustekalaa! Vaikka sushi ylsi vain ihan ok-arvosanaan, oli kiva kokemus tilata välillä muualtakin kuin kantaravintolasta.

Sain kummitädiltä joululahjaksi noita kuvassakin näkyviä viinilaseja, mitkä on kuvitettu Rosina Wachtmeisterin ihanilla kissoilla! Rosina Wachtmeister on yksi suurimmista nykytaiteilijasuosikeistani, rakastan selkeästi tunnistettavaa tyyliä, elämäniloista jälkeä ja noita värejä. Vielä jonakin päivänä mä ostan itselleni originellin kissataulun.

Seuraavaksi vuorossa hemmotteluilta kotispassa ja änärin tähdistöottelu. Nukahdin viime yönä kesken pelaajaesittelyn, ehdin kuulla kyllä suuret buuaukset Kanelle. Harmittaa vähän, että Larkinin nopeusennätys jäi näkemättä. Suunnittelin vähän askartelevani nachopellin sirkuseväiksi, makumatka Japanista Meksikoon yhdessä päivässä! Valkkariakin vielä on.

Interior crush

Mä haluan, mä tarvitsen...

Olen tyylitön sisustaja. Ehkä tylsäkin. Sen voi allekirjoittaa jokainen joka on käynyt meillä. Kotona on uutta ja vanhaa, enimmäkseen vanhaa. Tykkään esineistä, joilla on tarina kerrottavana. Rakastan kaappia, joka toimi 50-luvulla mummon tv-tasona, ja 1800-luvun venäläistä puurasiaa. Teen mielelläni myös paljon itse. Koti ei noudata mitään tiettyä tyyliä, eikä mikään ole tiptop. Eikä varsinkaan yhtenäistä, antiikkia siellä, vintagea täällä, ikeaa siellä täällä. Mulle enemmän on enemmän. Vaan eihän sekametelisoppa ole sisustustyyli.

Nyt sitten joku kolahti, kovaa ja kalisten. Folklore. Rakastan värejä kodissa, sopimattomiakin sellaisia. Miksen voisi yhdistää punaista ja keltaista? Miksen voisi viettää kaikkia päiviäni virkaten? Torkkupeittoja, tyynyjä ja raheja... Siinä ei ole mitään väärää, jos parikymppisen ihmisen kodista huokuu mummolafiilis.

Vaan raaskisinko uhrata sinisen vintagepinnatuolini ja maalata sen täyteen kukkia? Siinäpä kysymys.


Arvontaan ehtii osallistua vielä tämän päivän loppuun asti.
Kuvat: Pinterest