Vielä vähän Viipuria

Viipuritarinat jäivät hieman kesken kesän yllättäessä, mutta tälläisenä sateisena sisäpäivänä löysin itseni katselemasta vanhoja kuvia, ja muistelemasta hetkiä yhtä sateisessa Viipurissa.

Venäläiset rakastavat ja säälivät koko sydämestään raukkoja ja onnettomia. Jopa yleensä niin tympeät museomummotkin - ainakin Viipurin linnan narikkaa vahtiva yksilö. Kävelin ehkä sata metriä sateessa Viipurin linnan lipunmyyntiovelta itse linnaan, mutta näytin uitetulta rotalta ovella. Minut istutettiin sähköpatterin viereen ja käteen ojennettiin kupillinen ällömakeaa teetä. Muorin pyynnöstä riisuin päällimmäisen paidan ja tämä rientää kuivattelemaan sitä vessan käsikuivauspöhöttimelle.







Koska satoi, tuuli ja salamoi, linnan torniin ei ollut mahdollista kiivetä. Liian vaarallista, kuulemma. Sen sijaan sain mennä tornilipulla linnan museoon. Museo koostui kolmesta kerroksesta, ensimmäisessä esiteltiin Viipurin historiaa Ruotsin vallan ajalta, toisessa suomalaista Viipuria, ja kolmannesta kerroksesta löytyi kuppainen luonnontieteellinen osasto, sekä hämmentävä ruusuylistys Leninille. Näin suomalaisittain museon mielenkiintoisinta antia oli tuo monipuolinen toinen kerros, jonka infotekstit löytyivät myös suomeksi.





Viipurin posti oli myös miellyttävä kohde. 1910-luvulla rakennettu uusrenessanssityylin postitalo on edelleen alkuperäisessä käytössään. Perivenäläinen byrokratiaviidakko kukoisti tänä päivänä postissakin, kuten varmaan kaikissa valtion virastoissa. Venäjällä ei todellakaan pidä hämmästyä, jos sinut määrätään ottamaan vuoronumerolappu, vaikka koko postissa ei olisi ristin sielua. Annettuaan asiakkaansa "jonottaa" kymmenen minuuttia, postitäti päästi minut ostamaan postimerkkejä - ja piirsi mukaan oikein kuvalliset ohjeetkin postimerkkien käytöstä: Jokaiseen korttiin isoja merkkejä yksi, suurpetomerkkejä yksi ja pieneläinmerkkejä yksi.

Näitä Viipurikuvia tutkaillessani havaitsin, etten ole puhunut pihaustakaan maaliskuun Petroskoin matkasta täällä blogin puolella. Tuleeko venäläishöpinät jo korvista ulos, vai kiinnostaisko kertomus Karjalan tasavallan pääkaupungistakin?

Fish taco party!

Yhtenä iltana eräs ystäväpariskunta kävi syömässä. Rakastan tehdä muille ruokaa, ja olen aina iloinen ruokavieraista! Meksikolainen keittiö on toinen suosikkini etnisistä keittiöistä, jonka vuoksi tarjolla oli tällä kertaa kalatacoja kumppaneineen. Chipotlet ovat uusin rakkauteni! Vedän noita nykyisin vähintään tölkillisen viikossa, ja mun mielestä toi purkki on niin sievä, etten raaskinut kaataa noita tarjoiluastiaan. Mulla on ollut nyt lainassa tortillaprässi, jolla sai luotua melkein täydellisen pyöreitä tortilloja. Koska niin moni tykkää mun resepteistä, jaan tässä postauksessa ohjeet neljään eri soossiin, jotka sopivat mielestäni erinomaisesti tacobileisiin tortillantäytteeksi. Näitä meilläkin oli nyt tarjolla. Toinen, toimivaksi toteamani vaihtoehto on käyttää paistettuja kalapuikkoja cevichen tilalla, mikäli raakakypsytetty kala ei maistu. Mutta mullehan maistuu!

Nieriäceviche

300 g nieriää

2 limeä

1 tl ruususuolaa

Cevichen voi tehdä oikeastaan mistä tahansa tuoreesta kalasta. Mä käytin tällä kertaa nieriää, koska olin saanut sellaisen tuliaisina tutulta kalastajalta. Esimerkiksi siika, kuha ja lohi ovat myös hyviä cevichekaloja.

Ruususuolaa hienonnetaan ensin vähän morttelissa. Kalasta poistetaan nahka ja ruodot, ja pilkotaan pienehköiksi palasiksi. Päälle puristetaan kahden limetin mehut, lisätään suola, ja sekoitetaan. Ceviche saa tekeytyä jääkaapissa vähintään kahdeksan tuntia.

Guacamole

3 avokadoa

2 retiisiä

1 punasipuli

1 chili

1 tomaatti

kokonaisen limen mehu

korianteria

Ainekset pilkotaan ja silputaan pienehköksi. Joukkoon sekoitetaan limen mehu, ja annetaan tekeytyä vartin verran jääkaapissa. Mä henkilökohtaisesti tykkään rouheisemmasta guacamolesta, mutta sileämmän setin ystävät saavat pienempää rakennetta pilkkomalla kaiken minimaaliseksi, tai vaikka soseuttamalla koko höskän sauvasekoittimella.

Pico de gallo eli salsa fresca

4 tomaattia

1/2 ruukkua korianteria

1 (puna)sipuli

1 tuore jalapeno

1/2 lime

1/2 tl hienoa suolaa

Pico de gallo on monien lähteiden mukaan meksikolaisen keittiön suosituin salsa. Kuten myös allekirjoittaneen kotikeittiössä. Yleensä käytän sipulia, mutta nyt ne olivat jääneet kauppaan. Punasipuli on ihan passeli korvaaja. Jos jalapenoja ei löydy kaupasta, vihreällä chilillä tulee melkein yhtä hyvä lopputulos.

Pilko sipuli, jalapeno ja tomaatit. Jos haluat hifistellä, poista tomaatin ja jalapenon siemenet. Silppua korianteri. Sekoita ainesten joukkoon puolikkaan limen mehu ja suola. Anna tekeytyä vartin verran.

Mangosalsa

puolikas mango

puolikas punasipuli

1 chili

1/2 ruukkua korianteria

1/2 lime

ripaus suolaa

Kuutioi mangonpuolikas. Pilko ja silppua sipuli, chili ja korianteri hienoksi ja sekoita mangokuutioiden joukkoon. Lisää puolikkaan limen mehu ja pieni ripaus suolaa.

Hyvä aamu

Tänään oli hyvä aamu. Työvuoron peruuntumisen myötä vuorokauteen ilmestyi yhtäkkiä ei-fyysisiä lisätunteja. Luppoaikaa. Mahdollisuus viettää pitkä ja rauhallinen aamu, mikäs sen parempaa?

Mun aamu kesti tunteja, ja koostui tuoreista hedelmistä, kroissantista, brie-juustosta, itsetehdyistä rumista sämpylöistä, greippimehusta, chiavanukkaasta sekä reippaasta litrasta teetä. Ja Voguen kokoelmalehdestä, jonka pohjalta syksyn ostoslista alkaa näyttää valmiilta. Ainakin samettia, kiiltonahkaa ja jotakin ruudullista!

Chiavanukas on ollut nyt muutaman viikkoa mun vakkariaamupala, koska se tekeytyy yön aikana ja on nopea vetäistä kitusiin. Teen vanukkaan maustamattomaan mantelimaitoon, ja heitän päälle marjoja, pähkinöitä tai hedelmiä, sen mukaan mitä kotoa löytyy. Pelkältään vanukas muistuttaa sammakonkutua, niin maultaan kuin rakenteeltaankin.

Vaan tätä postausta en ehtinyt (=osannut/muistanut) julkaista, vaikka sen valmiiksi kirjoitinkin. Tekniikka 100 - Iida 0. Yllätys löytyi luonnoksista, saatte siis lukea aamukuulumisia näin illalla. Tai sitten vasta jonakin tulevana aamuna.