Raitilla

Rauli Badding Somerjoki - Laivat

Vietettiin äidin kanssa torstai-iltaa Pesäkallion kesäteatterissa, koska Käenpesän Luukas kesäteatteri on ollut iät kaiket meidän kesäperinteemme. Jostain syystä en ollut ehtinyt vierailla Pesäkalliolla kertaakaan sen kuusivuotisen historian aikana, kunnes tänään saatiin ex tempore-idea mennä. Tehtiin samalla kesän kävijäennätys.

Esitys oli siis Raitilla - Rauli Badding, jonka suhteen mulla ei ollut sen kummempia odotuksia. Moni on kehunut, vielä useampi haukkunut lyttyyn. Mä tykkäsin todella paljon tuosta elämänmakuisesta ja kaunistelemattomasta esityksestä, joskin ystäväni sanoja lainaten, joku muinainen suomirock, on lähellä sydäntä. Baddingin muusikkouran läpikokenut äitini kyynelehti avoimesti esityksen loppupuolella keuhkoputkentulehduksien ja juoppohulluuksien vallatessa roolihahmon, mä tyydyin nieleskelemään ja katsomaan koivujen huojuntaa. Lahdessa liikkuvat, käykää ihmeessä katsomassa, jos ette ole vielä ehtineet! Esityksiä on vielä elokuun ensimmäiseen viikonloppuun.

Kesäteatteriin kuuluu pukeutua mekkoon tai vähintään hameeseen. Mulla oli päällä turkoosinpetrooli high-low-hame, korkkareita unohtamatta. En ehtinyt ottaa uusia asukuvia ennen meikkaamista, ja räpsäisin ne vielä päivän pimeimmällä hetkellä. Sori!

Home sweet home

Sisustaminen.

Asia joka on pienestä asti ollut melkein yhtä suuri intohimo kuin leipominen ja kakkujen teko. Tosin leipurointi on tullut monta monta monta vuotta myöhemmin kuvioihin mutta kiisi silti mun-juttuna kaiken ohi. 

Tänään sain taas innostuksen melkein keskellä yötä rupee laittamaan makuuhuonetta uuteen uskoon joka tarkoitti vaatemylläkän raivaamista, sängyn kääntämistä ja verhojen vaihtamista. Tai paremmin sanottuna laittamista :D

Ah, uudet ihanat verhot vihdoin paikallaan!

H&M:n blingi tyynynpäälliset on vaan niin yli-ihanat joista kannatti maksaa ja odottaa kuukausitolkulla!

Oon ihan romahtanut kaikkeen romanttiseen, pitsiseen, kromiseen, kiiltävään, lasiseen, valkoiseen ja ajanpatinaa saaneeseen. Odotan niiiiin innolla sitä päivää kun kotini on JUST eikä melkein sellainen kuin se kuvitelmissani on. Siihen asti täytyy ainakin odottaa kovasti että joku päivä mulle luovutetaan mummolasta aivan tajuttoman ihana vanha rukki joka on vielä ihan hengissä ja ehjänä, voi ettäettäettä. Singerin vanha poljettava konekin siellä odottaisi.. <3

Blogi vinkkejä tähän aiheeseen liittyen saatte nyt!

 En osais oikeesti valita kumman ottaisin, jos saisin valita itselleni jomman kumman, Miian tai Wilhelmiinan kodin, molemmat on ihan taivaallisen ihania.

***

Kuten kuvista näkyy, itselläkin se maku on muuttunut moneen moneen otteeseen ja heitellyt mitä ihmeellisimpiin vaihtoehtoihin. Siniruskea valinta on tämän asunnon ensimäinen tyyli, jolloin päällimäisenä haluna oli moderni, pirteä ja värikäs koti jonka jälkeen tuli romanttinen pitsihepeneinnostus pitkäksi aikaa. Sitten alkoi kyllästyttää kun ei ollutkaan varaa loihtia mummolasisustusta niin intensiivikseksi kun halusi niin päädyin onneksi vain muutamaksi päiväksi nimeltämainitsemattoman mukaan "pornoluolanpunaiseen" lookiin josta hyppäsin onneksi takaisin valkoiseen pilviunelmaan.

Lisäinspiraatioita odotellen,

- Tiia -

Iida from A to Ö (part 2)

Oma aika. Mä oon loppupelissä suhteellisen itsenäinen ihminen, en epäsosiaalinen, mutta tarvitsen omaa tilaa. Mulle on täyttä tuskaa olla jossakin useampi päivä niin, ettei pääse mihinkään karkuun muita ihmisiä. Jostain syystä "saanko olla tunnin ilman teitä omassa rauhassa," on kuulemma pyyntönä mitä epäkohteliain.

Punaviini. Alkoholijuomista suurin suosikki. Rakastan viettää erilaisia viini- ja juustoiltoja ja lasillinen viiniä sopii niin monen arkiruuankin kanssa tuomaan vähän juhlan tuntua. Ainoa miinuspuoli on se, että minulle tulee tanniinista tosi voimakas päänsärky, joten viininmaistelut pitäisi rajata matalatanniinisiin vaihtoehtoihin.

Quebec Nordiquesista mulla on ensimmäiset NHL-muistot, taisin olla jopa joukkueen fani. Peter Forsberg pelasi silloin siellä, ja oli mun ekoja jääkiekollisia idoleita Jarmo Myllyksen ohella. Jostain syystä en kääntynyt Coloradofaniksi Nordiquesin lopetettua toimintansa, ja Foppaakin opin vanhemmiten vihaamaan.

Ruoka. Asenteeni ruuanlaittoon on aina todella huoleton. Korkeintaan vilkaisen reseptiä ja mittaan ainekset silmät kiinni sinnepäin muumimukeja ja ruokalusikkaa käyttäen. Silti teen omasta mielestäni aina todella onnistunutta ja maistuvaa ruokaa. Tykkään myös kutsua kavereita meille syömään, ruokaa on aina mukavampi laittaa isommalle porukalle.

Salmiakki jäisi jäljelle, jos mun pitäisi poistaa kaikki karkit maailmasta yhtä lukuunottamatta. Salmiakki maistuu niin kovana, pehmeänä kuin nestemäisenäkin.

Teuvo Teräväinen Timantit. Aitona, kiitos.

United, Manchester United. Ollut mulle jalkapallon synonyymi vuodesta 2003.

Virgin Suicides, mun lempikirja ja myös elokuvaversio on yksi suosikeista.

Wien. Lempikaupunkini maailmalta. Tunnen kaupungin kaikki kolkat paremmin kuin Lahden vastaavat, en kyllästy minään vuodenaikana ja aina löytyy silti jotain uutta. Pidempiaikainen oleskelu Wienissä jossain elämänvaiheessa houkuttelee suuresti.

Xtreme on kauhean teiniltä kalskahtava sana, mutta kuvaa mua. Mä olen aika äärimmäinen ihminen, suorastaan ryntään hyppäämään benjiä ja hyppyrimäestä vaijerilla, mulla on kärkkäät mielipiteet enkä pelkää mitään muuta kuin valtaosaa niveljalkaisista.

YSL, toinen mun huippumuodin suosikki. Nykyinen Saint Laurent Paris on maailman hirvein muotitalon raiskaus, en halua tietää kuinka monta kertaa Yves Henri Donat Dave Mathieu-Saint-Laurent on kääntynyt haudassaan tuon uudistuksen takia. YSL:n huulipunat on maailman parhaita!

Zoo, eläintarha. Ulkomaanvierailuilla on pakko vierailla paikallisessa eläintarhassa. Mun suosikki on Prahan eläintarha, missä eläimet asuvat suurissa luonnollisen asuinseutunsa mukaan rakennetuissa aitauksissa. Korkeasaarikin ois ihan kiva, mutta kun siellä ei ole kirahveja...

Å-kirjain on ollut mulle mysteeri koko elämän. Miten A, jonka katolle on nostettu pallo voikin ääntyä Oona? Luulisi suuren A-kirjaimen syrjäyttävän kokonaan tai edes osittain pikkuruisen o-äänteen.. Vielä ennen yläasteikää lausuin hurri-oon sekamelskana, joka oli jotakin ään ja oon välimaastosta olematta kuitenkaan ö.

Äkkilähdöt. Kaikkein hauskimpia tulee sellaisista reissuista, joita ei ole suunniteltu etukäteen, vaan mennään sinne, minne juuri sillä hetkellä tekee mieli mennä.

Öiset kävelyretket kesällä. Valoisan kesäyön aikaan ympäristöstä saa vain niin paljon enemmän irti.