Vuosikatsaus

Tämä tulee olemaan kuun viimeinen V-kirjaimella alkava otsikko. Vaikka blogi ei ole ollut edes puolikasta vuodesta 2013 pystyssä, päätin kirjoittaa pienen katsauksen koko vuodesta, tai sen kohokohdista. Lukijatkin pääsevät vähän vilkaisemaan minkälaista mun elämä on ollut ajalta ennen blogia.

Tammikuun parasta antia olivat lukuisat koti- ja ravintolaillat sukulaisten ja ystävien kanssa. Leenan kanssa edustettiin Tampereella, joka on varmaan hauskin vierasmatka missä olen ollut mukana. Helmikuussa värjäsin hiukset tosi tummiksi - mulla ei ole koskaan aikuisiällä ollut yhtä tummaa tukkaa. Pidettiin Johannan kanssa kahden hengen NHL-bileet, kyseessä oli Johannan ensimmäinen kokonainen NHL-ottelu. Ostin uuden parhaan ystävän, MacBook Airin.

Maaliskuu oli superkylmä. Juhlittiin Johannan 22-vuotissynttäreitä ja löysin kadoksissa olleen mäkihyppyinnostukseni Salpausselän kisoista. Astuin kausikorttiomistajien ylvääseen joukkoon. Leivoin ensimmäistä kertaa elämässäni pullaa ja söin poikkeuksellisen paljon avokadoja. Kuukauden viimeisinä päivinä tuli megapettymys Jokereiden play off-taipaleen loppuessa lyhyeen.

Huhtikuussa en suostunut laskemaan jääkiekkoa kesälomille, vaan kehitin NHL:ään suuren riippuvuussuhteen. Luin ruotsiksi poikkeuksellisen paljon ja podin lievää Diorrakkautta. Opettelin syömään riisiä ja söin elämäni suurimman pitsan. Seurattiin myös Unitedin taivalta kohti 20:tta mestaruutta, naurettiin Zorro-Torresille ja vietin mahdollisimman paljon aikaa mukavissa kotivaatteissa.

Toukokuussa lähdin vappua karkuun yllättävälle ex tempore-lomalle Barcelonaan. En käyttänyt varmaan sanaakaan englantia lomani aikana, vaikka en ole koskaan opiskellut espanjaa. Barcelonan kohokohta oli ehdottomasti Mestareiden Liigan neljännesfinaaliottelu paikan päällä. Elin tiiviissä rakkaussuhteessa meren kanssa. Toukokuuhun mahtui myös jääkiekon MM-kisat. Poskessa #21 sydämessä puhtaista ironiasyistä.

Kesäkuun ensimmäisen puoliskon olin hyvin kipeä, ja käytännössä asuin äitini luona mitä en rampannut sairaalassa. Chicago voitti Stanley Cupin. KHL-uutinen shokeerasi, ja Johanna vaalensi mun hiukset. Pidettiin kahden päivän NHL Entry Draft-bileet ja syötiinkin reippaasti.

Heinäkuussa tarjosin naapurille ruokaa ja kummitäti otti kissanpennun. Aloitin kirjoittamaan blogia. Vietin hyvin vähän aikaa kotona, valtaosan kuukaudesta olin tien päällä, pääasiallisesti Helsingissä. Festaroitiin äidin kanssa. Muistelen edelleen kaiholla kesäisessä ulkoilmassa syötyä lempiruokaani, sushia. Sain rakkauskirjeen Hjallis Harkimolta. Podin meri-ikävää ja nautin auringonlaskuista.

Elokuussa juhlin Malmilla niin Janne Lahden paluuta Jokereihin kuin Teuvo Teräväisen tulokassopimusta Chicago Blackhawksin kanssa. Jälleen kulutin paljon aikaa Helsingissä ja otin toisen tatuointini. Kävin Töölössä elämäni ensimmäisessä asuntonäytössä. Vietettiin Mymmelin kanssa aikaa Virenojalla ja grillattiin joka päivä. Tein paluun niin hevosen selkään kuin takaisin Areenalle.

Syyskuu oli kuukausi, jolloin söin pelkästään vegaaniruokaa. Haaste oli lopulta helpompi kuin oletin ja olin myös aikaani edellä - lihaton lokakuu tuli vasta kuukauden päästä kaikille muille halukkaille itsensäkiduttajille. Olin moneen otteeseen kuumeessa, ja surin sadetta. Juhlittiin mun nimipäiviä, kuin myös liigakauden alkua Raumalla, Suomen epäkohteliaimmassa kaupungissa.
Lokakuussa aloin kärsiä syysmasennuksesta ja jääkiekkoturhautumisesta. Söin tähänastisen elämäni parhaan annoksen Glogatan 4:ssä. Vietettiin Johannan kanssa Helsinkiviikonloppua, ja edustin lukuisissa sukujuhlissa.

Marraskuussa kävin suuria niin fyysisiä kuin henkisiäkin taisteluja Ikean kanssa. Otettiin äidin kanssa tavaksi mennä vähintään kerran viikossa kahville. Nautin Ismo Alangon huikeasta keikasta. Opiskelin motivoituneesti venäjää ja koin uudelleenrakastumisen makuuhuoneen verhoihini. Kävin vuoden ensimmäisen ja ainoan kerran kampaajalla.

Joulukuun alku meni täysin fiilistellessä joululeffojen parissa ja söin epäterveellisesti. Mä en ole koskaan aiemmin juurikaan tykännyt jouluelokuvista, mutta tänä vuonna viihdyin muidenkin kuin The Nightmare Before Christmasin parissa. Tein Leenalle ja Annikalle meksikolaista kanakeittoa. Nautin, kun Jokerit pöllytti pelikaanisulkia ihan urakalla. Koristelin kotia joulukuntoon ja lähes itku kurkussa yritin neuloa joululahjoja. Vedin glögioverdoset, ja juhlin syntymäpäiviäni. Vuoden viimeiset päivät menivät jääkiekon parissa, niin Jokereiden kuin leijonanpentujenkin kanssa.

Vuoden ensimmäinen

Jatketaan mukahauskojen otsikoiden sarjaa. Vuodenvaihteesta ollaan toivuttu yllättävänkin hyvin, vaikka eilinen meni myöhäisemmäksi kuin myöhä. Olin siis Johannan luona uudenvuoden juhlissa, joidenka tunnelmia saa välittää tämä pimeä mutta rakeinen kuvakavalkadi. Kokoonpano oli sangen sekalainen, mutta hauskaa oli (allekirjoittaneellakin sen jälkeen kun sai hoidettua päänsäryn pois ja Suomen lätkäjunnujen pääsy puolivälieriin ratkesi.) Ohjelmassa piti olla seurapelejä, mutta ne eivät jostain syystä kiinnostaneet ketään, toisin kuin tanssiminen ja syöminen. Illanviettoa tahdittikin noin 15 kertaa kuultu maailmankaikkeuden huonoin biisi.

Mun piti tuoda tinakengät, mutta ne olivatkin sitten loppuunmyyty ihan jokaisesta Lahden keskustan ja Paavolan alueen kaupasta. Arkistojen kätköistä löytyi kolme tinakenkää, jotka saatiin jaettua ristillisesti tasan seitsemän juhlijan kesken. Tulkinnanvaraiset ennustukset (Johannan mielestä mun tinassa näkyi mureena ja puu) lupasivat mulle hyviä uutisia ja rakkautta ulkomailta. Pitää ilmeisesti käydä suunnittelemaan ulkomaanmatkoja tälle vuodelle. Ilotulitteet jäivät lähestulkoon näkemättä Johannan kämpän epäpotentiaalisen sijainnin ja Lahden kaupungin kuningasidean takia järjestää perheystävällinen ilotulitus kello kahdeksalta, mutta onneksi talojen takaa välkkyi ja meillä oli kasakaupalla tähtisadetikkuja eli tähtisödetikkuja eli starrainsticksejä, joten saatiin järjestettyä oma valoshow neliömetrin kokoisella parvekkeella.

Ei muuta kuin kaikille edellisvuottakin parempaa uutta vuotta 2014!

Vuoden viimeinen

Paljetteihin verhoutuminen on aina ollut mulla vähän sellainen uuden vuoden perinne, ja tutut olisi pettyneet, jos mitään kimaltavaa ei ois löytynyt mun päältä. Toinen perinne on sulkakorvikset, mä taidan olla aina pukeutumisieni kanssa maailman ennalta-arvattavin.

Mä aloitan vuoden 2014 Johannalta. Mä tein yhden säälittävän perunasalaatin, mutta onneksi Johanna on tehnyt valtavan määrän kaikkea hyvää ruokaa. Korkattiin joululahjana saatu Jokeriviini, myöhemmin luvassa on tinan valua ja ennustamista, sekä samppanjapullon aukaisu. Älykäs ihminen olisi ostanut kertakäyttösamppanjalasit ulkona rakettien paukkeessa skoolailua varten. Minä en ole älykäs.