Vuoden ensimmäinen

Jatketaan mukahauskojen otsikoiden sarjaa. Vuodenvaihteesta ollaan toivuttu yllättävänkin hyvin, vaikka eilinen meni myöhäisemmäksi kuin myöhä. Olin siis Johannan luona uudenvuoden juhlissa, joidenka tunnelmia saa välittää tämä pimeä mutta rakeinen kuvakavalkadi. Kokoonpano oli sangen sekalainen, mutta hauskaa oli (allekirjoittaneellakin sen jälkeen kun sai hoidettua päänsäryn pois ja Suomen lätkäjunnujen pääsy puolivälieriin ratkesi.) Ohjelmassa piti olla seurapelejä, mutta ne eivät jostain syystä kiinnostaneet ketään, toisin kuin tanssiminen ja syöminen. Illanviettoa tahdittikin noin 15 kertaa kuultu maailmankaikkeuden huonoin biisi.

Mun piti tuoda tinakengät, mutta ne olivatkin sitten loppuunmyyty ihan jokaisesta Lahden keskustan ja Paavolan alueen kaupasta. Arkistojen kätköistä löytyi kolme tinakenkää, jotka saatiin jaettua ristillisesti tasan seitsemän juhlijan kesken. Tulkinnanvaraiset ennustukset (Johannan mielestä mun tinassa näkyi mureena ja puu) lupasivat mulle hyviä uutisia ja rakkautta ulkomailta. Pitää ilmeisesti käydä suunnittelemaan ulkomaanmatkoja tälle vuodelle. Ilotulitteet jäivät lähestulkoon näkemättä Johannan kämpän epäpotentiaalisen sijainnin ja Lahden kaupungin kuningasidean takia järjestää perheystävällinen ilotulitus kello kahdeksalta, mutta onneksi talojen takaa välkkyi ja meillä oli kasakaupalla tähtisadetikkuja eli tähtisödetikkuja eli starrainsticksejä, joten saatiin järjestettyä oma valoshow neliömetrin kokoisella parvekkeella.

Ei muuta kuin kaikille edellisvuottakin parempaa uutta vuotta 2014!