Yösilta

Prahan kuuluisin silta, Kaarlensilta, on päiväsaikaan melko ahdistava kokemus kaikkine kaupustelijoineen, jonglööreineen, kerjäläisineen ja turistimassoineen. Massa on otettava kirjaimellisesti, tällaisena turistisesonkina siellä tuskin mahtuu etenemään. Ja liikkuessa saa joka askeleella väistellä selfiekeppejä ja päättömiä kanoja.

Siksi halusinkin kokea sillan yöllä. Turisteja parveili edelleen suomalaisen mittakaavassa paljon, mutta tilaa katselulle ja lähemmälle tutkailulle oli huomattavasti enemmän. Sain kulutettua tunnin puoli kilometriä pitkällä sillalla! Kaupungin valot olivat sanoinkuvaamattoman upeat, kuten myös Vltava-jokea pitkin lipuvat neonvalolaivat. Tummuneet patsaat sillankaiteilla loivat ehkä jopa hieman aavemaista tunnelmaa. Vanhalla sillalla oli paljon sanottavaa.

Kaarlensiltaa koristaa kolmekymmentä pyhimyspatsasta, jotka eivät kylläkään ole ihan alkuperäiskamaa. Goottilaissilta on peräisin 1300-luvulta, valtaosa patsaista pystytettiin 1700-luvun taitteessa katolisen vastauskonpuhdistuksen aikaan. Ja ne aidot patsaat ovat tipahtaneet jokeen tai viety turvaan jo kauan sitten.

Eikä se Kaarlensiltakaan ole mikään alkuperäisnimi. Alkujaan mielikuvituksellisesti Kivisilta, myöhemmin oivaltavasti Prahansilta. Kaarlensilta nimenä on kuitenkin ihan oikeutettu, sillä tarun mukaan itse Kaarle IV, Tsekinmaan mahtavin keisari, kävi eräänä heinäkuisena aamuna ennen kukonlaulua asettamassa siltansa ensimmäisen kiven paikoilleen.