Shades of Pink


Siim Liivikin lanseeraama Disney-lausahdus olisi sopinut mainiosti tähänkin postaukseen otsikoksi. Miksi mun pitää tuhlata kaikki hienot ideat aina saman tien?

Tänään olikin sitten tähän mennessä hienoin olympialaispäivä. Mymmeli on oppinut meidän yli seitsemän yhteisen vuotemme aikana niin rutinoituneeksi penkkiurheilijakissaksi, ettei se hätkähtänyt mistään. Ei edes Törmäsen vahingoniloisesta räkätyksestä.

Viime päivinä olen tehnyt suurta vaatekaappiraivausta, ja löysin noi yli kolme vuotta sitten ostetut vauvanvaaleanpunaiset farkut, joita on käytetty varmaan alle viisi kertaa. Aika ottaa vahinko takaisin! Kuin ihmeen kaupalla ne mahtuvat vielä päälle.

Meinasin tuomita useamman vuoden käytössä olleet pahasti rähjääntyneet "valkoiset" Converseni jo jonnekin kenkien hautausmaalle, mutta kannatti luottaa pinkkiin, sillä Vanish Oxi Action ja kloriitti tekivät jälleen kerran taikojaan. Nauhojen oikeaoppisesta pujottelusta mulla ei ole aavistustakaan, noilla mennään! Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen, ehkä conssit pääsevät näkemään vielä yhden kevään.

Olet ystävien seurassa

Seurassa kaikki maistuu keskimääräistä paremmalta: voitot makeammalta ja tappiot vähemmän karvaalta. Karkki- ja limppariöverit ovat edesauttaneet asiaa. Laadukkaat hämäräkuvat Johannan olympiakisakatsomosta perjantailta ja sunnuntailta.

Mikkihiiriä ja miljoonamiehiä

Tämä aamu oli sininen ja nopeasti häviävä. Otsikkoon viitaten, Espoossa taidetaan maksaa huonoa palkkaa.


Leivoin tänään mun suosikkisuolapalaani eli feta-pinaattipiirakkaa. Äiti tuli syömään sitä näin ystävänpäivän merkeissä. Shortsit siitä syystä, että ulkona on kaksi astetta lämmintä. Oi ihana Suomen kesä!

Mä lähden nyt Johannan luokse viemään pienen ystävänpäiväyllärin. Itse olin saanut pari korttia, Lennulta ja kummitädeiltä. Mulla on ystäviä!
Olkaa tekin ystävällisiä toisillenne, hyvää Valentiinuspäivää kaikille!