Vuoden 2012 lokakuussa mä värjäsin hiukseni pinkiksi. Meillä oli työpaikalla Halloween-juhlat, ja ajattelin räväyttää, yhden päivän ajaksi. Olin löytänyt isän luota kylppärin kaapin perukoilta käyttämättä jääneen ikivanhan suoravärin. Muistaako kukaan niitä vaahtovärejä, joissa oli piirretyn tytön kuva? Itse tein samaisella värillä elämäni ensimmäisen hiusvärikokeilun jo joskus ala-asteikäisenä. Tällöin hattaranpinkki tukkavärini lähti muutamassa pesussa pois.
Vuodet kaapissa olivat selkeästi tehneet tepposensa värille. Mun tukasta tuli shokkipinkki, lähes violetti, kymmeneen osaan haaroittuva ja täyttä hamppua. Ihme etteivät hiukset tippuneet päästä pois. Yritin haalistaa väriä ties millä hopeashampoilla, colormaskeilla ja syväpuhdistavilla shampoilla, lopputuloksena teräsvillaa muistuttava tukka siinä alunperin toivotussa hattarasävyssä. Kiitokset kaikille tukkajumalille, että kyseisestä katastrofista ei ole kuvallista todistusaineistoa missään.
Olisin halunnut oman blondin värini takaisin, mutta kampaajan tuomio oli tyly: ei uskaltanut edes kokeilla vaalentamista, vaan punapigmentit olisi peitettävä tummalla. Jouduin yli puolen vuoden värjäyskierteeseen. Musta ei ikinä tuntunut että tumma olisi sopinut, vaan päädyin lopulta käänteisliukuvärjäykseen, ja oman värin esiinkasvattamiseen. Blondiuduttuani jälleen viime kesänä, päätin, ettei enää koskaan värjäilyjä. Korkeintaan omaa hiusväriä korostavia raitoja, muttei ainakaan mitään radikaalia.
Pinkki on kuitenkin aika radikaali ratkaisu. Päätöstensyönti on mulle vähän liian helppoa.