24

Musta tuntuu että valtaosa ihmisistä on syntynyt maalis-huhtikuussa. Näin on ainakin mun omien kavereiden kohdalla, synttäreillä on saanut rampata harva se viikonloppu, ja Facebook-onnitteleminen on päivittäistä. Eilenkin oli juhlimisen vuoro, Suffan 24-vuotissynttärit! Lyötiin Johannan kanssa kielitaitoiset päämme yhteen ja kirjoitettiin kortti. Mun henkilökohtainen suosikkini on toi sinikeltainen onnentoivotus grönlanniksi.

Etkoiltiin ensin synttärisankarin luona lähemmäs neljä tuntia. Tarjolla oli kakkuja ja kuplivaa. Laulettiin myös kehittäviä kappaleita Singstarilla, kuten Poika saunoo, ja nautittiin naapuriviihteestä. Sen jälkeen Tivoliin juomaan ilmaiset skumpat, josta ilta jatkui isommalla porukalla viihtyisämpään paikkaan.

Eilen oli lähes hurrikaaniluokan tuuli, ja asukuvat menivät täysin säätämiseksi. Pahoittelut kaikille ohikulkijoille, jotka näkivät liikaa mun tehdessä varmaan viidesti Kesälesken metrotunnelit.

Sateenkaaritalo

Mä saan elää aina iltaisin noin vartin ajan sateenkaarien keskellä, mikäli aurinko niin suo. Kotiin ilmestyy lukuisia pieniä sateenkaaria, sohvaan, pöydälle, seiniin, kattoon ja lattialle. Ja sen vartin ajan koko koti näyttää paljon kauniimmalta, mitä se todellisuudessa on.

Söin tänään kanasalaattia. Tai oikeastaan kanaa salaatilla. Mä en yleensä marinoi salaattikanaa mitenkään, mutta nyt päätin kokeilla vähän vaihtelua, koska kaappiin oli kertynyt paljon erilaisia pippureita. Seuraavaksi pitää kehitellä joku lyömätön salaatinkastike, balsamico alkaa kohta jo tulla korvista ulos.

Mun viikonloppuprojektina on saada viimeinkin toi haaremeista kertova kirja luettua. Tökkiminen ei johdu itse kirjasta, teksti on hyvin jäsenneltyä, mielenkiintoista ja runsaasti kuvitettua. Huomaan vain, että asiat eivät jää mun mieleen, ja joudun kertaamaan asioita edeltävistä kappaleista. Kevätaurinko on tainnut tehdä jo ennestäänkin kohtalaiselle keskittymiskyvylleni tepposet.

Gårdagen

Mä en ole meidän suvun ainoa jolla on italiafiilis! Eilen meillä oli taas äidin kanssa perinteinen, joskin nykyään sangen epäsäännöllinen viikoittainen kahvillakäynti. Koska äidillä oli bisneksiä Karismassa, mentiin sinne. Ja koska mä olin nälkäinen, päätettiin puolittaa pitsa Karisman Momentossa. On erittäin harvinaista, että mun äiti suostuu syömään pitsaa, joten hänelläkin oli pakko olla jonkinasteisia, vähintään väliaikaisia mieltymyksiä italialaisuuteen.

Koska mun kiinanruusu ei enää useista elvytysyrityksistä huolimatta herännyt henkiin, kodissa on pulaa kukkasista. Suunnittelin pyytäväni sukulaiselta pistokkaan satavuotiaasta perintökiinanruususta, mutta se on oranssi, eikä täten sovi sisustukseen. Nykykiinanruusut käsitellään kuulemma hormoneilla, jotka kiihdyttävät kukintaa ja hidastavat kasvua, eikä täten itse kasvi ole pitkäikäinen. Perintöhibiskus olisi ainakin täysin luomu... Väliaikaisratkaisuksi ostin karvareunustulppaaneja, punakeltaisina tietenkin!

En päässyt ihan perille siitä, oliko k18-jäätelö aprillipilaa vai ei, mutta päätin sellaisen kuitenkin ostaa jälkkäriksi koska ikäähän mulla riittää. Onnittelen sitä, joka pystyy vetämään lärvit ton kanssa, on nimittäin todella täyttävää jäätelöä. Mä jaksoin syödä vähän yli puolet puikosta.

Aprillipäivänä uhosin kovaan ääneen etten usko mitään koko tiistaipäivänä, mutta ei tarvittu kuin yksi viesti ja olin vauhdilla menossa katsomaan Beckhamien pariskuntaa Kamppiin. Onneksi tulin järkiini ajoissa (=kaverin sytyteltyä valoja mun päässä), enkä ehtinyt edes kaupunginrajojen ulkopuolelle. Aprillipäivä sai mut tänä vuonna.