Summer of '14

Omppu on toivonut multa soittolistaa kesäbiiseistä. Mä en kuuntele radiota kuin autoillessa, ja olen armottoman kujalla siitä, mitkä biisit ovat nyt pinnalla. Mä teen musiikkilöytöni useimmiten tv-sarjoista, tai (useimmiten ulkomaalaisten) kavereiden suosituksesta, niin nämäkin kaikki biisit. Osa niistä tuoreempia, osa vuosien takaisia, näitä kaikkia on tullut kuunneltua tänä kesänä paljon. Ei vaan vielä kyllästymiseen asti.

Zella Day - Sweet Ophelia

The Neighbourhood - Float

Håkan Hellström - 2 Steg från Paradise

Mumford & Sons - Little Lion Man

MØ - Freedom (#1)

5 Seconds of Summer - Good Girls

The Mojos - Your Anchor

De första kalla regnen

Äiti oli tuonut joskus aamuyöllä töihin mennessään väsyneen Mymmelin takaisin kotiin. Ja samalla jättänyt mulle kukka- ja yrttitervehdyksen pöydälle, sekä turkkilaista jogurttia, marjoja ja appelsiinimehua jääkaappiin. Yleensä mä inhoan, jos joku hiippailee mun kotona ilman lupaa mun tietämättä, mutta tollainen yllätys sai suupielet leveään hymyyn heti aamusta.

Nähtiin Johannan kanssa ekaa kertaa kunnolla tässä kuussa, ja voi kamala kun mulla oli paljon kerrottavaa! Yleensä meidän tapaamiset aloittaa parin minuutin kuulumisten vaihdot, jonka jälkeen jauhetaan tattarijauhoja ja puuta heinää seuraavan tunnin ajan. Tänään mä sitten annoin tulla omia kuulumisiani konekivääritahtiin puolituntisen verran. Ei lainkaan mun tapaista, mutta joskus on oltava minäminäpäivä. Pienet asukuvat räpsäistiin jääkylmässä tihkusateessa. Näillä säillä ei parempaan pysty.

Mulla on ihan liikaa kenkiä! Metsästin asuun sopivia, joskus maaliskuussa ostettuja nudenvärisiä peep toe-avokkaita kotoa puoli tuntia. Tuloksetta. Jouduin nöyrtymään ja laittamaan noi vähän liian korkeat nudet korkkarit. Ei niissä ole mitään liikaa, jos voisi vain istua sivistyneesti ja rauhassa. Mutta kun tänään joutui shoppailemaan...

Ostin nimittäin uudet kengät! Kesäkuun ekat korkkarit, ensimmäiset valkoiset ikinä. Ihan perusteltavissa oleva hankinta. Tein vihdoin ja viimein täsmäiskun Spiritin loppuunmyynteihin. Kenkien kaveriksi lähti pari pikkulaukkua (joita en osaa varmaan käyttää ikinä missään), ja puhelimen kuoret (jotka unohdin kuvata.)

Kicksissä oli Dior-alet, joten ostin naurettavan halvalla huulikiillon ja luomiväriviisikon. Mulla on ollut toi sama viisikko aiemminkin, mutta eräs vuosien takainen baari-ilta koitui sen kohtaloksi. Toi pääsee ehdottomasti käytetään-meikkeihin, mulla on surullisen monta viisikkoa, joita ei ole käytetty kuin kerran tai kaksi. Ja joitakin ei kertaakaan.

Tjenare Kungen!

Jorpakon toiselta puolelta on kotiuduttu. Tauti tuliaisina, mutta hengissä sentään. Olen ilmeisesti allerginen Suomelle, takaisintuleminen on aina tuskallista, kunnes Suomeen ja suomalaisuuteen taas siedättyy.

Menomatka oli mielenkiintoinen, kuten ruotsinlaivailuilla on tapana olla. Mä en jaksanut syödä edes yhtä kokonaista lautasellista buffetruokaa, ja katsoin sitten koko yön jalkapalloa erittäin sekalaisessa seurueessa. Mulla on tapana tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, joten hauskaa oli!

Sateisessa Tukholman päässä suunnattiin ekana aamukahville Gamla Staniin. Mä olin ilmeisesti todella koomassa, eli apinaa oli helppo koijata. Tilasin cappucinon ja leivän. Huomasin hetken päästä istuvani pöydässä teetä hörppimässä ja ihmettelemässä, missä mun cappucino viipyy. Laskussa kuitenkin luki selvällä suomen kielellä cappucino, ei kymmenen kruunua halvempi tee. Ja koska olin koomassa, en uskaltanut mennä kertomaan sekaannuksesta lievästi ilmaistuna tympeälle kahvilatyöntekijätytölle. Turha siis valittaa täälläkään.

Käytiin myös moikkaamassa kunkkua, ja katsomassa vahdinvaihto. Tollainen tuikitavallinen turistinähtävyys oli aiemmin jäänyt näkemättä, vaikka itse vahdinvaihtona spektaakkeli oli kaikkea muuta kuin tavallinen. Vartiointihenkilöstö otti kaveriselfieitä turistien kanssa, ja paraatiorkesteri soitti ABBAn Waterloota. Siinä sitä monarkiaa.

Mun shoppailut jäi minimiin, kuten odotettavissa olikin. Metsästin koko maanantaipäivän tuloksetta Gamla Stanin turistiliikkeistä Tre Kronor-paitaa, puhtaasti ironiasyistä. Kävin Globenissakin kyselemässä, mutta jouduin tyytymään vain avaimenperään.

Ostin myös bikinit, koska alun perin suunnitelmissa oli mennä uimaan. Smedsuddsbadetista olin kuullut paljon hyvää, joten metroiltiin sinne. Rannalla kuitenkin sisu iski kaulaan, ja uudet bikinit jäivät käyttämättä. Kävin vain varpaalla nopeaan toteamassa, että ruotsalaisten meri on kylmempi kun suomalaisten. Viime päivien säällähän tuskin on ollut mitään vaikutusta mataliin rantavesiin.

Globen-visiitillä toteutettiin eräänlainen tyypillinen matkaperinne: katseltiin kaupunkia yläilmoista. Wienissä piti päästä Riesenradiin, Lontoossa London Eye oli ensimmäinen turistikohde, ja Tukholmassa valinnaksi muodostui Globen Skyview. Noin kahdenkymmenen minuutin elämys sisälsi esittely/turhatietovideon Globenin rakentamisesta (jos Globenin haluaisi valuttaa täyteen vettä tavallisesta vesihanasta, siinä kestäisi 40 vuotta) ja lasihissimatkan pallon katolle 130 metrin korkeuteen.

Nyt on aika nukkua univelkoja pois, ja palata takaisin arkeen. Esittelen lähipäivinä vielä toisen ostoksen, ja alan suunnitella uutta reissua. Kruunuja kun jäi käyttämättä...