Ajetaan aurinkoon

Atomirotta - Aurinkoon

Kehtaan ajaa millaisella autolla tahansa.

Minä, seitsemän muuta ja mökkiviikonloppu. Mä olin leiponut jälleen kerran focacciaa mökkituliaisiksi, ja käytiin äidin kanssa keräämässä kantarellejakin (mä löysin kaksi, äiti loput.)  Navigaattorin ei tarvinnut toimia kunnolla, koska kiertoteitäkin pääsi perille. Kaikki aikanaan, saatiin tutustuttua kauniisiin kantahämäläisiin maisemareitteihin. Aurinkoa, järveä, grillaamista, sanasotaa, nauramista niin hyville kuin huonoillekin jutuille, ja ihan riittävästi juomaa. Mulla oli sixpack Muumi-limua.

Perjantai-ilta verotti sitten yllättävästi - lauantaina järjestettiin koomaiset mökkiolympialaiset, joissa minä ja Laura sijoituttiin ylivoimaiselle hopeasijalle, kiitos Lauran loistavien mölkynpeluutaitojen. Samana iltana havaitsin karulla tavalla vieraantuneni luonnosta, kun sauna ei lämmennytkään ekalla yrittämällä. Eikä edes toisella, jouduin alentumaan avunpyyntöön. Minä, joka olen lämmittänyt puusaunaa omatoimisesti kuusivuotiaasta asti... Itse the vika ilta oli lähinnä väsynyttä läpändeerusta, Aliasta ja amatööritissuttelua. Kuka käski mennä ajoissa nukkumaan?

Sunnuntaina muiden lähtiessä hiljakseen kohti sivistystä, mietittiin Lotan ja Iian kanssa, että mikäs kiire tässä? Päätettiin viettää one more night. Ja niinhän siinä kävi kuten Teemu Selänteelläkin lopettamisen kanssa, yksi ylimääräinen yö venyi kolmeen. Onneksi Lopen "keskustaan" oli lyhyt matka, eikä kuoltu nälkään tai pelkoon.

Nyt olen vihdoinkin kotona. Ja toimeen tarttuminen ei ole ikinä tuntunut yhtä hankalalta. Loma käy vähiin, liian vähiin.

Shoppailu Pietarissa 1/2

Mä tiesin jo entuudestaan, että Pietari ei ole mikään ihanteellisin shoppailukaupunki, kun pääprioriteetti on hinta-laatusuhde. Ketjuliikkeiden ja merkkikaman hintataso on korkeampi kuin euromaissa, ja mun budjetin oli tarkoitus kulua muihin aktiviteetteihin. Mun ainoa tavoite oli metsästää kivat korkkarit. Venäjällä kaikki naiset kävelevät korkokengissä aina ja kilometrikaupalla, joten niiden kenkien on pakko olla mukavat. No, ostin lopulta kolmet.

Alkuperäinen kartta täältä

1. Gostinii Dvor

x

Niinkutsuttu maailman ensimmäinen kauppakeskus, korttelin kokoinen kaksikerroksinen keltainen kompleksi keskellä keskeisintä kaupunkia. Enkä muuten tarkoituksella tunkenut yhteen lauseeseen noin monta k-sanaa! Kauppakeskuksessa liikkeet ovat käytävällä perätysten, niiden taso ja sitämyöten hintakin on sangen korkea. Gostinii Dvorin yläkerta on ihanteellinen matkamuistoille, maatuskat ja puurasiat ovat paljon halvempia kuin turistinähtävyyksien kupeessa olevissa kojuissa.
Nevski Prospekt 35

2. Udelnaja

x

Udelka on kaksiosainen kirpputorialue, jonka alkuosa kattaa päällystettyjä katuja matalaa kaupparakennusta, myynnissä pääasiassa kiinalaisrättejä. Takana valtava, sateella erittäin mutainen maa-alue pullollaan käytettyä tavaraa pöydillä ja maassa erinäisten alustojen ja huopien päällä. Kultakoruja, vaatteita, kirjoja, antiikkia, "antiikkia" ja suoranaista roinaa. Lähes poikkeuksetta hyväkuntoisena ja kohtuuhintaisena.
Sininen metrolinja, Udelnaja, Fermskoe Shosse 41

3. Galeria

x

Viisikerroksinen tavaratalo ihan Moskovan aseman vieressä. Tää näytteli pääroolia mun shoppailussani, täältä löytyi ne kohtuuhintaiset eurooppalaisketjut. Mulle mieluisimpana Stradivarius, Topshop ja Bershka, venäläinen Kira Plastinina, sekä kosmetiikkataivaat Rive Gauche ja L'Etoile.
Ligovski Prospekt 30

4. Vanity Opera

x

Mulle ei ikinä selvinnyt, mikä tämän kauppakompleksin todellinen nimi on - paikalliset puhuvat siitä Vanityna, oppaissa näkyi myös versiota Vanity Opera Gallery Deluxe. Merkkiliikkeiden keskus, täältä löytää niitä kansainvälisiä luksusbrändejä, kuten Célineä, Pradaa, Bottega Venetaa, Lanvinia ja Miu Miuta.
Ulitsa Kazanskaja 3

5. Apraksin Dvor

x

Kuulemma hiukan pahamaineinen tori, jossa kannattaa pitää laukustaan kiinni vielä kovempaa, kuin keskustan kaduilla. Paljon halpoja rättejä, hyviä rättejä, ja mauttomia rättejä. Todella ihania kenkiä, mutta valitettavan usein vain näytekokoa, joka todella harvoin oli se mulle mahtuva 35-36. Tinkaaminen on sallittua, multa puuttuu se tinkaamiseen tarvittava röyhkeys, jonka takia myyjä sai usein poikkeuksellisen hyvän tilin. Tuolla kannattaa pitää järki päässä mitä lähtee ostamaan - tekoturkischaneleita ja Dolce&Babbanoita näkyi paljon.
Ulitsa Sadovaja 30

6. Sennaja

x

Sennaja-Sadovajan metroaseman kupeessa oleva kauppakeskus pullollaan pikkuliikkeitä, mm. ihania kenkäkauppoja, kuten Miris, Cristina ja Paktor. Myös kansainvälisiä ketjuja löytyy. Täältä bongasin Pietarin ainoan Brandy Melvillen.
Ulitsa Efimova 3

7. Mega Parnas

x

Aikaisempien reissujen vakiokohde noin 30 kilometriä keskustasta koilliseen, jonne nykyään pääsee metrollakin. Kauppakeskus, mistä löytyy satoja kauppoja, ruokapaikkoja luistinrata, R-kioski ja Ikea. Tällä kerralla en viitsinyt vaivautua Megaan asti, kaikki tarvittava löytyi lähempää.
Sininen metrolinja, Parnas


Kakkososassa käydään läpi sitten ne mun ostokset.

Koti Venäjällä

Один в каное - Небо

Siinä on teille oikeasti kiva ukrainankielinen biisi, kerta kivoja venäjänkielisiä biisejä multa on joskus toivottu. Vaikka se on ukrainaa, vaikutelma lienee maallikolle sama.

Mä asuin kaksi viikkoa Vasilinsaarella Primorskajan lähellä vanhemman, erittäin ihanan ja puheliaan venäläisen naisen alivuokralaisena. Hän on eläköitynyt arkkitehti, ja käytiin yhdessä kävelemässä pitkin Pietaria, katsomassa hänen suunnittelemiaan rakennuksia. Teetä sai juoda litrakaupalla, ja ensimmäisten kahdenkymmenen neljän Pietarissa vietetyn tunnin aikana kommunikoin venäjäksi varmaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin elämässäni.

Oltiin ehditty olla saman katon alla noin tunti, kun hän nosti ajankohtaisen aiheen pöydälle: mitä mieltä mä olen Ukrainan tilanteesta? Mä yritin antaa tähän mahdollisimman diplomaattisen vastauksen ja selitin, että Suomessa on paljon venäjävastaista propagandaa, enkä mä tiedä, mikä on totuus. Nainen töksäytti, että Venäjän propaganda on päinvastaista, eikä ihmiset uskalla olla eri mieltä. Hän on, koska hänellä ei ole mitään hävittävää, hänestä sota on aina vastenmielistä. Samaan syssyyn kuulin suurta kritiikkiä Venäjän yhteiskunnallisia kysymyksiä, esimerkiksi homolakeja kohtaan. "Jos rakastaminen on rikos tässä maassa, ei mikään ihme, että täällä menee niin huonosti."

Olen vieraillut Venäjällä noin kymmenisen kertaa, ja mun emäntäni on ensimmäinen tapaamani venäläinen, joka suostuu puhumaan englantia. Hän puhuu sitä erittäin hyvin ja mielellään. Ihmettelin tätä, ja sain vastaukseksi tunnin mittaisen historiakatsauksen, kuinka Hrutšovin aikaan Neuvostoliittoon virtasi vierailijoita lännestä, ja hän toimi vapaaehtoisena turistioppaana, jolloin hänen englantinsa kehittyi. Hän on aina ollut länsimielinen, ja Hrutšovin valtakausi oli kuulemma hänen elämänsä onnellisinta aikaa. Samalla käytiin läpi hänen lapsuutensa nälkävuodet, vaikea Jeltsinin aika, Leningradin piiritys ja perestroika. Poiketen niin englanniksi kuin venäjäksikin sivuraiteiden sivuraiteille, mutta pitäen huolta siitä, että mä ymmärrän kaiken mitä hän selittää.

Emännälläni on poika ja pojanpoika, joista kumpaakaan en valitettavasti koskaan ehtinyt tapaamaan. Tyttö talossa oli selvästi epätavallinen kokemus, emäntäni nautti saadessaan valita mulle seuraavan päivän vaatteet ja esitellessään menneiden vuosikymmenten muotia. Hermès oli yksi yhteinen innostuksen kohde, mä olen aina ollut Birkin-tyttö, mutta hän haaveili nuoruutensa Kellystä. Ja siitä huivikokoelmasta mä olen syvästi kateellinen.

Itse Vasilinsaari alueena jäi mulle vähän vieraammaksi. Kolusin omatoimisesti lähistön joenpengermät, puistot, sataman, merenrannan ja hautausmaan, mutta esimerkiksi kokemani yöelämä rajoittui yhteen pizzeriaan ja kahteen baariin. Ystävääni lainaten, Vasilinsaari on nukkumalähiö. Hiljainen, vihreä, rauhallinen ja rakennuskannaltaan pitkälti neuvostotyylinen, minne piti tulla ajoissa ennen puolta yötä ettei jää viimeisestä metrosta. Saati sitten väärälle puolelle nousevaa siltaa. Itse elämä elettiin keskusta-alueella.