Kesälista

Mä olen lähinnä musiikin yksinkuuntelija. Saa kuunnella mitä haluaa, eikä tarvitse vetää pakastevihanneksia nenään kun joku kommentoi juuri sen hetken lempibiisin kohdalla jotain eriävää mielipidettä, kuten neeeeeext!

Sitten on erikseen asia, nimeltä kesäbiisit. Ne elokuussa puhkipopitetut rantakallio- ja roadtrippailubiisit, jotka jäävät yhden kesän ihmeiksi. Tai joihin palataan nostalgiafiiliksissä vuosien tauon jälkeen. Kuka muistaa vielä Examplen?

Nyt, kun lämpömittari alkaa jälleen vastata kuluvaa kalenterikuukautta, on ihan asiallista nostaa esille ne omat henkilökohtaiset kesähitit, joita olen viime aikoina kuunnellut paljon. Näiden tahdissa on kuljettu viime päivät, ja varmasti vielä monta päivää on edestä. Näitä kuuntelen juuri nyt.

Red Hot Chili Peppers - Dark Necessities

Kygo ft. Kodaline - Raging

Parisian - Strangers in Love

Prince Damien - Glücksmoment

Cobi - Don't you cry for me

The Avalanches - Frankie Sinatra

Bird Passengers - Wanderer

Bon Iver & Daughter - Perth Love (Isosine Mashup)

Ziggy Alberts - Gone

HVOB - Always Like This

The Chainsmokers - Don't let me down

Alma - Karma

Mike Perry & Shy Martin - Ocean

Maailman kaunein museo

Eremitaasi on kuulunut Pietarinsuunnitelmiini jo vuosia. Mä olen haaveillut päivästä Eremitaasissa, vaeltaen salista toiseen, museon avaamisesta sen sulkemiseen. Aina on joko aika tai seura pistänyt vastaan. Tällä reissulla pääsin jo itse museoon asti, mutta kiersin lopulta vain noin kymmenesosan valtavasta kompleksista.




En tiedä teistä muista, mutta mun mielestä museoista otettujen kuvien massajulkaiseminen on ehkä pikkaisen epäkorrektia. Siksi pyrinkin keskittymään yksityiskohtiin ja Talvipalatsin rakenteisiin. Puitteet ovat upeat, ollaanhan Rastrellin barokkipalatsissa. Kaikki on koristeellista ja mahtipontista, oven kahvatkin. Eremitaasissa valokuvaaminen oli sallittua kaikissa pysyvissä näyttelytiloissa. Väliaikaisnäyttelyissä vihaiset vahtimummot kävivät jopa poistelemassa kuvia kielletyistä kohteista museonkävijöiden kameroista.

Eremitaasin vessat ansaitsevat erityismaininnan! Kävin kahdesti eri vessoissa, niitä siivottiin usein ja lattiaa myöten. Paperia oli. Koukkuja takeille ja laukuille oli. Ei mikään itsestäänselvyys Venäjällä.

14-vuotiaan Viktorian taulu, jonka joku valitettavasti ehti ostamaan nenäni edestä.

Sana 'Eremitaasi' on johdettu suoraan ranskan sanasta 'ermitage', erakkomaja. Erakkomaja, ei ainakaan yhtään yliampuva nimi tuolle taidekompleksille. Alunperin Eremitaasilla tarkoitettiin Talvipalatsin hovimuseota, nykyään Eremitaasi koostuu kuudesta rakennuksesta ja lähes 3,2 miljoonasta taide-esineestä. Nähdäkseen jokaisen pinta-alaa tampattavaksi riittää 230000 neliömetriä. Vastikään on päivitetty vanha laskelma, että jos jokaista Eremitaasin teosta katsoisi minuutin, saisi viettää museossa 17 vuotta.

Minä vietin museossa yli neljä tuntia, enkä turtunut taiteen määrästä. Sen sijaan opastettujen kiertolaisten määrä kello kolmen aikaan oli niin massiivinen, että piti lähteä seilaamaan väljemmille vesille Pietarin kaduille. Meidän kierroksemme kohtasivat juuri suosituimmissa saleissa.

YO2016

Täten tulen kaapista ulos ja lopetan turhat spekulaatiot. Jep, minä olen tämän kevään ylioppilas. Ja jep, vaatimattomat viisi vuotta ikäluokkani normaaliaikataulua jäljessä. Syitä, miksi jätin päivälukion kesken vuonna 2012 (jolloin olin vaihtovuoden takia jo vuoden ikäluokkaani jäljessä) oli useita, niistä päällimmäisenä haluni kirjoittaa useampia pitkiä kieliä. Päivälukiossa opintotahti ei olisi tuota sallinut, joten vietin pari vuotta käytännössä tekemättä mitään. Sitten kun olin kerännyt pari vuotta järkeä päähän, päätin syksyllä 2014 aloittaa aikuislukiossa lukiourakkani alusta.




Nyt jo historiaa olevan vaikean elämäntilanteen vuoksi en edes uskonut pääseväni tämän kevään kirjoituksista läpi, sillä en lukenut niihin tipan tippaa. Ajattelin, että sitten joskus vaan uudestaan. Turhaan ei aikuislukiota irvitä ikuisuuslukioksi. Vaan lopussa kiitos seisoo. Moni tuttu oli kuulemma jo luopunut toivosta, ei siitä tytönhupakosta tule ikinä ylioppilasta, pelkkä vapaaherratar.




Itse juhlat järjestettiin ei-liian vilakkana, vaan varsin kesäisenä kesäkuun ensimmäisenä lauantaina Lahdessa. Lahdessa siksi, että tilanvuokraaminen olisi helpompaa (Klippan olisi pitänyt varata jo neljä vuotta sitten...), ja koska mummon ja vaarin on päästävä juhlapaikalle mahdollisimman vähäisellä vaivalla. Olen niin otettu kuinka moni vieras vaivautui tulemaan kauempaakin. Ystävät Helsingin päästä, Tampereelta, Länsirannikolta... Satoja kilometrejä ajoa vain mun juhlien takia.



Halusin juhlista omannäköiset. Niinpä kukkia oli joka paljon ja joka puolella, ja tarjoilutkin jotain muuta kuin perinteinen kermakakku ja karjalanpaisti. Oli juustoja, vesimelonia ja marenkeja, vain koska mä tykkään niistä. Enkä ollut ainoa, jonka kyynelkanavat murtuivat kun Finlandia-hymni soi. Tai kun äiti yritti pitää puhetta. Tai kun lapset vertasivat mua prinsessaan. En vieläkään, yli viikko juhlien jälkeen osaa kuvailla omaa kiitollisuutta vierailleni. Moni oli nähnyt niin paljon vaivaa, ihan vain mun vuokseni.

Kuvat ovat Jonnan ja Johannan käsialaa, tunnelmapaloja juhlista ja niiden jatkoista. Kiitos teille ihanat naiset! Rakastan teitä!