Älä usko marsuihin

Ismo Alanko - Pornografiaa

Mä en ymmärrä, miksen osaa tehdä asioita lyhyen kaavan mukaan ja yksinkertaisesti kerralla loppuun... Kuten tänään tein tonnikalasalaattia, pakkoko se kananmuna oli pakottaa sydämen muotoon? Tai kun vaihdoin lakanoita, sänky oli pedattava hotellityyliin, silittää päiväpeittokin kuorruttaen sen Laura Ashleyn liinavaatetuoksulla ja asetella tyynyt ja torkkupeitot millintarkkaan riviin. Tai vaikka kaupoille lähtiessä, mukaan ei taatusti lähde vain se yksi asia. Myös asioiden valmiiksisaaminen on mulle poikkeuksellisen haastavaa.

Me lähdetään ihan kohta äidin kanssa Sibeliustalolle katsomaan Ismo Alankoa. Mä olen päättänyt pukeutua mekkoon, yllättävää kyllä. Värivalintakaan ei varmaan kauhean montaa yllätä. Ismo on mulle suurin verbaalinen idoli, jonka kunniaksi sekä postauksen otsikko, että biisi. Ja Johannan.

Lempieläimiä

Kirahvi on mun lempieläin, koska ne ovat pitkiä ja hoikkia mitä mä en ole. Olen myös syvästi kateellinen kirahvien silmäripsistä, ja voisin vaikka ajelluttaa pään kaljuksi jos vain saisin joltakulta vapaaehtoiselta kirahvilta ripset. Ripsenpidennykset ei aja samaa asiaa, niiden kanssa oli tuskallista käydä suihkussa. Tosin kirahvit eivät kyllä mun tietääkseni käy suihkussa... Kirahvirakkautta kunnioittaaekseni mun oli pakko ostaa nämä Ted Bakerin safarihenkiset kuoret puhelimeen. Jos ei tykkää kirahveista, niin tosta kuoresta löytää Nooan arkillisen verran eläimiä, jos jaksaa vaan tarpeeksi kauan katsoa. Minä ainakin jaksan!

Blogin perusteella musta saa varmaan sellaisen kuvan, että pukeudun käytännössä aina mekkoon tai vähintään hameeseen, ja saatan olla itserakas, jopa narsistinen, sillä minulla on vähintään kerran viikossa postauksessa kuva itsestäni. Herää kysymys, kuinka realistisen kuvan blogin edes pitäisi pitäjästään antaa? Hulmuhelmat 24/7 kun ei ole totuus musta, enkä oikein suostu tota narsismikorttiakaan allekirjoittamaan (edes tervettä sellaista.) Jollakin ihmeen kaupalla mulle vaan putkahtaa mieleen hameenkäyttöpäivinä ottaa itsestäni räpsy kahdessa sekunnissa peilin kautta tärisevällä käsivaralla, iPhonen laatukameralla. Tänään jäähallille katsomaan historian koomisinta nelosketjua, juurikin tuossa hameessa. En ota kantaa onko hame kuinka sovinnainen jääkiekonseuraamisunivormu, jos mä olen menossa sinne toiseen kotiin, mä tahdon tuntea oloni kotoisaksi enkä miettiä mitä muut miettivät mun vaatteistani. Olen seurannut Jokereita jopa valkoisessa pitsimekossa ja 15-senttisissä koroissa. Silloin kyllä syystäkin sai osakseen kummastuneita katseita.

Tämä päivä

Isäni haluaa yrittää pitää mun kielitaitoa yllä, ja osti mulle Voguen venäjäksi. Kiireettömät aamut ovat mitä parhaimpia (ja käytännössä ainoita mahdollisia) hetkiä lehtien lukemiselle. Muotiraamatun seurana lohicevicheä ja itsetehtyä salsaa. Mä en tarvitse tänään lounasta!

Mun minuutintarkkaan aikataulutettu lauantaipäivän lotonuusimisreissu koki kovan kolauksen, kun joku jäynäpetteri oli keksinyt, että Itella ei ole lauantaisin auki. En tajua, miten tollainen aikatauluinformaatio on mennyt multa sivu suun. Tässä näkee, kuinka aktiivinen postinkäyttäjä oikein olenkaan. Sen sijaan kävin ostamassa vähän suklaata ja vadelmia, sillä lupasin tehdä isänpäiväkakun isälle, joka ei halunnut lahjoja. Katastrofi keittiössä luvassa, mä en osaa tehdä kauniita kakkuja.

Lähikioskin täti oli ihan mua ajatellen järjestänyt muutaman Jokeriarvan Pelicans-arpojen oheen. Mä en voinut vastustaa tuollaista myyntipuhetta, vaikka en yleensä rahahassutteluja harrastakaan.

Mä olenkin joskus maininnut, että yksi mun rakkaimmista harrastuksista on juomapelien keksiminen. Aivan sattumalta vanhoja papereita järjestellessä löysin pelin, mistä kaikki alkoi. Lähes kaksi vuotta takaperin lanseerattu Antero Mertaranta-juomapeli, jota ei muistaakseni koskaan ehditty käytännössä testaamaan. Päätettiin ottaa Johannan kanssa vahinko takaisin, miehekkäästi Heinekenilla. Lisäksi puolentoista tunnin kapakkakierros räkäisissä keskustaloukoissa. Tänään se on sallittu, mulla on synttärijuhlat illalla edessä.