Party on!

Viikonloppuna juhlittiin jälleen synttäreitä, tällä kertaa Lotan. Näillä näkymin myös viimeiset synttärit vähään aikaan, johan tässä onkin viimeiset puolitoista kuukautta saanut rampata syntymäpäivillä. Seuraava putki on jälleen syys-lokakuun vaihteessa, jolloin suurin osa isän puolen sukulaisista on päättänyt syntyä.

Mä unohdin ottaa kuvia valoisaan aikaan ja itse juhlista, josta kertoo se, että postauksen kuvamateriaali ei ole kummoinen. Ja se, että mulla oli sunnuntaiaamupäivällä vielä 54 prosenttia akkua jäljellä.

Myös juhlimistyylini on rauhoittunut huomattavasti teinivuosista. Siinä missä viisi vuotta sitten olisin todennäköisimmin löytänyt itseni boolimaljasta leikkimästä sukellusvenettä, nyt istuin tuntitolkulla kavereiden kanssa kylmässä saunassa, vaatteet päällä kuunnellen YUPta, kunnes menin olkkariin katsomaan änäriä. Oikeasti mulla oli tosi hauskaa.

Ne, jotka vakoilevat mun instagramiani, ovatkin jo nähneet mun uuden tatuoinnin. Pahoittelen toisen kuvan lohkeillutta kynsilakkaa, kelmeää aamuvalaistusta ja rasvaamatonta leimaa, tää on vasta paranemisvaihe. Onnistuin saamaan todella nopeasti ajan Liskogalleriasta, ja kävin sieltä ottamassa kolmannen ja todennäköisimmin myös toiseksi viimeisen leimani.

Olen pitkään harkittuun ja nopeasti toteutuneeseen tatuointiini äärimmäisen tyytyväinen, ei epäilystäkään missä mua tullaan jatkossakin leimaamaan Suomessa. Ja avataan noita numeroita vielä sen verran, että ne merkitsevät mulle muutakin kuin lempipelaajani pelinumeroa.

Aamukahvilla

Mulla oli keskiviikkona menoa Helsingissä. Koska päivä oli kaunis, kirkas ja aurinkoinen, päätettiin ex tempore-henkisesti Leenan kanssa juoda aamukahvit torilla ennen mun varsinaista tapaamista. Olin omasta mielestä vielä ihan nätti, kun astuin junasta ulos. Sitten jäätävä helsinkiläinen merituuli puhalsi mut takaisin maanpinnalle, sotkien hiukset tuhannen sutturalle ylimennessään.

Julian kanssa ei olla ehditty treffailemaan pitkään aikaan, joten otettiin keskiviikkona vahinko takaisin. Mä olin etukäteen jo päättänyt, etten tarvitse Hulluilta päiviltä yhtikäs mitään, mutta jouduin kyseisen sirkuksen sivullisuhriksi Julian metsästäessä mausteita. Päätös myös piti, mä en kulkenut eilen pitkin Helsingin katuja keltainen muovikassi kädessäni.

Syö Helsinki-hengessä mentiin syömään hampparit takavuosien suosikkipaikkaamme Rymy-Eetuun. Ravintola oli onneksi käytännössä tyhjillään, meidän pääpuheenaiheemme oli parasitologia, joka saattaa karkottaa herkimmiltä ruokahalut. Ja koska mulla oli edessä änäriyö, eikä ehditty puhua ruokailun ohella kylliksi, mentiin Foorumin Väinöön kahville. Sieltä saa erittäin asiallisen kokoisen kupin kahvia.

Torstaipäivän puolelle venähtäneen aamukahvireissun kohokohta oli kuitenkin mun kohtaamani elämäni ensimmäinen elävä siili Kumpulassa. Mä olen aiemmin nähnyt luonnossa vain auton yliajamia ex-siilejä, ja olen aina ihan innoissani, kun näen onnellisen villieläimen lähietäisyydeltä, oli se sitten mikä pupu tai sammakko tahansa.

Jokainen maailman Chicago Blackhawks-fani taitaa olla muuten mulle kiitoksen velkaa. Olin äärimmäisen väsynyt pelin junnatessa jatkoajalla, ja totesin ääneen: "tästä hyökkäyksestä saa luvan tulla maali." Ja niinhän siitä tulikin, Sharpin epäonnistunut laukaus nousi torjunnasta kerrassaan merkillisesti ylöspäin, josta maalivahti itse ilmasta tökkäsi kiekon maaliin. Mulle suositeltiin uutta uraa manaajana.

Thoughts

Kuvat we♥it