HAM

Mä en sitten koskaan ole vinkkieni kanssa kauhean ajoissa. Kävin tänään katsomassa paljon kehutun, viimeistä viikkoa esilläolevan Ai Weiwein näyttelyn Helsingin taidemuseo HAMissa. Ja joo, tykkäsin. Ostin samalla vihdoin ja viimein kauan havittelemani Museokortin - mikäs parempi tapa tappaa tylsyys kuin museoreissu? Ei enää ikinä tylsäpäiviä!

Ai Weiwei on kiinalainen toisinajattelija. Ja taiteilija ja aktivisti. Ai Weiwei uskaltaa luoda kriittisiä teoksia, jotka eivät miellytä Kiinan valtiota. Hän on saanut sakkoja, maastapoistumiskieltoja ja vankeusrangaistuksia, eivätkä nämä ole hiljentäneet taiteilijan protestointia. ArtReview on taannoin valinnut Ai Weiwein 2000-luvun vaikutusvaltaisimmaksi taiteilijaksi, joten näyttely kannattaa katsastaa ihan vain nimenkin vuoksi.

Helsingin näyttelyn teemaksi taiteilija valitsi puun. Veistokset olivat vaikuttavan kokoisia, näyttelytilojen seiniä hallitsi velkakirjatapetti. Ai Weiwei uudelleenkäyttää monissa teoksissaan antiikkipuuta, jota uudistuva nyky-Kiina ei oikein pidä arvossaan. Taiteilija tuhoaa esineen käyttötarkoituksen, mutta antaa sille uuden muodon ja takaa sen pysyvyyden.

Äkkiseltään kauniilla ja viattomalla puukaapilla saattaa olla ruma tarina kerrottavana: se onkin roskakaappi, jonne kadulle jääneet lapset olivat kiivenneet kylmältä suojaan, sytyttäneet tulen ja kuolleen häkämyrkytykseen. Tragedia, jonka kiinalaishallinto yritti haudata maton alle, jonka taiteilija toi tietoisuuteen. Ai Weiwei näyttää keskisormea ruotsinlaivalle ja tanssii Gangnam Stylea. Esineet ovat ajatuksia herättäviä, merkityksellisiä, jopa hämmentäviä.

HAMin tiloissa on nyt näkyvillä myös nuoren Karoliina Hellbergin VILLE-näyttely, joka päättyy sunnuntaina Ai Weiwein tavoin. Värikäs näyttely kertoo kuvitteellisesta paikasta, ehkä Ranskassa, joka ainakin selittäisi näyttelyn nimen. Karoliina Hellbergiä pääsee katsomaan ihan ilmaiseksi HAM-galleriassa, joka on omistettu suomalaiselle nykytaiteelle ja jossa näyttely vaihtuu aina seitsemän viikon välein.

Tänään oli päivä, jolloin harppasin mukavuusalueitteni ulkopuolelle. Mä en esimerkiksi tykkää käydä yksin missään. Musta on kiusallista olla julkisilla paikoilla yksin, siellähän voi tulla vastaan vaikka joku paha ihminen, joka haluaa ilkeillä mulle... Tänään suljin silmäni kanssaihmisiltä ja poistuin yksin kotoa. Keskityin taiteeseen, en pelkäämiseen.

Ryhdyin myös toteuttamaan taidetta HAMin taidepajalla, kouluaikojen kuvistunnit kun aiheuttivat lievät traumat opettivat itseäni hyväksymään symmetriatajuttomuuteni ja taiteelliset lahjattomuuteni. Palaute ruotsinvärisestä teealusesta oli taidepajalla vain hyvää ja kannustavaa. Vaikka se oli yksinkertainen ja alakoulutasoinen... Poistuin HAMista ihmeellinen, kevyt hyvän olon tunne niskassani. Jälleen omia pelkoja haavoitettu itseään satuttamatta.