La baguette

Kiireettömät sunnuntaiaamut ovat ihania. Saa nukkua pitkään, ja on aikaa panostaa aamupalaan. Se kun on huhujen mukaan se päivän tärkein ateria. Mä päätin uhrata tämän sunnuntaiaamun leipomiselle, ja nyt aamupalapöydässä odottaa kaksi uunituoretta rapeaa patonkia. Tänään aamiainen on ranskahenkinen, aikeissa on juoda pitkästä aikaa maitokahvia ja puristaa itse appelsiinimehua. Voi kun olisi vielä viennoisserie.

Perjantailta

Eilen tietokonetta avatessani mulla oli tarkoitus alkaa etsimään tietoa albumiinista. Tiedonjano tukahtui kun hakusanoja näpytellessäni havaitsin jonkun etsineen minun Googlestani tietoa hakusanoilla alkuasukkaat seksi. Siis ihan oikeasti! Ei mitään muistikuvia, joten sen on täytynyt olla joku muu.

Mulla ja Johannalla oli perjantai-illalle huikea suunnitelma mennä katsomaan kuinka Nico Manelius kohtaa Tomek Valtosen. Manetskuukkeli ei valitettavasti tainnut uskaltaa lähteä tähän kohtaukseen mukaan, joten ajattelimme että pelkkä Tomek ei ole yhdeksän euron arvoinen keissi. Sori!

Sen sijaan päätettiin seurata meillä nykyjokereiden taivalta viini-juustoillan voimin. Viime kerrasta olikin vierähtänyt melkein vuosi! Pitkästä aikaa päästiin myös ihan keskenämme viihteelle, paikkaan minne kuulumme, eli Torveen.

Junassa syötyä

Mua alkoi ihan naurattaa, kun selailin tämän viikon puhelinkuvia. Valtaosa niistä on tärähtäneitä ruokakuvia, kaikki otettu liikkuvassa Z-junassa. Mä reissaan viikoittain aika paljon Lahti-Helsinki-väliä, joten junanviemä tunti on hyvä käyttää syömiseen.

Tiedän, että moni kanssaihminen vihaa ja äklöää julkisissa syöviä ihmisiä, joten pyydän anteeksi. Jos mä en söisi junassa, mä en ehtisi syödä ollenkaan. Ja jos mä en ehdi syödä, musta saattaa tulla kiukkuinen, eikä silloin kenelläkään ole kivaa.

Mua alkoi myös naurattaa, kun mietin, että kukaan järkevä bloggaaja tuskin omistaa postausta viikon noutolounailleen. No, minä en ole järkevä bloggaaja.

Nimipäivät

Ainakin Iltalehden mukaan yhden iin Idat eivät omista enää ensinkään nimipäivää, vaan neljästoista yhdeksättä on pyhitetty vain meille Iidoille. Iltalehtihän on tunnetusti maailman luotettavin ja puolueettomin uutislähde, mutta saatoin vähän iloita yhden nimen nimipäivästä.

Sunnuntaina siis vietettiin mun nimipäiviä. Tarjolla oli tänä vuonna ruma kattaus: sipulipiirakkaa, paria sorttia keksejä, mojito-juustokakkua ja kinkku-juustomuffinseja. Ruma paitsi siksi, että punasipulit ottivat vähän liikaa väriä, myös koska muffinsseista ja kekseistä tuli kiireessä erittäin epämuotoisia. Ja lautasliinat loistivat poissaolollaan, eikä mun symmetriatajulla tehdä mitään kivaa mintunlehdistä. Tärkeänä juhlapäivänä kannattaisi ehkä herätä aiemmin kuin kymmeneltä. Toisaalta, en edes muista milloin olisin viimeksi nukkunut noin myöhään. Hyvä uni kun on kultaakin kalliimpaa.

Vanhemmat poislukien, mulla käy sukulaisia kylässä kutakuinkin kerran vuodessa. Juurikin näin nimipäivillä. Kun on syntynyt jouluaattona, syntymäpäivät jäävät useimmiten sen joulutohinan alle, ei silloin kukaan ehdi kyläilemään. Pian kahdenkymmenenkahden vuoden kokemuksella en voi suositella kenellekään jouluaattona syntymistä.

Mä olin pukeutunut kuulemma jopa pelottavan konservatiivisesti. Tollanen suora ja lyhyt mekko ei ihan vastaa mun käsitystä konservatiivisesta, mutta makuja kun on monenlaisia. Ensi kerralla pitää varmaan laittaa päälle jakkupuku. Rusettimekko on itävaltavanhempien ostama joululahja.

The Social Breakfast Club

Oltiin sovittu Leenan kanssa aamupalatreffit, mutta koska kummankin aamu venyi yli puolen päivän, päädyttiin Boulevard Socialiin lounaalle. Mun mielestä päivän ekaa ateriaa voi kuitenkin ihan hyvin kutsua aamiaiseksi. Tapahtui se sitten kahdeksalta tai kahdelta.

Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun testasin lempiravintolani lounaan. Kolme maistuvaa ruokalajia (mulla mereneläviä, yllätys!) kahdellakymmenelläyhdeksällä eurolla oli erittäin kohtuullinen. Jälkiruoka oli valittavina kahdesta vaihtoehdosta, mutta saatiin Leenan kanssa yhdistettyä ne kahden pienen fenkolipehmiksen, tuoreiden marjojen, appelsiininkukkajäätelön ja tiramisun jaettavaksi kokonaisuudeksi. Loistavaa asiakaspalvelua meille maistamishaluisille ruokailijoille!

Kuten aina ennenkin, Boulevard Socialista poistui tyytyväisenä ja sopivan kylläisenä, hymy korvissa. Erittäin maukkaalla ja runsaalla aamiaisella oli hyvä jatkaa päivää.

Markkinapäivä

Ehdin viime tingassa Lahden kansainvälisille suurmarkkinoille, jotka päättyvät tänään, sunnuntaina. Mulla oli tarkoituksena käydä jo aikaisemmin kiertelemässä paikan päällä ja vinkata tapahtumasta teille lukijoillekin, mutta suunnitelmat elävät, enkä ehtinyt visiitille aikaisemmin. Toivottavasti moni löysi tuonne ihan omine nokkineen. Kiertue suuntaa vielä ensi viikolla Kuopioon, sen jälkeen Turkuun.

Teatteriaukio pullollaan kansainvälisiä kojuja. Lähinnä ruokaa - mä olin idiootti kun söin ennen markkinoille lähtöä. Enemmän ja vähemmän eksoottista maistettavaa olisi ollut vaikka kuinka. Lisäksi myynnissä oli sitä normaalia torikamaa, kiinarättejä, käsitöitä ja koriste-esineitä. Niin koto-Suomesta kuin muilta mailta vierahiltakin. Kotiuduin markkinoilta ison herkkukassin kanssa - hyvästi terveellinen syöminen! Ainakin joksikin aikaa.

Boulevard Social

Mä saatan haluta just tollaset vesilasit.

Boulevard Socialin testaaminen on ollut jo pidemmän aikaa suunnitelmissa, ja mahdollisuus avautui viimeinkin nyt lauantaina. Boulevard Socialia ei ole hypetetty ihan samaan malliin mitä Farangia ja Gaijinia, kritiikkiä olen kuullut senkin edestä. Muhun kyseinen paikka kolahti täysin, uusi lemppariravintola löydetty! Paitsi ruokansa, myös Tomi Björckin rouheankauniin sisustuksensa, sijainnin ja rennon tunnelmansa takia.

Tollasissa paikoissa on suuri houkutus haluta vähän kaikkea. Ja niin me syötiinkin. Arvottiin pitkään kahden maistelumenun väliltä, mutta päädyttiin a la carte-listaan. Mä en välttämättä olisi selvinnyt seitsemän ruokalajin illallisesta. Kuusikin riitti.

Turhan usein jälkiruoka osoittautuu jonkinasteiseksi pettymykseksi. Vaikkei se välttämättä olisi pahaa, se on vain jollakin tapaa pliisua, eikä mikään huikea happy ending aterialle. Nyt kirjaimellisesti rakastuin mun veriappelsiinipiirakkaan ja erityisesti sen päällä olevaan pehmeään marenkiin!

Tunnun varmaan takinkääntäjältä sanoessani näin melkein jokaisen ravintolapostauksen jälkeen, mutta tämä elämäni paras ravintolakokemus! Seuraavana suunnitelmissa Boulevard Socialin lounaan testaaminen, piakkoin.

Moussaka

Moussaka on yksi mun lempiruuista niin helppotekoisuutensa kuin suutuntumansakin vuoksi. Mulla on ollut suunnitelmissa jo viikkotolkulla tehdä moussakaa, mutta äidin kasvihuoneesta löytynyt nätti kesäkurpitsa antoi sen lopullisen sysäyksen.

Moussaka

1 munakoiso 

1 kesäkurpitsa

2 tomaattia

1 sipuli

1-2 valkosipulinkynttä

200 g (lampaan)jauhelihaa

200 g tomaattimurskaa

suolaa

cayennepippuria

mustapippuria

valkopippuria

kanelia

öljyä

Juustokastike

0,5 l maitoa

2 kukkurallista lusikallista vehnäjauhoja

0,5 dl öljyä

1 kananmuna

1 dl juustoraastetta

kanelia

suolaa

mustapippuria 

Viipaloi munakoiso ja itketä viipaleet ripottelemalla ylä- ja alapinnalle ohut kerros karkeaa merisuolaa. Anna munakoisoviipaleiden itkeä vähintään puoli tuntia. Mä hoidan itketyksen useimmiten ihan ensimmäisenä, enkä ole huomannut mitään vikaa yli tunninkaan itkeneessä munakoisossa.

Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä pannulla. Mä käytin aurinkokuivattujen tomaattien säilöntäöljyä, tässä toimii varmasti melkein mikä ruokaöljy tahansa. Ruskista ja mausta jauheliha. Kanelia laitoin vain pienen ripauksen, muita mausteita ronskimmalla kädellä. Sekaan vielä puoli purkkia tomaattimurskaa, ja annetaan hautua kolmisen varttia kannen alla miedolla lämmöllä.

Kuumenna öljy kattilassa, ja ripottele jauhot joukkoon. Lisää maito vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen, sitten mausteet. Edelleen sekoittaen, riko joukkoon kananmuna, ja lisää juustoraaste. Mä lisäsin kastikkeeseen myös briejuuston jämät, juustokastike on helppo keino päästä eroon lähes unohtuneista juustopaloista.

Kuumenna uuni vajaa kahteensataan asteeseen. Pyyhi munakoisoista talouspaperilla suola ja pintaantihkunut neste pois. Lorauta uunivuoan pohjalle öljyä (mulla käytössä edelleen se aurinkokuivattujen tomaattien öljy) ja lado kerros munakoisoviipaleita. Sitten puolet jauhelihakastikkeesta.

Viipaloi kesäkurpitsa ja tomaatit, ja asettele jauhelihan päälle. Mä en ymmärrä miksi en osaa viipaloida tomaatteja, mun viipaleet näyttävät aina ihan teurasjätteeltä. Sitten päälle vielä loput munakoisot ja jauhelihat.

Lopulta juustokastike kaadetaan päällimmäiseksi. Juuri nyt seos näyttää siltä monia traumatisoineelta koulumoskaltamoussakalta, mutta lopputulos tulee olemaan herkullisempi. Koska mä tykkään juustosta, ripottelin vielä juustoraastetta pinnalle. Paistetaan n. 40 minuuttia vajaassa 200 asteessa.

Koska moussaka on kreikkalainen perinneruoka, fetasalaatti sopii täydellisesti sen oheen. Parempaa lisuketta en ole vielä keksinyt!