Eksyksissä

Mä olen yksi maailman suurimmista liikunnanvihaajista, varsinkin turhanpäiväisen lenkkeilyn. Tuntuu idioottimaiselta mennä säntäilemään paikasta A kiertäen paikan B kautta useimmiten takaisin paikkaan A. Se voisi ehkä olla kivaa, ellei se sattuisi (mulla on sydän, vasen polvi ja nilkka totaalisen säpäleinä), ja mulla on pelko, että koko ajan joku tuttu pelmahtaa jostain vastaan ja kuolee sisäiseen hahahaa Iida leikkii urheilijaa-nauruun.

Mulla ei ole koskaan myöskään ollut mitään hyvää tekosyytä (kuten vaikkapa koira) lähteä pusikkoihin hyppimään. Kunnes maanantaina keksin, että onhan mulla Johanna. Tuumasta toimeen, lämpöisesti päälle ja valloittamaan Salpausselkää 12 asteen pakkaseen. Kylmät säät antavat mulle vihdoinkin tilaisuuden käyttää tuota anonyymien inhokkipipoa! Kuvatekstinä osuvasti meollaanrakeisia.jpg. Eksyttiin ja harhailtiin kovaäänisesti pimeässä metsässä enemmän kuin kolme ylimääräistä kilometriä, koska mun taskun vetoketju irtisanoi sopimuksensa väliaikaisesti, eikä hädän hetkillä pystytty käyttämään puhelinta suunnistusapuna. Välillä tuntuu, että oon vieroittunut liiaksikin luonnosta, ennenhän sitä olisi suunnistettu sammalten ja pohjantähtien avulla.

Hengissä selvittiin lopulta pöpeliköstä pois, ja tänään uudestaan ihan kunnon yrityksellä. Mainio yritys kaatui siihen, että Lahti ilmeisesti säästää sähköä tai sitten joku salainen sabotointiryhmä on ollut viime yönä vauhdissa, Salppurin ulkoilureiteistä valtaosa oli pilkkopimeänä. Ei uskallettu lähteä keskelle kinoksia ja korpia, siellä voisi tulla vastaan vaikka mörkö. Sen sijaan vaihdettiin mäkeä, eli J.Karjalais-tunnelin kautta Radiomäen valtaukseen. Hiukset jäätyivät, ja poskista tuli kuin pakkasomenat, mutta meillä oli hauskaa. Huomenna uudestaan, joskaan nämä kerrat tuskin tekevät musta urheiluhullua.

Cravings

Kuva lainattu täältä 

Inspiroiduin pitkästä aikaa aikakauslehdistä, ja sitäkin pidemmästä aikaa Gloriasta, tarkemmin määriteltynä Kaunis Gloria Talvi 13/14n korukollaasista. Sieltä bongasin paljon ihania pieniä ja värikkäitä jalokivikoruja, joita tulee näkymään keväällä ja kesällä mun ylläni varmaan kyllästymiseen asti. Suurin fiksaatio kohdistui Kultaseppä Kulmalan koruihin, ja heidän verkkosivuiltaan löysin noi sirot ja värikkäät safiirisormukset. Mä en oo oikein mikään sormustyttö, koska mulla on melko rumat sormet, joten hieman yllättäenkin nuo aiheuttivat mussa pakko saada-reaktion, joka tulee toteutumaan vähintäänkin pakko sovittaa-suorituksena mun seuraavalla Helsinkireissullani.

Pari kivaa

Herätessäni eilisen rumatyhmäpäiväni saamaan palautteeseen, tajusin, että ehkä mulla todellakin on tapana ruikuttaa. Jos ei suoraan, niin vähintäänkin rivien välistä. Siksi halusin tehdä tämän postauksen kuluneen viikon muutamasta kivasta tapahtumasta.

Kummitädiltä oli jäänyt synttärilahja ajallaan antamatta, joten hän tahtoi viedä mut syömään. Mulla oli suunnattomia vaikeuksia syödä spagettia ilman lusikkaa. Muistan kuinka vaikeaa oli aikoinaan opetella syömään sen lusikan kanssa, ja nyt ilman lusikkaa sai miettiä, miten se oli onnistunut silloin ennen. Jälkkärin basilikajäätelö oli jotain uskomattoman hyvää, mulle ei tulisi mieleenkään käydä yhdistelemään mitään yrttejä jäätelön kanssa. Onneksi jollekin on tullut, olisin muuten yhtä makuelämystä köyhempi.

Kävin näyttämässä Pikkuleijonille käsimerkkejä kultajuhlissa. Leena sai napattua kuvankin! Mulla oli aluksi kamala ikäkriisi kun katsoin sitä ympäröivää ihmismassaa, näin helposti kolmannesta rivistä varhaisteini-ikäisten päiden yli lavalle, mä olen liian vanha tänne! Ikäkriisi helpottui sangen pirteän, äitini ikäisen naisen tultua eteeni kovaäänisesti kekkaloimaan.

Äidistä puheenollen, hän kävi tänään tuomassa mulle tuliaisia. Viininpunaiset housut on kummitellut mun mielessä erään unen johdosta kohta kaksi vuotta, nyt mullakin on sellaiset. Koska viininpuna tuli jo housuissa, itse viinin oli kuulemma oltava valkkaria. Victoria's Secretin Body Mistit ovat huippukeksintö, miedompi vartalotuoksu on tiettyihin tilanteisiin hajuvettä käytännöllisempi. Iltalehti oli kuulemma "tarttunut jostain mukaan", koska äiti ajatteli, että artikkeli lempipelaajasta saattaisi kiinnostaa mua. Mun äitini on niin ihana, tietää mistä tytär tykkää.

Eilisen peruuntuneet kahvitreffitkin sujuivat mukavasti tänään. Suurimmat kiitokset hyvälle seuralle, mutta kahvilan ilmapiirikin vaikutti onnistumiseen positiivisesti. Mä päätin skipata tänään sekä aamupalan että lounaan voidakseni ottaa kahvin oheen suosiolla sekä suolaista, että makeaa. Tollaiset hyytelömarjahedelmäherkut on mun heikko pala. Ne ei ole mitään erityisen hyviä tai makeita, mutta silti mun on aina pakko ottaa joku tuontapainen mikäli niitä on saatavilla. Vaikka kuinka olisi tarjolla mitä tahansa leivoksia ja suklaakakkuja... Kai mua houkuttaa se raikkaus.