Bröllopsdag

Puhelinräpsyt eiliseltä! Vietettiin kummitädin hääpäivää. Mä tykkään hirveästi kaikista sukujuhlista, niin paljon, että useimmiten tulen ensimmäisenä ja lähden viimeisenä. Niin eilenkin.

Mä olen lievästi katkera, etten viime vuonna saanut syntymäpäiväkukkia. Tarkemmin muistellessani, en ole tainnut saada kertaakaan aikuisiällä synttärikukkia. Siitä huolimatta (tai johtuen) mä roudaan kukkia aina kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin. Kukkia on aina kiva viedä! Mulla oli suunnitelmissa ostaa remake kummitädin hääkimpusta, mutta koska hääjuhlista on viisitoista vuotta aikaa, mulla ei ollut aavistustakaan edes väristä. Päädyin sitten ostamaan kimpun, jollaisen itsekin huolisin. Punaista, valkoista ja paljon vihreää!

Mulle lankesi kissanulkoiluttajan rooli, koska eläimet tykkää musta ja päinvastoin. Musta on hassua nähdä kissa, joka suostuu kulkemaan edes jotenkuten hihnassa. Mymmelin kanssa on joskus kokeiltu paljonkin valjaiden kanssa ulkoilua, mutta katinreppana suostui vain ryömimään etanavauhtia korvat luimussa. Sohvi sen sijaan kipitti välillä pitkiäkin matkoja terhakkaasti häntä pystyssä. Ja mä sain samalla nauttia auringonpaisteesta ja raittiista ilmasta.

Kiitoksia kaikille kysymyspostaukseen tähän mennessä osallistuneille! Vielä on tämän vuorokauden verran aikaa kysyä niitä näitä täällä! Aloitan vastailun sitten huomenissa, ja julkaisen vastauspostaukset todennäköisesti kolmessa osassa.

Pihalla

Johan koki aiheelliseksi kuittailla mun jalkojen yleisimmistä asennoista.

Ainakin parvekkeella! Koska toi lämmin sää alkaa olla pysyvä (mielenkin-) tila, olen kokenut sopivaksi kruunata parvekkeen jälleen kesäkäyttöön. Lämpöä on riittänyt, Mymmelillekin saa täyttää vesikupin uudella kylmällä vedellä monta kertaa päivässä. Tänään myöhäinen aamupala/lounas kotiulkona, mua laiskotti ruuan suhteen, joten kipitin hakemaan Sinuhesta wrapin.

Ainoa muuttuja, joka estää parvekkeen pitkäaikaisemman käytön, on toi karmea kasa siitepölyä. Eilen illalla yritin kirjoittaa parvekkeella, mutta koneen tuulettimet alkoivat huutaa täysillä jo viiden minuutin ulkoilun jälkeen, ja läppäriparka oli ihan siitepölyn peitossa. Lasipöydänkin pyyhin ainakin neljä kertaa päivässä, ja silti joka taso ja pinta näyttää jatkuvasti olevan keltaisen tomukerroksen peitossa. Toivottavasti tulisi pian se luvattu ukkonen ja rankkasade, että päästäisiin tosta pölyvitsauksesta eroon.

Suunniteltiin alkuillasta Johanin kanssa kattoterassin haltuunottoa, mutta aurinko oli maanis-depressiivisellä tuulella, ja itki jopa vettä niskaan muutaman pisaran verran. Otettiin kuitenkin asukuvat, tuulesta huolimatta. Eikä ilta-aurinko edes ruskettaisi, joten miksi turhaan keikistellä vähissä vaatteissa lähes julkisilla paikoilla?

Farväl

Mulla on tapana lähteä Helsinkiin joskus kummallisiinkin aikoihin - kuten tänään liian aikaisella aamujunalla. Ensinnäkin siksi, koska mä en olisi kestänyt Teemu Selänteen viimeistä NHL-peliä yksin, toiseksi sain sumplittua itselleni hierojan. Jouduin katsomaan junassa yhden, erittäin pätkivän erän. Koko Suomen kattavaa 3G-verkkoa odotellessa!

Mähän en uskonut lämmintä säätä tulevan koskaan, en ennen kuin sen näkisin. Tänään sitten näin ja koin, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, tyypillinen helsinkiläistuuli loisti poissaolollaan ja saatoin vihdoinkin avata kotimaan ballerinakauden. Ja koska ilma oli kuin morsian ruhtinatar Gracen häissä, päätettiin Lotan kanssa vallata terassi. Suunnattiin siitä vielä illan hämärtyessä Vapianoon syömään, koska auringon alla istuskellessa tulee helposti nälkä. Ainakin mulle!

Pieni usko ihmisyyteen palasi jälleen tänään. Elielinaukiolla korjattiin Ravintolapäivän jälkiä pois, ja kojunpitäjä antoi pyörän ja kymmenen kassin yhdistelmällä ohimatelevalle pullonkerääjämummolle ylijäänyttä ruokaa. Itkuherkkänä mulla nousi tippa silmään. Maailmassa on vielä hyväntahtoisuuttakin jäljellä, piilossa, ajoittain esiinpuskevana, jossakin.