Mä olen ensimmäistä kertaa tässä kuussa koko päivän kotona. Jotenkin tuntuu etten ole tehnyt mitään, oon vaan odottanut ja matkustanut. Maanantaina kävin katsomassa serkun pesäpallopeliä Hämeenlinnassa, oleellinen läskeily tietenkin paluumatkaan kuuluen! Seuraavana aamuna pitkästä aikaa Helsinkiin. Tuntuu, etten ole koskaan missään muualla kuin Helsingissä tai Hämeenlinnassa.
Tiistaina meillä oli sovittu hiustenleikkuu- ja grillaamisilta Lotan, Sannin ja Annikan kanssa, mutta saksien näyttäminen unohtui, ja grillattiinkin vasta Tikkurilan jäähallin takapihalla. Onneksi ehdittiin sitä ennen syödä pitsaa ja mansikoita, harvinaisen toimiva kombinaatio. Ohessa sain juhlia sopimusta sekä juoda suruun sopimuksen johdosta - arvaatte varmaan keitä kahta herraa tarkoitan.
Keskiviikkona kärsin paitsi krapulasta, myös nälästä, joten Johanna päätti viedä mut syömään. Olen käynyt ulkona syömässä heinä-elokuun aikana jonkun kymmenen kertaa, ja lähes jokaisella kerralla mun annokseen on kuulunut guacamolea. Taidan siis pitää siitä. Tai sitten guacamolen nauttimiseen liittyy jotain vanhoja kaunoja, jotka saa hyvin purettua puremalla.
Eilen äiti lähti mun henkiseksi tueksi tikinpoistoon, ja mä pääsin viimeinkin tänään leipomaan. Rakastan suuresti leipomista, nimenomaan leivän, ja tässä viikon aikana mulle on tullut pahoja vieroitusoireita. Tein juusto-rosmariinifocacciaa, joka täydentää hyvin tuoretomaattikeittoa. Voisin varmaan elää keitoilla, ja hyvä sellainen kirkastaa sadepäivänkin. Kuten tänään.
Tilasin Victoria's Secretiltä topin, joka saapui tänään. Jenkkien koot on mulle hepreaa, päätin ottaa S-kokoisen normaalin M-kokoni sijaan. Olisi melkein voinut mennä vaikka sillä Amerikan XS:llä, toihan on topin sijasta mekko. Ja mä kun en ole kohta neljään vuoteen käyttänyt S-kokoisia yläosia. No, tällä on vedettävä. Aion vetää sillä koko viikonlopun.
Mulla on ollut varsinainen Helsinkiviikko. Mikäs tässä, Helsinki on
sellainen kaupunki jossa ei voi kuin viihtyä. Uusia paikkoja ja ihmisiä,
pahaa ja loistavaa ruokaa, valehtelematta ainakin 300 kilometriä
julkisessa liikenteessä sekä hyvää ja huonoa säätä. Varautukaa
valovuoden pituiseen tekstiin ja kuvatulvaan!
Maanantaina
käytiin dädin ja pikkuveljen kanssa Suomenlinnassa. Olen viimeeksi
ollut kyseisen linnoituksen alueella ehkä kymmenen vuotta sitten,
katsomassa kesäteatterissa Veljeni Leijonamieltä. Muistan kyseisestä
showsta vain tosi feikin, savuavan Katla-lohikäärmeen ja jonkun
örkkömönkijän, joka laskeutui köydellä alas linnanvallia pitkin
näyttämölle, nappasi joltakulta yleisöstä jaffapullon ja kaatoi siitä
limpparia suuhunsa. En ole vieläkään ihan varma, oliko se sovittu juttu.
Aloitettiin
Suomenlinnakierros turvallisesti Panimosta. Join panimon omaa bitteriä,
olutta, joka legendan mukaan kasvattaa sotilaiden taistelutahtoa. Mene
ja tiedä, mutta hyvää oli! Suunnattiin tunneleiden kautta kohti
museosukellusvene Vesikkoa, mä tyydyin juoksemaan lokkeja pakoon miesten
tutustuessa kyseiseen paattiin.
Ruokapaikkoihin oli
todella vaikea löytää, ihan seikkailunhalusta mä halusin saaren
eteläkärkeen viikinkihenkiseltä kalskahtavaan Valhalla-ravintolaan.
Perille päästyämme en kuitenkaan saanut tahtoani läpi, ja mut päätettiin
raahata viereiseen pizzeriaan. Enpä ole koskaan saanut
hinta-laatusuhteeltaan yhtä huonoa pizzaa. Täytekombinaatiotkin olivat
ihan ihmeellisiä, eikä siellä saanut edes vaihtaa täytteitä. Hyvin
mielenkiintoinen käytäntö, jätti todella pahan maun suuhun. Sentään
merimaisemat olivat kauniita!
Keskiviikkona tie
(rauta-sellainen) vei uudestaan pääkaupunkiin, tällä kertaa viettämään
kauden ulkopuolista kuukausittaista laatuaikaa Leenan kanssa. Yllättäen mentiin
Alkon (tämähän on pelkkää ryyppäämistä käsittelevä blogi!!) ja Kampin kautta Suomenlinnaan pikniklounaalle. Aurinkokin se näytti kivasti paistavan, vaan tihku iski päälle heti kun päästiin mukavaan laiturikulmaan.
Ihan kuin ei oltais syöty riittävästi, mentiin Suokin jälkeen jäätelölle, ja siitä parin mutkan kautta Mäkkäriin sheikkailemaan. Ihan oikeasti, mikä keksintö toi elmacomaustepussi on? Mä olin ostanut
julkisiin päivälipun, joten ajettiin legendaarinen 3BT-ratikkakierros,
kun se on vielä joitakin päiviä saatavilla. Saimme näin tietenkin paljon
Eiran ja Eläintarhan alueista irti. Illasta käytiin katsomassa JFC:n
peli Töölössä, jonka jälkeen keksin suorittaa taitavan itseteurastuksen
stadionin pihalla. Siitä sitten Haartmanin ompeluseuratapaamisen kautta
baariin.
Torstaiaamuna satoi kaatamalla, ja mun
mieliala oli mustempi kuin Mörön makuuhuone. Litra kahvia, spora-ajelu,
esiintuleva aurinko ja Leenan ja Annikan seura onneksi muutti fiiliksen
hyväksi. Istuttiin Arabianrannassa, ja mä pääsin harrastamaan kaivattua
lähikontaktia meren kanssa. Keskiviikkoillan itsetuhoisuuteni vuoksi en
valitettavasti voinut uida, mutta kahlasin sen verran mitä leväisät
pohjakivet ja oma tasapaino antoivat myöten.
Myös Iia ja Lotta löysivät
paikalle, ja suunnattiin parin mutkan ja rappioromanttisten tasankojen
kautta Santtikseen syömään. En tajua kuka jaksaa syödä siellä annoksensa
kokonaan, mulla oli tapponälkä ja syön muutenkin valtavia määriä, mutta
jouduin jättämään närppeitä. Siitä vyöryin sitten Ellun luokse
Puistolaan yöksi vanhoja juttuja muistelemaan.
Ikään
kuin seitsemän tikin aiheuttama tuska ei olisi riittänyt, sain viime
viikolla sumplittua itselleni tatuointiajan Liskogalleriaan, ja kävin
ottamassa tokan leimani. Kuvaa siitä ei ainakaan toistaiseksi ole
tulossa suhteellisen intiimin paikan takia. Mä oon jonkin aikaa
puskaradioiden kautta etsinyt Suomesta luottotatuoijaa, joka pystyisi
realisoimaan mun visiot, mua kun ei ole piirustustaidolla siunattu. Olen
tosi tyytyväinen lopputulokseen, en voi muuta kuin suositella Hannea. Juotiin Iian kanssa kahvia, jonka jälkeen pari kaveria kävi näyttämässä mulle Salkkarikadun, ja muita tuikitärkeitä nähtävyyksiä.
Illasta takaisin Puistolaan, teiniviskin avulla nukuin kuin enkeli.
Pitää varmaan itsekin ostaa unilääkkeeksi, vaikka se on pahaa, maistuu nuotiolle ja kynsilakan poistoaineelle.
Hyvänmakuiset lääkkeet maistuvat hyvältä, mutta eivät tehoa.
Päätimpä tänään extemporee lähteä ja suunnistaa kohti Suomen pääkaupunkia, eli kuten kaikki varmasti tietävät, Helsinkiä. Sielläkin mulla asuu tuttuja, joten tämmönen riksunjuntti ei onneksi ihan kauheen kauas eksy. Yksin ei pitänyt päästä kuin junalla siihen asti ja assalta löytää tuttu naama. Siinä se.
Shoppailumielessähän sinne lähdettiin, mites muutenkaan. Palkkaa tuli taas tuhlattua, mutta sen koommin ostoksia esittelemättä jatkan eteenpäin. Tuntuu niiin turhalta tehdä taas ostospäivitystä heti edellisen perään että ehkä mä sitten joskus myöhemmin..
Pakko mun kumminkin muutama ostos on esiteltävä. Ainakin tää ylisöpö Tigerista bongattu avaimenperä, jota en ees ostanut itselleni. Kun sen takaraivosta painaa, sen silmät liikkuu ja se pitää söppistä "UII UII" ääntä. Ihana :D
Tuli siinä kierreltyä New Yorkeirt, H&M:t, Lindexit, Saiturinpörssit ja monet muut itikseen päästyä. Mun mielestä aika hurja saavutus että kävin itiksessä viimeks noin 9 vuotta sitten. Ei muuten näyttäny maisemat yhtään tutuilta.
Ja siis, mun on pakko sanoa, mä en ole mitenkään rasisti, mä olen itseasiassa hyvinkin suvaitsevainen ihminen jos siihen on aihetta ja toivoisin että kaikki maapallon ihmiset olis, mutta musta tuntuu että mä näin tän päivän aikana enemmän muslimeja sun muita huivipäitä kuin mä olen koko elämäni aikana nähnyt suomalaisia. Että tervetuloa itäkeskukseen.
(Ensimmäinen kuva tieviitoistahan on menomatkasta, kun kaksi raksamiestä kuskasi meidät takaisin kotiin. Mulla oli kyllä kamera mukana, mutta jostain kumman syystä se kuvailu vähän jäi taka-alalle niiden kaikkien hervottomien ALE ALE ALE tekstien takia..)
Kotimatkalla on hyvä napata läheiseltä Myllypuron tepparilta varmaan viidesadas päivän kahvi mukaan ja istua koko loppumatka Riihimäkeen kupla otassa. Ja ehkä vähän torkahtaa siinä samalla.
***
Kun vihdoin oltiin omassa kotikaupungissa, sain villin ajatuksen hakea pikaseen shokkivärin tähän mun "punaseen" kuontaloon. Mutta eipä siellä liikkeessä semmosia ollut, joten tyydyin vaan ostamaan pigmenttiä ja kirkautta lisäävän hiusnaamion mitä en vielä päässyt edes kokeilemaan :( Lisäksi, kun nyt oli kerran sitä fyrkendaalia, juoksin äkkiä Prisman puolelta hakemaan pitkän aikaa halajavani (halajaavani, halaja mit vit?) Singstarin suomihuiput pelin! Jes!! Ja kotona mua odotti iiiihana yllätys postissa, nimittäin Puolenkuun pelit oli viimeinkin muistanut mua ja mun singstarkokoelma karttui tänää nakhdella pelillä! Nimittäin suomihuippujen lisäksi Disneyn Singalong singstarilla!
Mutta, koska olen hirveä tohelo, enkä i-k-i-n-ä ajattele asioita loppuun asti, kotiin tullessa astuin vain kaikkien postien päälle, hirveä hinku päästä purkamaan ostoskasseja, mun singstarille kävi näin:
Mä ihmettelinkin mikä siellä jalan alla rutisi... :D
***
Kuten kommenteissa on tullut jos selväksi, mähän olen ihan hirveä alkoholisti, joten päätin tänäänkin suunnistaa Kälyni kanssa ottamaan vähän irtiottoa arjesta muutamalle läheiseen just-nyt-tänään-karaoke-kapakkaan. Siellä laulaa luikautettiin Erinit ja puhuttiin kaikkee ihme höpöp*skaa mitä naiset nyt yleensä pienessä sievässä saa mieleensä mahtumaan. Aiheet hyppivät muunmuassa asiakaspalvelusta aina siihen miten oli hirveää käydä p*skalla kun oli seurustellut poikaystävän kanssa vasta viikon. Ehhanata.
Nyt kotiin päästyäni, kello on 2:44 ja on hyvä aika ruveta kokkaamaan makaronipataa, niinkuin hyvään viihdeiltaan kuuluukin.
Oon sitä mieltä, että tässä postauksessakin on varmaan 200 kirjotusvirhettä jotka laitan muutaman Dracula-lonkeron piikkiin. Oon painanu peruutusnappia varmaan useammin ku itse kirjaimia tätä kirjottaessa. Niin, ja jauhelihan paistaminen pienessä pierussa on muuten aika taitolaji. Näkisitte meiän keittiön. Onnistuin jollain ihmeen konstilla saamaa tulikuumaa ranskankermaa mm. varpailleni, pitkin hellaa, TISKIPÖYDÄLLE ja lattialle. Ai kun teki gutaa.
