Näin minä syön!

Tyypillinen aamupala: vihreää teetä, soijajogurttia ja hedelmiä, tällä kertaa mustikoita ja kiiviä.
Vaihtoehtoisesti jotain hiivatonta leipää, kuvassa teeleipää kurpitsan-, seesamin- ja auringonkukansiemenillä, hummusta ja salaattia. 

Lukijan toivomuksesta kuvasin muutamia vegaanikuukauteni aikana tekemiäni ruokia, ja laadin niistä postauksen. Toiveen heittänyt lukija halusi tietää, onko kaikki vegaanisafka vain epämääräistä vihreää mössöä. No eihän se oikeasti ole, vaikka kuvien perusteella niin saattaisi luullakin.

Kesäkurpitsakeittoa riisikermalla ja rucolankukilla

Tomaattikeittoa, tofutti-soijatuorejuustoa ja kantarellifocacciaa

Mä olen aina ollut suuri keittojen ystävä, ja olisin varmasti voinut elää koko kuukauden pelkillä keitoilla. Multa löytyy kymmenien kasviskeittojen reseptit ihan omasta päästäni, koska olen hyvä varioimaan. Vegaanikuussa ei olisi ollut kuitenkaan mitään haastetta, jos kaikki kuukauden ateriat olisivat tuttuja ja loppuunkäytettyjä. Yleensä soseutan kaikki kasviskeitot, mutta nykyruokavaliollani kaipaan jotain pureskeltavaa, joten annoin sattumien jäädä.

Avokadot tomaattisella linssitäytteellä

Seesamkuorrutettua tofua, avokado-vuonankaalisalaatti ja kurpitsansiemeniä

Toinen mun suuri rakkaus on avokado, tuo jumalten hedelmä, kuten guatemalalainen tuttavani meidät kerran esitteli toisillemme. Ei me oltaisi mitään esittelyjä kaivattu, avokadoa mulle on syötetty ihan pienestä pitäen, ja se on juuri kaikesta epähedelmämäisyydestään johtuen mun lempihedelmä ja kuuluu muutenkin viikoittaiseen ruokavaliooni. Avokado on kokenut viime vuosina Suomessa pienen inflaation, ja ruokaohjeita, joita on toisinaan hauska testata, löytyy joka puolelta. Mieluiten syön kuitenkin avokadoni lusikalla suoraan kuoresta.

Soijaragù kesäkurpitsasuikaleilla ja vihreillä pavuilla

Soijarouhe. Sitä ei vaan pysty käyttämään. Mä ehdin olla yläaste-lukioikäisenä useamman vuoden kasvissyöjä, radikaaleimmillani jätin kalan pois, ja äitini kosti tämän keittämällä joka aterian oheen Iidalle kattilallisen sahanpurua soijarouhetta. Niin kovat traumat takavuosista on jäänyt, että hyvistä henkisistä tsemppiyrityksistäni huolimatta en käyttänyt tuota ravinnetta kuin kerran kuukauden aikana. Ragù on mun lempipastakastike ja oikeasti niin hyvää, että edes jauheliha soijalla korvattuna ei voi maistua pahalle. Yllettiin luokkaan ihan kiva, eikä soijaragù pääse uudelle kokeilulle enää tässä elämässä.

Tulinen kasvissosekeitto soijajogurtilla ja kurpitsansiemenillä, ruisleipä valkosipulihummuksella, tomaatilla ja jalapenoilla 

Kaikki tuota ruokalistaani lukevat kuolleet hyvinvointigurut, kiihkovegaanit ja ravintoterapeutit luultavasti pyörivät haudassaan. Kyllä, olen paha vegaani, koska en pysty sopeutumaan ajatusmaailmaan elämästä ilman lihaa, sillä käytinhän soijarouhetta nimenomaan jauhelihan korvikkeena, ja mun keittoihin kuuluu "maito"tuote. Käytän myös paljon sitä hirveää gluteenia, sillä teen leipäni itse, ja vielä puolikarkeista vehnäjauhoista. Puhumattakaan kuinka hirveän määrän sokeria olen syönyt kiskomalla kilokaupalla hedelmiä, enkä pelkkiä marjoja, joiden sokeri on jollakin taikakonstilla parempaa, kuin hedelmien oma sokeri.

Temakisushi porkkanalla, seesaminsiemenillä ja paprikalla, misokeitto

Hedelmäsalaatti minivesimelonista, kiiveistä, mansikoista, ananaksesta, klementiineistä, päärynästä ja viinirypäleistä. 

En kuitenkaan välitä. Tämän projektin tavoitteena ei ollut elämäntapamuutos, vaan itseni haastaminen. Paitsi että sain suuren suuni avulla sotkettua itseni tähän kuukauden vegaaniliemeen, mua myös ihan oikeasti kiinnosti tietää itsekurini taso. Vaikka koskaan ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa, voin jo tässä vaiheessa sanoa kuritasoni olevan kiitettävä. Voitetusta haasteesta saa aina antaa palkinnon, joten mä aion marssia kolmen päivän päästä sadanviidenkymmenen metrin matkan lähimpään mäkkäriin ja ostaa euron juuston.