Last Days of Summer

Nyt sitten ehti iskeä se mun aloitusviestissä mainitsemani motivation lack, ja bloggaaminen on vähän jotenkin unohtunut. Ihan kuin mulla olis ollut tosi kiireistä ja toiminnantäyteistä elämää. Pihavaahteran punaisten lehtien prosenttiosuus on päivä päivältä suurempi, ja öitä ei enää tarkene nukkua avoimen ikkunan alla. Aika kerrata, missä neiti on kulkenut kesänsä viimeiset päivät.

Kävin rapsuttamassa heppoja, ehkä istuin myös selässä. Hoidettiin alta pois joka kesän pakollinen Porvoo-visiitti kahvilan, Pentikin, korukaupan ja Lidlin verran. Ostokset olivat suorastaan järkevät. Myös Julia ehti Lahti-visiitillään mun kanssa kahville, kuvanottohetkellä juomat olivat vasta matkalla pöytään. Vuoroin vieraissa, tosin mä oon useamman Roihuvuorivierailun auki.

Tein omatoimisen Helsinkikierroksen, johon kuului asuntonäyttö Etu-Töölössä (ei, musta ei tule vielä Helsinkiläistä), lempikortteli, Zara, kahvit (okei pelkkää Starbucksin valmislitkua) Tuomiokirkon portailla, ja monta tuntia Kansalliskirjastossa taidehistoriaa venäjäksi lukien. Mä osaan hyvin laittaa itseni viihtymään.

Juhlin useampaan otteeseen lempipelaajani NHL-sopimusta. Jokereilta Chicagolle, lempparilta lempparille. Vois mennä paljon huonommin.

R.I.P. Maston Jokeriura. Tältä näyttää, kun 156-senttiselle puetaan 196-senttisen puolustajan paita. Korkokengistä ei ollut yhtään apua.

Ehdin lyödä EVVK-leiman koko European Trophylle, mutta kummasti löysin itseni melkein vieraista Valtti Areenalta ZCS Lions-pelistä huutamassa ohjeita kolmella kielellä. Paitahuoltokin on ulkoistettu mulle, jotta Jokerit voisi palkata Irvingin. Siinä on mulle pitkästä aikaa omaleimainen maalivahti, joka antaa positiiviset kylmät väreet.

Käytiin äidin kanssa Satamassa nauttimassa luultavasti kesän viimeisistä auringonsäteistä ja ulkoruokinnasta. Isän luona pääsin vuosien tauon jälkeen kylpyammeeseen. Kylpyamme on aina ollut mun suuri rakkaus, ja suostunkin muuttamaan nykyisestä asunnostani vain ammeelliseen kotiin. Laivalta löytyi tuliaislaukku ihan mun makuun. Jos ton kirjavuoren vaan ehtisi joskus lukaista...

Oikeastaan ainoa alunperinkin kiinnostava ET-höntsä oli Jaffan ifk-peli. Sieltä siis löysin itseni. Kuuluisalla tuurillani olin poissa katsomosta kummankin Teuvon maalin aikana, jos sellaisen edes kerran näkisi livenä. Matsin jälkeen jatkot meidän narrifanien kantakapakassa, West Cornerissa. Westi on niin hauska paikka, ettei sieltä yksinkertaisesti voi lähteä ajoissa pois, eli juna meni ja minä jäin. Vielä yksi Helsinki-yö. Toinen kuva on lainattu Leenalta. Sori!

Tänään kävin myös pitkästä aikaa Johannan luona kahvilla. Neljä ja puoli tuntia lasketaan käymiseksi. Mun Dublin-kaipuu ei saanut vastakaikua, joten tyydyttiin nauttimaan olut per naama saippuakuplien, pään seudun karvojen värjäilyn, kahvilitran ja yleisen kikattamisen ohella.

Mä saatoin vähän soittaa suutani, ja rangaistuksena saan elää koko syyskuun vegaaniruokavaliolla. Mulla on suurin ikävä juustoa. Tänään en ole ehtinyt syödä muuta kuin hedelmiä, olen siis fruittari, ainakin yhden päivän. Vai ovatko fruittarit jo sukupuuttoon kuollut ihmistyyppi?