XLVIII

Edessä yhden ihmisen Super Bowl Party asianmukaisine tarjoiluineen. Kokistahan pystyy ihan hyvin juomaan viinilasista! Mä en oikein voi kutsua itseäni jenkkifutisfaniksi (olen nähnyt tällä kaudella puolikkaan runkosarjaottelun), mutta koska kyseessä on maailman seuratuin urheilutapahtuma, en voi jättää katsomatta. Jenkkifutis on mulle sitä, mitä jääkiekko on keskivertonaiselle: ymmärrän säännöt pääpiirteittäin ja selostajaa, mutta osaan paremmin kuin hyvin keskittyä epäoleellisuuksiin. Kuten vaikkapa Max Ungerin partastatukseen.

Henkilökohtaisesti tapahtuman viihdearvon nostaa korkeimmalle Red Hot Chili Peppers, yhä olemassaolevista bändeistä suurin suosikkini. Pikkaisen saattaa kiinnostaa myös mahdollisen sähkökatkoksen pituus, itse pelitapahtumia unohtamatta. Totuttuun tapaan rapakontakaista urheilua seuratessa, tämäkin peli menee Go Hawks Go-linjalla. Tiedän jopa seitsemän pelaajaa nimeltä! Vuosien NHL-aktiivisuus on opettanut tottumaan epäsäännöllisiin unirytmeihin, tästä tulee helppo yö. Onneksi maanantai on vapaa.

Sehän on hidas ja pitkä protesti

Koska olen aivan liian laiska, jotta Dubliniin kakkosen hanoille tieni veisi, päädyimme Jonnan kanssa viettämään tyttöiltaa meillä. Mä olen aina ollut hyvä majoittamaan kaukomailta, kuten Tampereelta tulevia matkailijoita, joten pyjamabileet passasivat paremmin kuin hyvin. Itse edustin oman joukkueen paidassa, tarkemmin sanottuna Ruud van Nistelrooyn kymppipaidassa vuodelta 2004, josta ovat Vodafonet kuluneet aikapäiviä sitten pois.

Lämpöähän oli kunnioitettavat 9 astetta, joten me päätettiin julistaa syyskausi avatuksi kynttilöiden ja rommitotin voimalla. Vähän ennen yhtätoista kipitin shortseissa kauppaan ostamaan oleellisuuksia, kuten pakastepizzaa, sipsejä ja limpparia, toivottavasti ei pöpöt ehtineet iskeä! Pitänee kaivaa pidempiä vaatteita jo kehiin.

Jonnan kanssa sitten paitsi syötiin ja juotiin lisäaineita ja muita epäterveellisyyksiä, myös ihailtiin auringonlaskuja ja ideoitiin. Mä olen suorastaan loistava kehittelemään erilaisia juomapelejä, mutta en koskaan pääse testaamaan niitä käytännössä. Nyt kirjoitettiin 90-luvun legendaarisinta kotimaista sarjaa kunnioittaen Kyllä isä osaa-juomapeli. Päätettiin ottaa se mun jokaisen Nekalavisiitin kohokohdaksi. VR:n tarjouksia odotellessa!

Pakko vielä jakaa tähän loppuun suru-uutiset. Ben Eaves, lasiluilla varustettu huippuluokan yksilötaidon omaava sentteri ja täysi Jokerisydän lopettaa uransa pitkän loukkaantumiskierteen vuoksi. Aika julistaa sentterinmetsästys virallisesti alkaneeksi.
Thank you for everything, Ben! Take care, you'll never be forgotten.

Viime päiviltä

22-Pistepirkko - Just a Little Bit More 

Dädin kanssa syömässä Santa Féssa, laadukkaissa kuvissa mun hyvin tarkentuneet ruuat. En tajunnu, että just siinä pöydän kohdassa on noin hämärää.

Katsoin uusintana Unitedin tuoreimman Valioliigamestaruuspelin suurta Väinöriippuvuutta lievittämään.

Aamupalaksi aurinkokuivattu tomaatti-jauhelihamuffinsseja. Ei, tämä ei ole ruokablogi.

Kummitädin kissanpentu aikoo käydä syliin nukkumaan.

Mössön sisäänpääsyleima.

 Ensinnäkin, viitaten mun edelliseen postaukseen tulleisiin ääriasiallisiin kommentteihin, mä toivoisin, että te rakkaat ihmiset ette uskoisi niin sokeasti sitä kaikkea, mitä joku teille tuikituntematon ihminen kirjoittaa toisista internetissä. Ette voi sanoa sataprosenttisesti kuka kommentin on kirjoittanut, miltä hän näyttää, mitä hän tietää minusta. Hän voi olla vaikka elämäänsä kyllästynyt teini, katkera vanha tuttu, tai ties mikä tavallnen patologinen valehtelija.  En viitsi ainakaan toistaiseksi poistaa yhtään kommenttia, kommentin kirjoittavilla on tässä minusta enemmän hävettävää. Olkoot ne kaikkien ilona ja riemuna siellä.

Keskiviikkona tosissaan vietettiin isä-tytär-laatuaikaa Santtiksessa. Mulla on periaatteena lähes poikkeuksetta ottaa ravintolassa jotain, mitä en ole ennen maistanut. Tänään oli vuorossa tiikerirapuja alkupalaksi ja BBQ-kanawrappia pääruuaksi. En yleensä koskaan ota erillistä alkuruokaa, mutta nyt houkutti tehdä poikkeus. Tiedä sitten kannattiko loppupelissä, en jaksanut syödä puoliakaan pääruuasta. Jälkkäriksi tähänastisen elämäni paras mansikkamargarita!

Perjantaina olin useamman tunnin kummitädin luona nimipäivillä. Siellä tuli tavattua oikeastaan koko isänpuoleinen elossa oleva suku, en minä vaan koskaan juhli nimipäiviä noin isosti! Jokakertaiseen kummitätivierailuun kuuluu olennaisesti Sohvi-kissan leikittäminen, tällä kertaa sain tuntea verisesti ei-enää-niin-pennun syliinkiipeämisen jalkaa pitkin. Lisäksi katsottiin kahdeksan vuotta nuoremman serkun kanssa kehittäviä YouTube-videoita, kuten James Potkukelkka Alkossa ja Serbian Euroviisubiisi suomeksi tekstitettynä vuodelta 2010, nauraen päät irti toisiltamme.

Dädi raaski kertoa, että 22-Pistepirkko vetää keikan legendaarisella Möysän ex-Essolla, eli Mössöllä, joten perjantai-iltaa päätettiin viettää yhdessä siellä. Mä myöhästyin jonkun vartin keikan alusta, joten ei ollut toivoakaan nähdä lavalle. Koko baari oli liian kuuma, täynnä ei-tuttuja ja tiskeille oli liikaa jonoa. Kutakuinkin keikan puolivälissä dädi keksi nostaa mut tuolille seisomaan, ja tunnelma kirkastui heti, Tuborgista johtuen tai huolimatta. Ihme kyllä en saanut yhtään vihaista kommenttia näkymien blokkaamisesta, lahtelaisilla on tapana ruikuttaa mikäli joku saa pieniäkin etuuksia. Ennen loppua ehdimme saada vielä osuutemme räjähtävistä ja kattoon suihkuavista olutjuomista lähes Monacon GP-tyyliin.

Huomenna (tänään) sitten äidin kanssa tekemään pitkästä aikaa jotain kivaa!