Last Days of Summer

Nyt sitten ehti iskeä se mun aloitusviestissä mainitsemani motivation lack, ja bloggaaminen on vähän jotenkin unohtunut. Ihan kuin mulla olis ollut tosi kiireistä ja toiminnantäyteistä elämää. Pihavaahteran punaisten lehtien prosenttiosuus on päivä päivältä suurempi, ja öitä ei enää tarkene nukkua avoimen ikkunan alla. Aika kerrata, missä neiti on kulkenut kesänsä viimeiset päivät.

Kävin rapsuttamassa heppoja, ehkä istuin myös selässä. Hoidettiin alta pois joka kesän pakollinen Porvoo-visiitti kahvilan, Pentikin, korukaupan ja Lidlin verran. Ostokset olivat suorastaan järkevät. Myös Julia ehti Lahti-visiitillään mun kanssa kahville, kuvanottohetkellä juomat olivat vasta matkalla pöytään. Vuoroin vieraissa, tosin mä oon useamman Roihuvuorivierailun auki.

Tein omatoimisen Helsinkikierroksen, johon kuului asuntonäyttö Etu-Töölössä (ei, musta ei tule vielä Helsinkiläistä), lempikortteli, Zara, kahvit (okei pelkkää Starbucksin valmislitkua) Tuomiokirkon portailla, ja monta tuntia Kansalliskirjastossa taidehistoriaa venäjäksi lukien. Mä osaan hyvin laittaa itseni viihtymään.

Juhlin useampaan otteeseen lempipelaajani NHL-sopimusta. Jokereilta Chicagolle, lempparilta lempparille. Vois mennä paljon huonommin.

R.I.P. Maston Jokeriura. Tältä näyttää, kun 156-senttiselle puetaan 196-senttisen puolustajan paita. Korkokengistä ei ollut yhtään apua.

Ehdin lyödä EVVK-leiman koko European Trophylle, mutta kummasti löysin itseni melkein vieraista Valtti Areenalta ZCS Lions-pelistä huutamassa ohjeita kolmella kielellä. Paitahuoltokin on ulkoistettu mulle, jotta Jokerit voisi palkata Irvingin. Siinä on mulle pitkästä aikaa omaleimainen maalivahti, joka antaa positiiviset kylmät väreet.

Käytiin äidin kanssa Satamassa nauttimassa luultavasti kesän viimeisistä auringonsäteistä ja ulkoruokinnasta. Isän luona pääsin vuosien tauon jälkeen kylpyammeeseen. Kylpyamme on aina ollut mun suuri rakkaus, ja suostunkin muuttamaan nykyisestä asunnostani vain ammeelliseen kotiin. Laivalta löytyi tuliaislaukku ihan mun makuun. Jos ton kirjavuoren vaan ehtisi joskus lukaista...

Oikeastaan ainoa alunperinkin kiinnostava ET-höntsä oli Jaffan ifk-peli. Sieltä siis löysin itseni. Kuuluisalla tuurillani olin poissa katsomosta kummankin Teuvon maalin aikana, jos sellaisen edes kerran näkisi livenä. Matsin jälkeen jatkot meidän narrifanien kantakapakassa, West Cornerissa. Westi on niin hauska paikka, ettei sieltä yksinkertaisesti voi lähteä ajoissa pois, eli juna meni ja minä jäin. Vielä yksi Helsinki-yö. Toinen kuva on lainattu Leenalta. Sori!

Tänään kävin myös pitkästä aikaa Johannan luona kahvilla. Neljä ja puoli tuntia lasketaan käymiseksi. Mun Dublin-kaipuu ei saanut vastakaikua, joten tyydyttiin nauttimaan olut per naama saippuakuplien, pään seudun karvojen värjäilyn, kahvilitran ja yleisen kikattamisen ohella.

Mä saatoin vähän soittaa suutani, ja rangaistuksena saan elää koko syyskuun vegaaniruokavaliolla. Mulla on suurin ikävä juustoa. Tänään en ole ehtinyt syödä muuta kuin hedelmiä, olen siis fruittari, ainakin yhden päivän. Vai ovatko fruittarit jo sukupuuttoon kuollut ihmistyyppi?

Puun takaa

The Tallest Man on Earth - I won't be found

Tiistai ei ole mikään tyypillinen pitsapäivä. Eipä pitsakaan ole mulle mitään tyypillistä ruokaa, joten jos ei tänään, niin koska sitten?

Mä teen aina elämänmakuista pitsaa. Just nyt mun elämä on värikästä ja mehevää, mutta pohjimmiltaan karvasta ja katkeraa. Kokonaisuus on kuitenkin täyteläinen. Kaikki on vähän vinksin vonksin, pitsaa ei ainakaan ole kasattu niin kuin pitäisi.

Tiistaipitsan pohjalla on rucola-rypäleensiemenöljy-sitruunankuori-valkosipulisilppuseos, joka on kuullotettu ja keitetty nopeasti kasaan eräänlaiseksi kastikkeeksi. Portsalutjuustoa paloina, halkaistuja miniluumutomaatteja, hieman emmentalraastetta ja taideteos on valmis. Maistuu muuten Etelä-Italialle. Pari sardellia päälle, niin voisi melkein kutsua Tranin makuiseksi pitsaksi. Minähän tiedän tasan tarkkaan miltä Tranissa ruuat maistuvat.

Pitsan aveccina kirsikkakolaa puun takaa. Ihan vain siksi, koska en enää muistanut, miltä se maistuu.

dobré ráno

Periaatteessa mä saisin nukkua viikonloppuaamuisin pitkään. Arkisin urheat raksamiehet aloittavat takapihan räjäyttelyn ja vielä äänekkäämmän räksytyksen jo seitsemältä - kesällä! Jotenkin siihen metelinpuutteeseen säikähtää näin viikonloppuna, eikä yksinkertaisesti osaa pysyä peiton alla. Ihan kuin kesälomalla ei voisi tehdä muuta kuin nukkua.

Viikonloppuisin mulla on aikaa tehdä ja syödä aamupalaa. Jos sää sallisi, nauttisin sen parvekkeella. Nyt tuuli on niin navakka, että salaatit ja katkaravut lentäisivät tiehensä. Onneksi lähes yhtä hyvä aamupalaseuralainen kuin aurinko ja raitis ilma, on Avara luonto. Se on melkeinpä ainoa ohjelma, jota muistan katsoa televisiosta.

Mikä riemu huomata Iltasaatanan palanneen. Hyvä keino kiertää mun huonosti sujuvaa iltapäivälehtien klikkihuorausotsikkoboikottia. Kaikki muuthan tiesivät tästä comebackista varmaan jo viikko sitten.