Lempieläimiä

Kirahvi on mun lempieläin, koska ne ovat pitkiä ja hoikkia mitä mä en ole. Olen myös syvästi kateellinen kirahvien silmäripsistä, ja voisin vaikka ajelluttaa pään kaljuksi jos vain saisin joltakulta vapaaehtoiselta kirahvilta ripset. Ripsenpidennykset ei aja samaa asiaa, niiden kanssa oli tuskallista käydä suihkussa. Tosin kirahvit eivät kyllä mun tietääkseni käy suihkussa... Kirahvirakkautta kunnioittaaekseni mun oli pakko ostaa nämä Ted Bakerin safarihenkiset kuoret puhelimeen. Jos ei tykkää kirahveista, niin tosta kuoresta löytää Nooan arkillisen verran eläimiä, jos jaksaa vaan tarpeeksi kauan katsoa. Minä ainakin jaksan!

Blogin perusteella musta saa varmaan sellaisen kuvan, että pukeudun käytännössä aina mekkoon tai vähintään hameeseen, ja saatan olla itserakas, jopa narsistinen, sillä minulla on vähintään kerran viikossa postauksessa kuva itsestäni. Herää kysymys, kuinka realistisen kuvan blogin edes pitäisi pitäjästään antaa? Hulmuhelmat 24/7 kun ei ole totuus musta, enkä oikein suostu tota narsismikorttiakaan allekirjoittamaan (edes tervettä sellaista.) Jollakin ihmeen kaupalla mulle vaan putkahtaa mieleen hameenkäyttöpäivinä ottaa itsestäni räpsy kahdessa sekunnissa peilin kautta tärisevällä käsivaralla, iPhonen laatukameralla. Tänään jäähallille katsomaan historian koomisinta nelosketjua, juurikin tuossa hameessa. En ota kantaa onko hame kuinka sovinnainen jääkiekonseuraamisunivormu, jos mä olen menossa sinne toiseen kotiin, mä tahdon tuntea oloni kotoisaksi enkä miettiä mitä muut miettivät mun vaatteistani. Olen seurannut Jokereita jopa valkoisessa pitsimekossa ja 15-senttisissä koroissa. Silloin kyllä syystäkin sai osakseen kummastuneita katseita.

Tämä päivä

Isäni haluaa yrittää pitää mun kielitaitoa yllä, ja osti mulle Voguen venäjäksi. Kiireettömät aamut ovat mitä parhaimpia (ja käytännössä ainoita mahdollisia) hetkiä lehtien lukemiselle. Muotiraamatun seurana lohicevicheä ja itsetehtyä salsaa. Mä en tarvitse tänään lounasta!

Mun minuutintarkkaan aikataulutettu lauantaipäivän lotonuusimisreissu koki kovan kolauksen, kun joku jäynäpetteri oli keksinyt, että Itella ei ole lauantaisin auki. En tajua, miten tollainen aikatauluinformaatio on mennyt multa sivu suun. Tässä näkee, kuinka aktiivinen postinkäyttäjä oikein olenkaan. Sen sijaan kävin ostamassa vähän suklaata ja vadelmia, sillä lupasin tehdä isänpäiväkakun isälle, joka ei halunnut lahjoja. Katastrofi keittiössä luvassa, mä en osaa tehdä kauniita kakkuja.

Lähikioskin täti oli ihan mua ajatellen järjestänyt muutaman Jokeriarvan Pelicans-arpojen oheen. Mä en voinut vastustaa tuollaista myyntipuhetta, vaikka en yleensä rahahassutteluja harrastakaan.

Mä olenkin joskus maininnut, että yksi mun rakkaimmista harrastuksista on juomapelien keksiminen. Aivan sattumalta vanhoja papereita järjestellessä löysin pelin, mistä kaikki alkoi. Lähes kaksi vuotta takaperin lanseerattu Antero Mertaranta-juomapeli, jota ei muistaakseni koskaan ehditty käytännössä testaamaan. Päätettiin ottaa Johannan kanssa vahinko takaisin, miehekkäästi Heinekenilla. Lisäksi puolentoista tunnin kapakkakierros räkäisissä keskustaloukoissa. Tänään se on sallittu, mulla on synttärijuhlat illalla edessä.

Kuningas Matti

Mulla on aina ollut tapana haistattaa piut paut näille kaikille jääkiekon syksyisille maajoukkuekaljahöntsille. Ja kuten niin monesti aiemminkin on käynyt, löysin itseni eilen telkkarin äärestä katsomasta Venäjä-Suomi-ottelua. Jätän syvemmät matsianalyysit kertomatta, mutta sen sijaan kerron, että lähipäivinä julkaistu Suomen jääkiekkomaajoukkueen olympiapaita on ihan hirveän ruma. Rumempi, kuin Minnesota Wildin pelipaidat, ja se on jo paljon se.

Tällä kertaa matsisafkana kylmäsavulohi-raejuusto-porkkanaraastewrappia. Kuulostaa kummalta mutta maistui yllättävän hyvältä! Yleensä mä säästän limpparit krapulajuomiksi, mutta saa kai sitä joskus repäistä?

Toi Pentikin poro oli niin kaunis, etten voinut jättää sitä tiistaina ostamatta. Mä ristin sen Matiksi, erityisen kivoilla esineillä on mun mielestä täysi oikeus omistaa nimi. Matti on täydellinen nimi porokuninkaalle!

Mun sulkahame on maailman kivoin! Voi kun vaan joku keksisi paksut mutta huomaamattomat ihonväriset sukkahousut, niin tuota tarkenisi ulkoiluttaa... Tavalliset 20-denieriset kun antavat turhan kylmää kyytiä tähän aikaan vuodesta.

Ostin tänään vähän askartelutarvikkeita, koska aion tehdä tänä vuonna itse joulukortit. Kaikki kimaltava uupuu vielä, kuten inspiraatiokin. Mä en ole harrastanut mitään askarteluun rinnastettavaa ainakaan viiteen vuoteen, joten saattaa olla, että haukkasin jälleen kerran yliluonnollisen suuren palasen kakkua. Ainakin kolmekymmentä korttia pitäisi kuukaudessa taiteilla. Vähintään kahden viikon iltaohjelmat siis lyöty lukkoon.