Out of many, one people


Bob Marley - One love

Paikallinen sadekausi jatkuu vielä, ja vetinen harmaus sekä yleinen tekemisenpuute herättävät mielettömän kaukokaipuun. Jos en pääse Jamaikalle, tuon Jamaikan luokseni. Maailma on taide, se selvästi ilmaisee itseään sateen muodossa, maalaamalla taivaankannen likaisen siniharmailla vesiväreillä. Mä en osaa maalata, joten itseilmaisu hoituu ruuan avulla. Tämähän ei vieläkään ole ruokablogi.

Banaanit ovat aina olleet mulle vähän epämieluisia ystäviä, enkä ole syönyt niitä käsittelemättömänä kuin pakon edessä. Jamaikalainen banaanikeitto oli joskus ensimmäinen lääke mun banskuasennevammaan. Keitettynä banaani ei maistu enää imelälle ja rakenne on muuttunut sametinpehmeäksi, kerma pehmentää chilin alkumakua, mutta yllättää kyllä ajan kanssa. Chiliä saa laittaa reilusti, mikä antaa keitolle sen ainoan pirteyden - värinsä puolestahan se muistuttaa pitkälti ulkona vallitsevan sään sävyjä.

7 kommenttia

  1. suloinen kuva sinusta :)

    VastaaPoista
  2. No eipä toi keitto oo mitenkään hyvännäköistä

    VastaaPoista
  3. Taas olet juopottelemassa... Ai että. Mieti niitä lapsia jotka tätä blogia lukevat..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En juonut mitään alkoholipitoista tuona päivänä :)

      Poista
  4. Ei sovi yhtään sadepostaukseen tollanen musa.

    VastaaPoista

Toivottavasti jätät edes jonkinlaisen puumerkin käynnistäsi :) Pyrimme vastaamaan kaikkiin kommentteihin!

Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, tai kommenttisi on herjaava, loukkaava tms. älä tule tänne tai mene muuallekaan vinkumaan kun epäasiallinen kommenttisi on poistettu.