Siperian harjoitusreissu

Blogin parissa pidempään viihtyneet tietävätkin mun ehkä vähän erikoisesta suhtautumisesta Venäjään. Ja tietävät sen, että junamatka Siperiaan on varmaan se mun suurin matkailuhaave. Viime vuonna ei huono kompromissireissu oli Pietarin opintomatka. Ei huono-titteliin oikeuttaa matkamuistoksi tarttunut elämäni valo. Tänä vuonnakin on tehtävä kompromissireissu.

Tässä sitä istutaan Tolstoin sisällä, ja huomisaamuna herätään Moskovasta! Hyttiseuranani on noin nelikymppinen pelkkää venäjää puhuva Inga, joka on järkyttynyt kun en ole perillä Venäjän ajankohtaisesta populäärikulttuurista. Tämä reissu on huonosti suunniteltu ja todennäköisesti myös hutiloiden tehty, mä kun en ole järjestelmällinen ihminen. Mulla ei ole aavistustakaan mitä mä Moskovassa teen, mitä mä haluan nähdä. Edes karttaa ei ole hankittu! Vaan eipä sitä karttaa tuijottaen olla aiemminkaan matkustettu.

Joskus Venäjällä oli laki, jonka mukaan ulkomaalainen saa oleskella vain kolme päivää yhdessä paikassa ilman rekisteröitymistä. Koska rekisteröityminen on monimutkainen prosessi ja inhoan vain harvoja asioita yhtä paljon kuin venäläistä byrokratiaa, ajattelin olla fiksu ja suunnitella viikon reissulleni toisenkin etapin. Vasta vähän aikaa sitten sain kuulla että tuo kriittinen kolme päivää on nykyään se kokonainen viikko. Ajan olisi saanut siis kulumaan vaikka pelkässä Moskovassa.

Moskovasta kiskot kuljettavat minut Tveriin. Suurkaupungista pikkukaupunkiin. Tver tulee olemaan minulle Moskovaakin suurempi mysteeri. En tiedä kaupungista yhtikäs mitään muuta kuin että sen läpi virtaa Volga, ja siellä sijaitsee Pauligin kahvipaahtimo. Pian eletään jänniä aikoja, ystävät hyvät.

Reissun ajaksi olen ajastanut loput Tsekkipostaukset, vihdoin ja viimein! Reaaliajassa en tule postaamaan yhtään mitään, vaikka läppäri mukana kulkeekin. Instagramia todennäköisesti spämmin päivittelen mahdollisuuksien mukaan, venäläiset langattomat verkot kun ovat hitaita mutta epäluotettavia. Instagramista minut löytää nimimerkillä mmymmeli

Edessä on siis kymmeniä tunteja ja tuhansia kilometrejä junassa. Varsinkin lyhyt Moskova-Tver-pätkä venäläisessä lähijunassa kammottaa jo valmiiksi. Kun viimeksi matkustin sellaisella Viipurista Pietariin noin kymmenen vuotta sitten, penkin sisässä oli matoja. Vähintään. Matkustusta pienellä Länsi-Venäjän kierroksellani tulee noin kymmenesosa mitä haaveideni Siperianreissulla. Otetaan tämä sitten harjoituksena. Josko ensi kesänä viimeistään lopetettaisiin haaveilu ja alettaisiin toteuttamaan?