Mulla ei ole koskaan myöskään ollut mitään hyvää tekosyytä (kuten vaikkapa koira) lähteä pusikkoihin hyppimään. Kunnes maanantaina keksin, että onhan mulla Johanna. Tuumasta toimeen, lämpöisesti päälle ja valloittamaan Salpausselkää 12 asteen pakkaseen. Kylmät säät antavat mulle vihdoinkin tilaisuuden käyttää tuota anonyymien inhokkipipoa! Kuvatekstinä osuvasti meollaanrakeisia.jpg. Eksyttiin ja harhailtiin kovaäänisesti pimeässä metsässä enemmän kuin kolme ylimääräistä kilometriä, koska mun taskun vetoketju irtisanoi sopimuksensa väliaikaisesti, eikä hädän hetkillä pystytty käyttämään puhelinta suunnistusapuna. Välillä tuntuu, että oon vieroittunut liiaksikin luonnosta, ennenhän sitä olisi suunnistettu sammalten ja pohjantähtien avulla.
Hengissä selvittiin lopulta pöpeliköstä pois, ja tänään uudestaan ihan kunnon yrityksellä. Mainio yritys kaatui siihen, että Lahti ilmeisesti säästää sähköä tai sitten joku salainen sabotointiryhmä on ollut viime yönä vauhdissa, Salppurin ulkoilureiteistä valtaosa oli pilkkopimeänä. Ei uskallettu lähteä keskelle kinoksia ja korpia, siellä voisi tulla vastaan vaikka mörkö. Sen sijaan vaihdettiin mäkeä, eli J.Karjalais-tunnelin kautta Radiomäen valtaukseen. Hiukset jäätyivät, ja poskista tuli kuin pakkasomenat, mutta meillä oli hauskaa. Huomenna uudestaan, joskaan nämä kerrat tuskin tekevät musta urheiluhullua.