Pulpitos

Kuten aina merenrantalomilla, Barcelonassakin mun ruokavalio koostuu enimmäkseen merenelävistä. Erityisesti mustekalasta, mä rakastan mustekalaa! Olen tähän mennessä syönyt mustekalaa niin keitettynä, grillattuna, paistettuna, kuin myös friteerattunakin.

Mustekalaa oli myös pakko yrittää tehdä itse, koska sitä saa tuoreena kauppahallista ja mulla on niin näppärä pikku keittiö! Resepti on joku periespanjalainen, tutun tutulta saatu perinneresepti, jonka ajattelin jakaa myös kaikille muille mustekalarakastajille.

Kahdelle

 500 g pieniä mustekaloja 

puolikas fenkoli 

1 punainen paprika 

2 valkosipulinkynttä 

3 sardiinifilettä 

1 rkl savupaprikaa (pimenton) 

1 dl kuivaa valkoviiniä 

1/2 tlk tomaattimurskaa 

oliiviöljyä 

suolaa 

(persiljaa) 

Puhdista tarvittaessa mustekalat. Kauppahallin kalamyyjä hoiti puolen kilon puhdistuksen silmänräpäyksessä mun puolesta, koska mä en ole koskaan käsitellyt kokonaisia mustekaloja. Poista fenkolista latvat ja siivuta se. Siivuta paprika ja valkosipulinkynnet.

Kuumenna tilkka öljyä pannulla. Kuullota valkosipulia ja paprikoita hetki, laske lämpöä ja lisää sitten sardiinit ja pimentonmauste. Mä en löytänyt lähikaupasta kuin tomaattimaustettuja sardiinifileitä, joten tyydyin käyttämään niitä. Anna hautua hetki.

Nosta lämpöä ja lisää pannulle valkoviini ja fenkolit. Anna kiehahtaa. Lisää mustekalat, suola ja tomaattimurska, laske taas lämpöä. Hauduta kannen alla vajaa tunti.

Persilja olisi tuonut annokseen paitsi väriä, myös lisämakua, mutta siinä mun surullisessa lähikaupassani ei edes tiedetty mitä persilja on. Fiksumpaa olisi ollut hommata ensin se resepti, sitten sen mukaan ainekset. Mun tapa kun oli ostaa ensin pääraaka-aine, jonka jälkeen pyysin ohjeen, sitten piti vielä metsästää lähistöltä välttävät ainekset kissojen ja koirien kanssa. Mustekala itsessään oli onneksi itkettävän hyvää, patonki tuoretta, ja viini täydentävää.

Desayunos

Mä olen ollut joka aamu ihan fiiliksissä siitä, että Barcelonan kodissani on leivänpaahdin! Mä en ole syönyt paahtoleipää ikuisuuksiin, ja vuosien tauon jälkeen se maistuu joka ikinen aamu niin hyvältä! Oma keittiö on taivaanlahja, La Boqueria-kauppahallia saa kiertää harva se päivä, ja liesi on viisi kertaa nopeampi kuin kotona. Täällä mulla on oikeasti aikaa tehdä ruokaa, niin aamuin kuin illoinkin. Ja kun teen liioitellun kokoisen aamupalan, ei keskellä päivää tarvitse poiketa syömään - ellei niin tahdo.

Päivittäin teen vähintään aamupalan. Mun aamupala on koostunut ainakin siitä pyhästä paahtoleivästä ja aprikoosimarmeladista, mikäli edellispäivältä on jäänyt tähteitä, teen niistä munakkaan. Kuten kuvan valkosipuli-tomaattimurska-juustomunakas. Useimmiten lisäksi tuorepuristettua appelsiinimehua sekä karhunvatukoita ja hedelmiä jogurtin kanssa, mutta kuviin on vain valikoitunut äijämäisemmät aamupalat. Vielä aion uskaltaa paistaa vohveleita - jos vain saan jostain vohveliraudan käsiini.

Cantina Machito

Mun on pakko esitellä teille mun lempiravintolani koko Barcelonassa: Gracían pikkukujille piiloutunut, autenttista meksikolaista ruokaa tarjoileva Cantina Machito. Mä kiinnostuin ravintolasta alunperin kuultuani siellä olevan useita maalauksia Frida Kahlosta - Frida on mulle henkilökohtaisesti kenties maailman suurin taiteilija.

Ravintolan sisustus on aivan ihana! Niin perinteistä Meksikoa, niin kitchiä, niin värikästä ja niin villiä. Missään muussa ravintolassa en ole nähnyt värikkäitä paperilumihiutaleneliöitä katosta roikkumasta. Jopa vessan laatat oli tarkkaan harkittu erivärisiksi. Ja tarjoiluastiat, lasitettuja värikkäitä savikulhoja, rustiikkisia emalilautasia, mistä on silminnähden lusikoitu tuhansia annoksia ääntä kohti. Sisustustyylinä sekametelisoppa, muttei silmiä särkevällä tavalla.

Machiton guacamole on eräänlainen klassikko. Mä en tiedä mitä taika-ainesta ne siihen laittaa, mikään muu guacamole ei voisi ikinä maistua samalta. Saisin tuon koko kulhollisen kevyesti yksin alas. Tällä kertaa otin varsinaiseksi ruuaksi kala-rapu-kampasimpukka-cevicheä. Rantakohteissa syön aina mereneläviä yli äyräiden. Ruoka oli kylmä mutta maukas, varmasti elämäni maukkain ceviche. Sellainen annos, joka varmisti, että tänne palataan seuraavallakin Barcelonanreissulla. Päällimmäisenä mielessä pyörii vain yksi kysymys: miksi en syö cevicheä useammin?

Knoppitietona vielä se, että barcelonalaisen vaatejätti Desigualin kevätmallisto, Christian Lacroixin suunnittelemana kuvattiin muutama viikko takaperin juuri tässä ravintolassa.

Georgialaista

Useampikin ihminen on toivonut multa georgialaisia reseptejä näin puolen vuoden sisään. Hivenen yllättäen, venäläiset 2000-luvun alun Cosmopolitanit ja Glamourit sisältävät huikeita reseptejä, joita olen käyttänyt lähteenä. Todennäköisesti etnisistä kaupoista löytyisi perivenäläistä kefiriä ja georgialaista sulugunijuustoa, mutta tällä kertaa päädyin soveltamaan reseptit ihan lähikaupan antimien mukaan.

Hatsapuri

Hatsapurin eli eräänlaisen juustopiiraan muoto vaihtelee alueittain, mutta periaate on aina sama. Pitsamainen imeretialainen hatsapuri on paitsi tunnetuin versio, myös henkilökohtainen suosikkini. Perinteisesti juustona käytetään sulugunia, joka on sekä puhvelin- että lehmänmaitopohjaista. Mozzarellajuuston ja rae- tai kotijuuston sekoitus on käypä korvaaja.

Taikina

50 g voita

100 g smetanaa

100 g kermaviiliä

1 kananmuna

3 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

1 rkl ruokasoodaa

Täyte

öljyä

1 valkosipulinkynsi

1 kananmuna

150 g mozzarellaraastetta

1/2 prk raejuustoa

Sulata voi. Sekoita voisulan joukkoon kermaviili, smetana ja kananmuna. Lisää kevyesti vatkaten jauhot, suola ja ruokasooda seokseen. Jätä taikina vähintään tunniksi huilaamaan. Itse olen nostattanut reilu puolitoista tuntia.

Hienonna valkosipulinkynsi ja sekoita se tilkkaan öljyä. Sekoita juustot ja kananmuna keskenään.

Taputtele taikina vajaa sentin paksuiseksi pyöreähköksi (mulla ei ole minkäänlaista symmetriatajua) lettuseksi pellille. Suosittelen lämpimästi käyttämään leivinpaperia, mulla oli tällä kertaa tyhjä rulla vastassa.

Levitä pohjalle valkosipuliöljy, sitten juusto-kananmunaseos. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia, mielummin liian vähän kuin liikaa. Selvästi ruskea hatsapuri ei ole enää mehevää.

Tolma

Myös dolmana tunnettu tolma on helposti varioitava ruoka, jossa täyte kääritään viininlehtiin tai lusikoidaan ontoksi koverrettuihin vihanneksiin. Mun ohjeeni on jauhelihapohjaiseen täytteeseen, mutta kasvissyöjällekään tolma ei ole mahdottomuus. Ohjetta kääntäessä mulla ei ollut sanakirjaa käsillä, joten jätin käyttämättä jotakin mysteerimaustetta, mikä myöhemmin paljastui sinisarviapilaksi. Sinisarviapila on olennainen mauste georgialaisessa keittiössä, joten uskoakseni tolma maistuu vielä autenttisemmalta apilalisällä. Sitä pitää koettaa ensi kerralla.

2 munakoisoa

2 tomaattia

3 chiliä

Täyte

400 g jauhelihaa

1/2 dl riisiä

1 kananmuna

3 valkosipulinkynttä

1/2 rkl cayennepippuria

1 tl korianterinsiemeniä

(1 tl sinisarviapilaa)

kourallinen ruohosipulia

kourallinen tuoretta korianteria

kourallinen basilikaa

 suolaa

Kastike 

2 porkkanaa

1 tomaatti

2-3 valkosipulinkynttä 

2 laakerinlehteä

öljyä

suolaa 

Tee ensin täyte. Murskaa kuivat mausteet morttelissa, hienonna valkosipulinkynnet, korianterinlehdet, basilikat ja ruohosipulit. Säästä puolet ruohosipuleista kastiketta varten. Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään tasaiseksi massaksi, anna tekeytyä vähintään vartin verran.

Halkaise ja koverra munakoisot jättäen reunoille puolisen senttiä maltoa. Parhaiten tämä onnistuu vetelemällä munakoisonmaltoon pysty- ja vaakasuoria viiltoja, varo kuitenkin rikkomasta kuorta. Koverra kuutiot lusikalla pois. Leikkaa kahdesta tomaatista hattu irti ja koverra sisus. Kuullota pannulla öljyssä.

Suikaloi porkkana ja murskaa jäljellejäävä tomaatti. Paista pannulla keskilämmöllä munakoisojen ja tomaattien kanssa reilut viisi minuuttia. Hienonna ruohosipulit ja pari valkosipulin kynttä. Lisää laakerinlehdet, valkosipulit ja täytteestä jääneet ruohosipulista pannulle. Keitä matalalla lämmöllä noin kymmenen minuuttia, lisää tarvittaessa vettä.

Täytä munakoisot ja tomaatit täytteellä. Kaada kastike öljyttyyn uunivuokaan. halkaise chilit ja poista siemenet. Aseta munakoisot, tomaatit ja chilinpuolikkaat uunivuokaan kastikkeen päälle. Paista 200-asteisessa uunissa noin tunti.

Gruusialainen naistenyö

Meillä naisen paikka on keittiössä, koska kissaakaan ei osaa ruokaa laittaa. Tämän takia mun osuudekseni loksahti naistenpäivän(kin) myöhäinen illallinen. Kutsuvieras lupasi tuoda niin kukat, lahjan kuin viininkin, joista kaksi viimeistä pääsivät kummasti unohtumaan. Täten yökattaus nautittiin veden kanssa, ja maljakko sai tuoretta täytettä.

Reilu kymmenen vuotta vanhat venäläiset Glamour-lehdet sisältävät huikeita georgialaisia reseptejä. Näiden pohjalta tarjosin georgialaisen kahden ruokalajin sunnuntai-illallisen, reilusti suomalaistettuna. Niin juustojen kuin mausteidenkin osalta. Ja hyvältä maistui epäautenttisempanakin versiona!

Pöytään pantiin sitten lopulta hatsapuria ja tolmaa, eli eräänlaista juustopiirasta ja täytettyjä munakoisoja ja tomaatteja kastikkeessa. Ruoka näytti kuulemma joltakin vastikään löydetyltä vietnamilaiselta sammakkoeläimeltä, muttei onneksi maistunut vastaavalta. Tai mistäs sitä tietää... Mulla kävi klassiset, ja nälkä kuoli ruokaa laittaessa. Tänään uusi yritys syömisen suhteen!

Vapaa-aamupala

Yleensä mä herään vuorokauden ensimmäisellä kolmanneksella, mutta joskus on vain palkitsevaa venyttää aamua ja nukkua pitkään. Vapaapäivät ovat ihan kuin tehtyjä laiskottelulle. Silloin zen-aamujen pahin vihollinen, kiire, suorastaan loistaa poissaolollaan.

Olen jo pitkään yrittänyt opetella syömään aamiaista, mutta niin se vain unohtuu tavallisina päivinä. Se on kuulkaas ihan hirveän työlästä laskea jogurttia kuppiin ja lusikoida ääntä kohti! Puhumattakaan leivän tekemisestä. Tuon ajan kun voi kuluttaa esimerkiksi kihartamalla kiireessä puolet hiuksistaan, huomaten että aika loppui jo minuutti sitten. Sitten juostaan julkista kulkuneuvoa kiinni samalla tukkaa epämääräiselle nutturalle sitoen. Silloin miettii, että aamun hetket voisi kuluttaa viisaamminkin.

Ja silloin, kun vietetään juuri tällaista zen-aamua, aamupalakin tuntuu oleelliselta. Vaikka ei olisi rankkaa päivää jaksettavana, eikä tekisi mitään maatamullistavaa seitsemän sortin brunssia, on vain kiva syödä. Laittaa leivän päälle juuri sitä mistä pitää (avokadoa, rucolaa ja limepippuria!), laittaa kulhoon puolet jogurttia ja puolet mysliä. Ja tee, sen pitää olla lämmintä!

Pala Afrikkaa

Afrikan kokeminen, erityisesti Tansanian kiertomatkan muodossa. Tuo monivuotinen haaveeni joudutaan täten ylemmän tahon hyvinperustelluista syistä hautaamaan syvälle ehkä joskus-haavelistalle. Onneksi jonkinasteisia kompromissiratkaisuja löytyy. Esimerkiksi Afrikan syöminen.

Melkein naapurista löytyy etiopialainen ravintola, Kuningatar Saba, joka oli pakko käydä testaamassa. Abessiiniruoka kun jakaa voimakkaasti mielipiteet. Yhden mielestä se on vain liian hapokasta sienimäistä rieskaa ja seitsemää sorttia soosia, maistumatta millekään tunnistettavalle.

Mä kokeilin tehdä etiopialaista sen ollessa vallitseva ruokatrendi pari-kolme vuotta sitten, mutta mun sörsselistä tuli kaikkea muuta kuin autenttisen näköistä. Näin jälkikäteen on ilo todeta, että makukaan ei ollut autenttinen, oikea etiopialainen ruoka on mun mielestä ihan itkettävän hyvää.

Bongorumpujen kuminan, lämpimien maanläheisten värien ja makunystyrät räjäyttäneen maustemyrskyn keskellä aika tuntui pysähtyvän. Sydän sykki ilosta jokaisen suupalan myötä, tällaista ravintolakokemusta en ole saanut kokea aikoihin. Orastava flunssanpoikanenkin tuli abortoitua alkutekijöihinsä ruuan voimalla. Jatkoakin ajatellen, Kuningatar Sabaan lähteminen on paljon helpompaa kuin Afrikkaan. Kaukokaipuu lievitetty ainakin hetkeksi.

Sydämen kevennystä

Maanis-depressiivinen. Siinä kai sana, jolla kuvata tätä päivää. Joka oli ajoittain onneksi vain hypomaaninen.

Painajaisten täyttämä, lähes uneton yö ei voi olla hyvä alku yhdellekään päivälle. Tänään mulla oli kunnia olla tekemisissä uskomattoman ilkeiden ja negatiivisten ihmisten kanssa. Tämä yhdistettynä epäonnistuneeseen reissuun sairaalassa, yleiseen stressiin ja ronskeihin univelkoihin, aiheutti kerrassaan käsittämättömän itkukohtauksen mun saavuttua uupuneena kotiin.

Useimmiten itku puhdistaa ilmaa ja mieltä, niin tälläkin kertaa. Itkeskely estää mua muuttumasta tunteettomaksi, röyhkeäksi, epäempaattiseksi ja katkeraksi ihmiseksi. Sellaiseksi, jollaisia kohtasin tänäänkin, jotka ponnekkaasti yrittivät pilata päiväni. Kerätessäni itseäni eteisen lattialta silmät turvonneena, aloin vähitellen tuntea oloni suorastaan rentoutuneeksi. Kuvitteellista valoa kuvitteellisen tunnelin päästä.

Aloin purkamaan päivää poikaystävälle. Keskustelu kääntyi epäoleelliseen höpöhöpöön, lopulta nauroin hysteerisesti käytännössä kaikelle. Energia hiipi jostain kehoon, ja päätin purkaa sen ruuanlaittoon. Valmistin suuruudenhullusti jokirapusitruunapastaa ja rommivadelmapannacottaa, viineineen päivineen. Koska kaikkea pitää kokeilla, (myös kevytranskankermaa pastakastikkeessa) vaikkei välttämättä yhden aterian aikana.

Mitä opin tästä päivästä? Mun ei tulisi ottaa itseeni muiden negatiivisuudesta. Varsinkaan tuntemattomien, he eivät elä mun jokaista hetkeäni. He eivät ole osa mun elämääni. Jos he jotain ansaitsisivat, niin olankohautuksen. Kun jokapäiväisessa ajattelussa korostaa hyviä hetkiä, kauniita ajatuksia, naurunpyrskähdyksiä, koko elämä tuntuu täysinäisemmältä. Jos aamulla herätessä pakottaa edes hetkeksi hymyn huulilleen, aivot saattaa saada juksattua onnelliseksi. Parempaa huomista toivoen!

Surprise party

Tiistaina tytöt päättivät järjestää mulle yllätyssynttärit. Tämän viikon tiistai oli sellainen päivä, jolloin aamu avautui myrkyllisenä ja mulla oli kiire. Niin kiire, että tukka jäi pesemättä ja naama meikitsemättä, asuvalintanakin oli huppari. Mä en edes käytä koskaan huppareita!

Aluksi koitti kutsu vilpittömästi syömään. Mä olin aluksi myöntyväinen ja ehkä jopa innoissani, kunnes tietoisuus omasta tilastani iski. Kaiken kruunasi kaikkien aikojen kevyin hitlervertaus: jos Hitler olisi blondi viiksetön transvestiitti, te olisitte kuin kaksi marjaa. Kenenkään ulkonäköä pilkkaamatta, julkiselle paikalle menemishalut valahtivat tuon kommentin myötä maan alle. Tytöt joutuivat paljastamaan yllätyksen perimmäisen syyn, enkä mä meinannut siltikään tajuta. Tässä ihan käytännön esimerkki, kuinka myrkyllinen mun tiistaiaamuni oli: lamauttava.

Koska tiistaina oli matsipäivä ja Jokerit ansaitsee aina mahdollisuuden, päädyttiin Sports Academyyn syömään. Ja koska nämä olivat syntymäpäiväjuhlat, tilattiin pullollinen samppanjaa. Talo tarjosi nachot, ja mä en voinut vastustaa ajatusta caesarsalaattiburgerista. Koska itse lätkämatsi oli yhtä seulomista, vaihdettiin leiriä ennen toisen erän loppua.

Siirrettiin sijaintia reilu kilometri lähikapakkaan jossa juotiin toinenkin pullollinen, tällä kertaa skumppaa. Mehän kannetaan joka paikkaan aina Trivial Pursuitia mukana, joten päätettiin pelata kierros. Melkein voitin.

Kertomuksia kuluneelta viikolta

Näin mukava tuiskuisa näky tervehti mua tänä aamuna ikkunasta. Peitto tuntui yhtäkkiä lämpimämmältä kuin koskaan. Takana yli 12 tunnin yöunet ja jääkylmä supervahva tee ikkunalaudalla.

Tämä viikko on ollut todella kiireinen, vaikka olen pyrkinyt ottamaan aikaa itselleni. Itse vaan teen kaikesta kiireen. Menoa oli joka päivä aamusta yöhön, eikä unelle ollut riittävästi sijaa. Saati sosiaaliselle medialle. Tapahtumapaikkana Helsinki, aina perjantaihin asti.

Mä olen eräs maailman isoimmista epäonnistujista, ja kuluneella viikolla olen aiheuttanut niin kerrostalon tyhjentymisen vahinkopalohälytyksen vuoksi, kahvinkeittimen hajoamisen myötä jatkojohdon ja useamman muun sähkölaitteen oikosulun kärventymisineen, kuin saanut ajaa taksilla junaa kiinni tässä lopulta onnistumatta. Mulle kun sattuu ja tapahtuu, en elä päivääkään koheltamatta, ja moni on kertonut tuntevansa itsensä paljon paremmaksi, älykkäämmäksi ja onnekkaammaksi ihmiseksi mun urpoilua vierestä seuratessa. Hupinsa kullakin.

Keskiviikkona mun aamu alkoi kampaajalla. Olin todella väsynyt, ja nukahtelin varmaan neljä kertaa tuolissa, saaden tästä kuittia. Jatkoin aamua viettämällä mitä tekisin nyt jos asuisin Helsingissä-hetkeä, ja menin Fazerin kahvilaan aamupalalle. Puhvelimozzarellan maku on jotakin käsittämättömän hyvää! Luin kiireettömästi päivän roskamedian, kunnes kaveri tuli pitämään seuraa. Jatkoimme Tennispalatsiin katsomaan vihdoin ja viimein vuoden kohuelokuvan, Muumit Rivieralla. Käsittääkseni elokuva poistui tällä viikolla teattereista, joten ehdittiin ihan viime hetkellä näkemään toikin spektaakkeli. Me, ja ehkä viisi muuta.

Eräänä iltana aloin ruikuttamaan kuinka mun tekee mieli mustekalaa, joten mut vietiin kiinalaiseen syömään. Enpä olisi uskonut, että mustekala taipuu kiinaksikin, ruoka oli mielettömän hyvää eikä yhtään sitä mitä odotin. Ilmainen vihje kaikille: skipatkaa kiinalainen punaviini.

Koska veronpalautukset tulivat, katsoin oikeudekseni ostaa jotakin turhaa ja tarpeetonta. Olkoonkin, että mä en saanut senttiäkään palautuksia. Ja koska elämä on diorisointia, ostin Chanelia. Mä olen sen verran impulsiivinen ihminen, että mulle on todella helppo myydä kaikkea. Varsinkin sitä, mitä en oikeasti edes tarvitsisi.

Tänä vuonna aion toteuttaa itsepäisyyspäivää sanan varsinaisessa merkityksessä. En vastaa puhelimeen ja kieltäydyn kaikista perhepäivällisistä. Äiti oli kuvitellut ostaneensa mulle joulukalenterin, mutta se olikin metrin pötkö Toffifeeta. No, joka päivä pari palaa.

Aion syödä halloumisalaattia ja juoda karpalomehua lattialla maaten. Enkä katso mitään Linnan juhlia tai Tuntemattomia sotilaita, vaan luen Diana Gabalonin Sydänverelläni kirjoitetun yhdeltä istumalta kannesta kanteen. Jos täysin ranttaliksi heittäydyn, niin laajennan lukujani tilastotieteeseen.

Lohturuokaa

Eräänä kaatosateisena ja pimeänä iltana sangen pahamaineisessa Barcelonan kaupunginosassa avasin kiukkuisena ja itkuisena neonvalokaapeleilla koristellun oven pieneen paikalliseen ravintolaan. Mä en ollut ehtinyt syömään koko päivänä mitään, olin lievästi eksyksissä ja mukanani oli suorastaan naurettavan vähän rahaa. Otin päivän tarjouksen, enchiladas suizas. Sain eteeni maailman parasta ruokaa, ainakin siltä se silloin tuntui.

Tänään, kun sää on ruma, takana rankka päivä ja elämä jakaa sarjassa potkuja päähän, kaipaa lohtua. Ja mulle ruoka on paras lohduttaja. Tänään muistin tuon muinaisen mustan päivän ruuan, ja päätin kokeilla samaa kotona. Mulla ei ole aavistustakaan mitä tuo barcelonalaisenchilada-annos sisälsi, joten otin vapauden yhdistellä ja varioida useita eri reseptejä. Vaikkei ihan autenttiselta maistukaan, ei tällä metsään menty.

ENCHILADAT

8 maissitortillaa

200 g juustoraastetta

2 dl ruokakermaa

ranskankermaa

Jauhelihakastike

500g jauhelihaa

4 isoa tomaattia

1 dl vettä tai tomaattimehua

iso sipuli

3 valkosipulinkynttä

1/2 (punainen) paprika

1/2 (vihreä) chili

1 tl juustokuminaa

1 tl cayennepippuria

korianteria

Pilko sipulit pieneksi silpuksi, ja kuullota paistinpannulla tilkassa öljyä. Lisää ja ruskista jauheliha. Mausta jauheliha sen vielä ollessa raakaa juustokuminalla ja cayennepippurilla. Pilko paprika ja chili paloiksi ja lisää pannulle kun liha on kypsynyt. Pilko tomaatit pieniksi lohkoiksi (mulla oli 150 g kirsikkatomaatteja ja 2 isoa tomaattia) ja lisää pannulle nesteen ja hienonnetun korianterin kanssa. Anna hautua miedolla lämmöllä vähintään 45 minuuttia.

Tacokastike

2 isoa tomaattia

1/2 vihreä chili

1/2 punainen chili

1/2 (punainen) paprika

jalapenoja

pieni sipuli

valkosipulinkynsi

1 rkl viinietikkaa

1/2 tl ruokosokeria

1/2 tl cayennepippuria

1/2 tl juustokuminaa

suolaa ja pippuria

Pilko kasvikset. Kuullota sipulia, valkosipulia ja paprikaa öljytilkassa. Lisää jalapenot, chilit ja mausteet, hauduta hetki. Lisää tomaatit, sokeri ja etikka, ja anna hautua n. 15 minuuttia. Soseuta kastike tarvittaessa.

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Voitele uunivuoka, ja lisää pohjalle pari ruokalusikallista tacokastiketta. Rullaa täytettä tortillojen sisälle, ja aseta vuokaan saumasivu alaspäin. Mä en löytänyt maissitortilloja pahimpaan hätään mistään, joten käytin korvaavana tuotteena täysjyvävehnätortilloja.

Mulla on aika pieni uunivuoka, siihen mahtui neljä tortillaa ja reilu puolet jauhelihakastikkeesta, joten lisäsin loput ainekset puolikkaan annoksen mukaan. Tortillat voi täyttää vähemmälläkin täytteellä. Lisää sekä jauheliha- että tacokastikkeen loppu tortillarullien päälle. Kaada ruokakerma vuokaan, kuorruta juustoraasteella. Paista 180-asteisessa uunissa reilu 15 minuuttia.

Itse laitoin meksikolaislasagnen tarjolle tuikitavallisen vihersalaatin ja ranskankerman kanssa. Hyvää, lämmintä ja todella täyttävää!

Etanoita

Bongasin kauppareissulla etanoita, joita en ollut aiemmin itse valmistanut ruuaksi. Päätin selättää jälleen yhden keittiökurimuksen, yrittää tehdä kotiloita kotioloissa.

Ostin siis tölkkietanoita kuorineen, ja valmistin ne tämän reseptin mukaan. Tuttuun tapaani sovelsin hiukan reseptiä. Esimerkiksi leipäraasteen korvasin korppujauhoilla, ja jätin voiruusukkeiden pursottamiset hoikemmille. Etanat kotiloineen kannattaa myös huuhdella huolellisesti, mulla oli niissä todella paljon hiekkaa.

Myös etanahifistelyvälineet multa puuttuvat täysin. Etanapannun virkaa hoiti foliosta taiteltu ruma läpyskä, pihdit loistivat poissaolollaan ja haarukkana käytin fonduehaarukkaa. Käy se näinkin!

My favorite meal

Mun on jo pidemmän aikaa tehnyt mieli lempiateriaani hotelliaamupalaa. Ei siinä muu auttanut kuin mennä hotelliin ja syödä siellä aamupalaa.

Tarvittiin tyttöjen kanssa pieni irtiotto arjesta, joten otettiin laiva Tallinnaan. Parin aamiaislautasellisen voimin toivottavasti jaksaa pitkän päivän.