Pala Afrikkaa

Afrikan kokeminen, erityisesti Tansanian kiertomatkan muodossa. Tuo monivuotinen haaveeni joudutaan täten ylemmän tahon hyvinperustelluista syistä hautaamaan syvälle ehkä joskus-haavelistalle. Onneksi jonkinasteisia kompromissiratkaisuja löytyy. Esimerkiksi Afrikan syöminen.

Melkein naapurista löytyy etiopialainen ravintola, Kuningatar Saba, joka oli pakko käydä testaamassa. Abessiiniruoka kun jakaa voimakkaasti mielipiteet. Yhden mielestä se on vain liian hapokasta sienimäistä rieskaa ja seitsemää sorttia soosia, maistumatta millekään tunnistettavalle.

Mä kokeilin tehdä etiopialaista sen ollessa vallitseva ruokatrendi pari-kolme vuotta sitten, mutta mun sörsselistä tuli kaikkea muuta kuin autenttisen näköistä. Näin jälkikäteen on ilo todeta, että makukaan ei ollut autenttinen, oikea etiopialainen ruoka on mun mielestä ihan itkettävän hyvää.

Bongorumpujen kuminan, lämpimien maanläheisten värien ja makunystyrät räjäyttäneen maustemyrskyn keskellä aika tuntui pysähtyvän. Sydän sykki ilosta jokaisen suupalan myötä, tällaista ravintolakokemusta en ole saanut kokea aikoihin. Orastava flunssanpoikanenkin tuli abortoitua alkutekijöihinsä ruuan voimalla. Jatkoakin ajatellen, Kuningatar Sabaan lähteminen on paljon helpompaa kuin Afrikkaan. Kaukokaipuu lievitetty ainakin hetkeksi.

Sydämen kevennystä

Maanis-depressiivinen. Siinä kai sana, jolla kuvata tätä päivää. Joka oli ajoittain onneksi vain hypomaaninen.

Painajaisten täyttämä, lähes uneton yö ei voi olla hyvä alku yhdellekään päivälle. Tänään mulla oli kunnia olla tekemisissä uskomattoman ilkeiden ja negatiivisten ihmisten kanssa. Tämä yhdistettynä epäonnistuneeseen reissuun sairaalassa, yleiseen stressiin ja ronskeihin univelkoihin, aiheutti kerrassaan käsittämättömän itkukohtauksen mun saavuttua uupuneena kotiin.

Useimmiten itku puhdistaa ilmaa ja mieltä, niin tälläkin kertaa. Itkeskely estää mua muuttumasta tunteettomaksi, röyhkeäksi, epäempaattiseksi ja katkeraksi ihmiseksi. Sellaiseksi, jollaisia kohtasin tänäänkin, jotka ponnekkaasti yrittivät pilata päiväni. Kerätessäni itseäni eteisen lattialta silmät turvonneena, aloin vähitellen tuntea oloni suorastaan rentoutuneeksi. Kuvitteellista valoa kuvitteellisen tunnelin päästä.

Aloin purkamaan päivää poikaystävälle. Keskustelu kääntyi epäoleelliseen höpöhöpöön, lopulta nauroin hysteerisesti käytännössä kaikelle. Energia hiipi jostain kehoon, ja päätin purkaa sen ruuanlaittoon. Valmistin suuruudenhullusti jokirapusitruunapastaa ja rommivadelmapannacottaa, viineineen päivineen. Koska kaikkea pitää kokeilla, (myös kevytranskankermaa pastakastikkeessa) vaikkei välttämättä yhden aterian aikana.

Mitä opin tästä päivästä? Mun ei tulisi ottaa itseeni muiden negatiivisuudesta. Varsinkaan tuntemattomien, he eivät elä mun jokaista hetkeäni. He eivät ole osa mun elämääni. Jos he jotain ansaitsisivat, niin olankohautuksen. Kun jokapäiväisessa ajattelussa korostaa hyviä hetkiä, kauniita ajatuksia, naurunpyrskähdyksiä, koko elämä tuntuu täysinäisemmältä. Jos aamulla herätessä pakottaa edes hetkeksi hymyn huulilleen, aivot saattaa saada juksattua onnelliseksi. Parempaa huomista toivoen!

Surprise party

Tiistaina tytöt päättivät järjestää mulle yllätyssynttärit. Tämän viikon tiistai oli sellainen päivä, jolloin aamu avautui myrkyllisenä ja mulla oli kiire. Niin kiire, että tukka jäi pesemättä ja naama meikitsemättä, asuvalintanakin oli huppari. Mä en edes käytä koskaan huppareita!

Aluksi koitti kutsu vilpittömästi syömään. Mä olin aluksi myöntyväinen ja ehkä jopa innoissani, kunnes tietoisuus omasta tilastani iski. Kaiken kruunasi kaikkien aikojen kevyin hitlervertaus: jos Hitler olisi blondi viiksetön transvestiitti, te olisitte kuin kaksi marjaa. Kenenkään ulkonäköä pilkkaamatta, julkiselle paikalle menemishalut valahtivat tuon kommentin myötä maan alle. Tytöt joutuivat paljastamaan yllätyksen perimmäisen syyn, enkä mä meinannut siltikään tajuta. Tässä ihan käytännön esimerkki, kuinka myrkyllinen mun tiistaiaamuni oli: lamauttava.

Koska tiistaina oli matsipäivä ja Jokerit ansaitsee aina mahdollisuuden, päädyttiin Sports Academyyn syömään. Ja koska nämä olivat syntymäpäiväjuhlat, tilattiin pullollinen samppanjaa. Talo tarjosi nachot, ja mä en voinut vastustaa ajatusta caesarsalaattiburgerista. Koska itse lätkämatsi oli yhtä seulomista, vaihdettiin leiriä ennen toisen erän loppua.

Siirrettiin sijaintia reilu kilometri lähikapakkaan jossa juotiin toinenkin pullollinen, tällä kertaa skumppaa. Mehän kannetaan joka paikkaan aina Trivial Pursuitia mukana, joten päätettiin pelata kierros. Melkein voitin.

SE TULI!

Vaisto toivotti hyvää huomenta joskus neljän aikaan yöstä. Edessä olisi kuitenkin sangen aikainen herätys, joten mitä sitä turhia enää nukkumaan. Ihan hyvin voisin katsoa vaikka änäriä.

Lempipelaaja, jonka kasvua on seurannut vuosikaupalla. Mä olen omin silmin nähnyt ensimmäisen liigapelin, ensimmäisen liigamaalin, junnujen maailmanmestaruuden kapteenipaidassa, ensimmäisen matsin Jokerikapteenina, ensimmäisen virallisen aikuisten maaottelun, ensimmäisen NHL-pelin ja sitä myötä Teuvon vakiintumisen sille tasolle, minne taitojensa puolesta kuuluu.

Tänään se tuli, kauan odotettu ensimmäinen änärimaali. Sattumankauppaa, että sen ylipäätään näin. Milloin viimeksi olen herkistynyt katsoessani jääkiekkoa? Ei mitään väliä, vaikka hävittiin se matsi, koko peli oli parasta änäriteuvoa tähän mennessä. Uskallan olla takuuvarma siitä, että tuo maali ei jäänyt uran viimeiseksi.

Eräs ihan tavallinen aamu

Huomenta! Mun aamu alkoi tänään noin kolmelta. Mikään pakottava tarvehan noin aikaiselle heräämiselle ei olisi ollut, mutta unta ei vaan riittänyt. Lisäksi kun alitajunnassa tykytti paitsi kasakaupalla huolia ja murheita, myös inhokki vastaan lemppari feat. Teuvo, ei uinumista ollut järkevä jatkaa. Kaksi tuntia sinne tai tänne.

Käytännössä heti silmät auki saatuani huomioni varasti Minnesota-Chicago-peli. Ennakkoon luvattu kolmosketju Sharp-Teuvo-Shaw oli jotakin liian hyvää ollakseen totta. Lapselta vietiin tikkari, eikä Teuvo edes pelannut. Onneksi mulla on yövirkkuja kavereita, joihin voin purkaa tuollaiset huutavien vääryyksien aiheuttamat ketutukset. Ensimmäisen erän ajan lellin rutikuivaa naamaani kosteusnaamiolla, ja valikoin vaatteita työpäivää varten. Tänään tarkenee hameella.

Ensimmäisellä erätauolla siirryin olohuoneen puolelle, ja valmistin reilun aamupalan itselleni. Päivästä on tulossa pitkä, ja mahdollisuutta lounastaukoon ei ole, vaan ruokaa näen seuraavan kerran vasta kolmen jälkeen. Aamupalaksi riisipiirakkaa juustolla ja paprikalla, itsetehtyä mysliä jogurtilla ja tietenkin kahvia. Taika-kahvikuppi ja lautanen sekä kristallilasi olivat joululahjoja.

Tokalla erätauolla aloin meikata. Mä meikkaan töihin todella harvoin, mutta nyt kun ylimääräistä aikaa on, niin miksipä ei? Luin blogipäivitykset, vastailin kommentteihini ja söin toisenkin riisipiirakan. Ja katselin Salomäen ei huonoa änäridebyyttiä.

Nyt kello on noin neljäkymmentä yli seitsemän, ja minä kuittaan junasta matkalla töihin. Hauskaa päivää kaikille!

Vapaapäivien vietosta

Mulla on ollut tänä vuonna pehmeä lasku arkeen. Viikko jo vierähtänyt, ja mulla on ollut vasta yksi työpäivä. Luulisi, että vapaapäivistä on saanut nauttia, ja ne päivät olisivat jopa käyneet pitkäksi.  Vaan kaikki päiväthän ovat saman pituisia.

Suunnitelmia on ollut. Niin Korkeasaarta, lähihotellin aamupalaa, parempaa brunssia kuin Kaivarin Kanuunaakin. Joista yksikään ei toteutunut, kerran käytiin ravintolassa syömässä. Illalla. Tosin todella pitkän kaavan mukaan, alkupala-pääruoka-jälkiruoka-kombinaatiossa meni yli kaksi tuntia. Valtaosa ajasta oli odottelua.

Maanantain viimeisellä junalla palattiin poikaystävän kanssa Lahteen. Kotona on imuroitu viimeksi vajaa kolme viikkoa sitten, joten pyhitin siivouspäiväksi loppiaisen, tuon merkittävän kirkkovuoden juhlapäivän. Ja lämmityksen laitoin päälle vasta vartti sitten. Niin sitä oli päässyt paikat repsahtamaan.

Mitä mä sitten olen tehnyt? Luulisi, että olisin tehnyt rästihommia, slow foodia, lukenut, tai edes hemmotellut itseäni. Tehnyt edes jotain hyödyllistä (siivoamista ei koskaan lasketa, koska siivottava on!) Olen vain harjoitellut kahvista vierottautumista, kiukutellut, nukkunut pitkään, ja muuten vain laiskotellut sängyssä katsellen sarjoja. Suosikkeina Bridezillas ja vähemmän yllättäen Syke.

Vapaapäivieni aikaansaamattomuus oikein kulminoitui loppiaisen ruokavalioon: mitä ikinä kaappien kätköistä sattui löytymään. Lounaaksi valkosipulikeittoa, päivälliseksi valkosipulipastaa. Eli hienonnettua sipulia ja valkosipulia paistettuna reilussa määrässä öljyä, sekoitettuna fusillipastaan ja parmesanraasteeseen.

Jos kaikki lääkärit olisivat Holopaisia, mäkin olisin varmasti jo terve.

I'm thankful for today

kuva: we♥it

Usein mua syytetään (ei ihan syyttä suotta) negatiivisuuden kruunaamattomaksi kuningattareksi. Näen kaikissa asioissa jotakin huonoa, mun lasi on aina puoliksi tyhjä jos ei kokonaan, ja löydän kaikesta roppakaupalla parannettavaa.

Koska naama henkisesti mutrulla oleminen on aika kuormittavaa, mä päätin katsella edes päivän ajan elämän kirkkaampaa puolta. Päätin listata ylös yhden päivän mukavat asiat. Asiat, joista olen kiitollinen tänään.

Olen kiitollinen
- tuntemattoman kehuista aamujunassa, vaikka olin väsynyt ja meikitön.
- töissä saadusta kroissantista
- jääkaapissa odottaneista fetasalaattiaineksista
- tunnin päiväunista
- että sain nähdä paikan päällä pelin, jonka Jokerit voittivat
- kyseisessä matsissa nähdystä kunnianosoituksesta Antti-Jussi Niemelle
- aftergameista Westissä chantaten
- että mulla on kumisaappaat ja saan pomppia lätäköissä
- Ex tempore-reissusta Atomirotan keikalle
- tulevasta turvallisesta kyydistä kotiin

Coming home!

Uudesta vuodesta on toivuttu ennätysnopeasti, ja tällä hetkellä ollaan menossa hyvää vauhtia kohti sivistystä - juna kulkee. Turmioelämä jäi tällä kertaa viettämättä, olin tekemässä jo nukkumaanmenoa vuoden vaihtuessa. Edes kokonaista skumppapulloa en tuhonnut, ilta eteni kynttilän valossa ja puheensorinassa, ja jatkui lapsiystävällisen kunnan ilotulituksen merkeissä.

Tänään on suunnitelmissa kotiutua. Jääkaappi ammottaa tyhjänä kuin Prypjatin aavekaupunki, ja jostain käsittämättömästä syystä Lahden ravintolat vaikuttavat olevan suljettuja. Ainakin näin kaukaa katsoen, puhelimeen ei vastata, ja nettisivujen tiedot ovat puutteelliset tai niitä ei ole ollenkaan. Pitänee mennä koputtelemaan oville, ja kysymään, josko jostain saisi ruokaa.

Illalla ohjelmassa on Talviklassikko. Sitä varten pitäisi kuulemma ostaa sipsuja ja limpukkaa. Hiiteen terveelliset uudenvuodenlupaukset! Kun elämästä on kerran oppinut nauttimaan, nautitaan kunnolla.

Sivupalkissa kipittelevät pingviinit on muuten viimeinkin yleisön pyynnöstä nimetty. Tämä junamatkahan ei ole tylsä. Kaksi isoa ovat Mauno ja Tauno, pikkupingviinit tottelevat nimiä Urmas, Armas ja Käpytikka. Jahdatkaa niitä!