Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaverit. Näytä kaikki tekstit
Olet ystävien seurassa
sunnuntai 16. helmikuuta 2014
Mikkihiiriä ja miljoonamiehiä
perjantai 14. helmikuuta 2014
Mä lähden nyt Johannan luokse viemään pienen ystävänpäiväyllärin. Itse olin saanut pari korttia, Lennulta ja kummitädeiltä. Mulla on ystäviä!
Olkaa tekin ystävällisiä toisillenne, hyvää Valentiinuspäivää kaikille!
Miracle on Ice
torstai 23. tammikuuta 2014
Kaikki katastrofin ainekset olivat ilmassa - mulla on ollut viimeksi luistimet jalassa reilu seitsemän vuotta sitten. Mulla ei ole aavistustakaan, miten tollasilla valkoisilla naisten luistimilla mennään eteenpäin. Enkä mä tiedä, miten jarrutetaan.
Onneksi jäällä riitti tilaa antaa vauhdin loppua ihan omia aikojaan ilman kummempia kikkailuja. Jos mulla olisi vähänkään huonompi tasapaino, olisin ollut turvallani noin joka viidennellä potkulla. Kuin ihmeen kaupalla pysyin koko luistelusession pystyssä. Oma surkuhupaisa yrittäminen teki luistelusta törkeän hauskaa, yhtään ei haitannut, vaikka lämpötilatkin olivat inhimillisen pakkasrajan alapuolella.
Pari tuntia terien päällä hujahti silmänräpäuksessä, ja ehdittiin hyvissä ajoin pois, ennen kuin kanssaihmisten myötähäpeämittari hujahti punaiselle. Henkilökohtainen häpeämittarini oli mennyt rikki samalla sekunnilla, kun pylvästä apuna käyttäen kirjaimellisesti nostin itseni pukukopista ottamaan ensikosketuksen jään kanssa. Se ei estänyt yrittämästä. Kaikkea ei tarvitse ottaa aina niin vakavasti.
Suurin talviurheiluinnoittaja mulle on Mikko Alatalo. Siitä kaikki oppia ottamaan!
Tunnisteet:
harrastustoimintaa,
höpöttelyä,
kaverit,
kevennys,
ruoka
Vuoden ensimmäinen
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
Mun piti tuoda tinakengät, mutta ne olivatkin sitten loppuunmyyty ihan jokaisesta Lahden keskustan ja Paavolan alueen kaupasta. Arkistojen kätköistä löytyi kolme tinakenkää, jotka saatiin jaettua ristillisesti tasan seitsemän juhlijan kesken. Tulkinnanvaraiset ennustukset (Johannan mielestä mun tinassa näkyi mureena ja puu) lupasivat mulle hyviä uutisia ja rakkautta ulkomailta. Pitää ilmeisesti käydä suunnittelemaan ulkomaanmatkoja tälle vuodelle. Ilotulitteet jäivät lähestulkoon näkemättä Johannan kämpän epäpotentiaalisen sijainnin ja Lahden kaupungin kuningasidean takia järjestää perheystävällinen ilotulitus kello kahdeksalta, mutta onneksi talojen takaa välkkyi ja meillä oli kasakaupalla tähtisadetikkuja eli tähtisödetikkuja eli starrainsticksejä, joten saatiin järjestettyä oma valoshow neliömetrin kokoisella parvekkeella.
Ei muuta kuin kaikille edellisvuottakin parempaa uutta vuotta 2014!
Farsgrisar
tiistai 24. joulukuuta 2013
Mä en mitenkään himoitse jouluruokia - syön kyllä mielelläni, mutta en ala ehdoin tahdoin näkemään vaivaa pelkästään itseni takia. Paljon kivempaa on mennä valmiiseen pöytään - tänä vuonna isälle. Sielläkin oli tosin tarjolla kummallisuuksia, kuten karjalanpaistia, eikä lainkaan kinkkua. Isä ei koskaan halua lahjoja, joten puoli kuudelta tänä aamuna mä leivoin (ja koristelin) possupipareita suuren boksillisen.
Nyt aion mennä nukkumaan, ja nukkua äärettömän pitkään. Mulla on ollut uskomattoman paljon niin tiedostettua kuin tiedostamatontakin stressiä, flunssaa ja yleistä epäonnea, joten joulunaluspäivien unet ovat jääneet niukkaakin niukemmiksi. Ylitsepääsemättömästä väsymyksestä kertoo sekin, että mulla soi tauotta päässä joululaulujen sijaan Kummelista tuttu Apinaa koijataan. Onneksi enää ei ole kiire mihinkään.
Backhand Forehand Boom Boom Boom
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
Ylvis - The Fox
Minä ja Johanna vietimme perjantaina illanistujaisia, tarkemmin määritellen 2012 NHL Entry Draft-afterpartyja. Kyseiset kekkerit ovat olleet suunnitelmissa yli vuoden, mutta vasta nyt saatiin tartuttua toisiamme niskasta kiinni. Taustalla oli hauska pikku vedonlyönti 17 kuukauden takaa, jonka me molemmat menimme häviämään. Päätettiin jakaa panos kahtia, Johanna osti viinipullon ja minä viinilieriön. Iskin silmäni VOSS-vesipulloa muistuttavaan italialaiseen VOGA-viiniin, jolle keksin käyttötarkoituksia myös pullon tyhjennyttyä.
Ei hyviä illanistujaisia ilman ruokaa. Mä askartelin pestosarvia, Johanna teki kanapestopastaa. Mulla oli kanan tilalla aurinkokuivattuja tomaatteja ekstra-annos. Hämärässä illassa ei ollut toivoakaan saada annoksista selkeää ja ruuan arvolle sopivaa kuvaa, joten näillä mennään. Hyvää oli!
Neljän seinän illallinen ei riittänyt, vaan pyörähdettiin myös yöelämässä. Dublin-Amarillo-Chicago-Glow-Dublin kuulostaa pitkältä reissulta, mutta sitä se ei kyllä käytännössä ollut. Järkevämmällä menosuunnitelmalla oltaisiin toki pärjätty vähemmillä askeleilla. Ilta huipentui itsenöyryytykseen Dublinin karaokessa Teuvo maanteiden kuninkaan muodossa. Ei, tilanteesta ei tule julkisia todisteita.
Last Days of Summer
torstai 5. syyskuuta 2013
Nyt sitten ehti iskeä se mun aloitusviestissä mainitsemani motivation
lack, ja bloggaaminen on vähän jotenkin unohtunut. Ihan kuin mulla olis ollut
tosi kiireistä ja toiminnantäyteistä elämää. Pihavaahteran punaisten lehtien prosenttiosuus on päivä päivältä suurempi, ja öitä ei enää tarkene nukkua avoimen ikkunan alla. Aika kerrata, missä neiti on kulkenut kesänsä viimeiset päivät.
Kävin rapsuttamassa heppoja, ehkä istuin myös selässä. Hoidettiin alta pois joka kesän pakollinen Porvoo-visiitti kahvilan, Pentikin, korukaupan ja Lidlin verran. Ostokset olivat suorastaan järkevät. Myös Julia ehti Lahti-visiitillään mun kanssa kahville, kuvanottohetkellä juomat olivat vasta matkalla pöytään. Vuoroin vieraissa, tosin mä oon useamman Roihuvuorivierailun auki.
Tein omatoimisen Helsinkikierroksen, johon kuului asuntonäyttö Etu-Töölössä (ei, musta ei tule vielä Helsinkiläistä), lempikortteli, Zara, kahvit (okei pelkkää Starbucksin valmislitkua) Tuomiokirkon portailla, ja monta tuntia Kansalliskirjastossa taidehistoriaa venäjäksi lukien. Mä osaan hyvin laittaa itseni viihtymään.
Juhlin useampaan otteeseen lempipelaajani NHL-sopimusta. Jokereilta Chicagolle, lempparilta lempparille. Vois mennä paljon huonommin.
R.I.P. Maston Jokeriura. Tältä näyttää, kun 156-senttiselle puetaan 196-senttisen puolustajan paita. Korkokengistä ei ollut yhtään apua.
Ehdin lyödä EVVK-leiman koko European Trophylle, mutta kummasti löysin itseni melkein vieraista Valtti Areenalta ZCS Lions-pelistä huutamassa ohjeita kolmella kielellä. Paitahuoltokin on ulkoistettu mulle, jotta Jokerit voisi palkata Irvingin. Siinä on mulle pitkästä aikaa omaleimainen maalivahti, joka antaa positiiviset kylmät väreet.
Käytiin äidin kanssa Satamassa nauttimassa luultavasti kesän viimeisistä auringonsäteistä ja ulkoruokinnasta. Isän luona pääsin vuosien tauon jälkeen kylpyammeeseen. Kylpyamme on aina ollut mun suuri rakkaus, ja suostunkin muuttamaan nykyisestä asunnostani vain ammeelliseen kotiin. Laivalta löytyi tuliaislaukku ihan mun makuun. Jos ton kirjavuoren vaan ehtisi joskus lukaista...
Oikeastaan ainoa alunperinkin kiinnostava ET-höntsä oli Jaffan ifk-peli. Sieltä siis löysin itseni. Kuuluisalla tuurillani olin poissa katsomosta kummankin Teuvon maalin aikana, jos sellaisen edes kerran näkisi livenä. Matsin jälkeen jatkot meidän narrifanien kantakapakassa, West Cornerissa. Westi on niin hauska paikka, ettei sieltä yksinkertaisesti voi lähteä ajoissa pois, eli juna meni ja minä jäin. Vielä yksi Helsinki-yö. Toinen kuva on lainattu Leenalta. Sori!
Tänään kävin myös pitkästä aikaa Johannan luona kahvilla. Neljä ja puoli tuntia lasketaan käymiseksi. Mun Dublin-kaipuu ei saanut vastakaikua, joten tyydyttiin nauttimaan olut per naama saippuakuplien, pään seudun karvojen värjäilyn, kahvilitran ja yleisen kikattamisen ohella.
Mä saatoin vähän soittaa suutani, ja rangaistuksena saan elää koko syyskuun vegaaniruokavaliolla. Mulla on suurin ikävä juustoa. Tänään en ole ehtinyt syödä muuta kuin hedelmiä, olen siis fruittari, ainakin yhden päivän. Vai ovatko fruittarit jo sukupuuttoon kuollut ihmistyyppi?
Kävin rapsuttamassa heppoja, ehkä istuin myös selässä. Hoidettiin alta pois joka kesän pakollinen Porvoo-visiitti kahvilan, Pentikin, korukaupan ja Lidlin verran. Ostokset olivat suorastaan järkevät. Myös Julia ehti Lahti-visiitillään mun kanssa kahville, kuvanottohetkellä juomat olivat vasta matkalla pöytään. Vuoroin vieraissa, tosin mä oon useamman Roihuvuorivierailun auki.
Tein omatoimisen Helsinkikierroksen, johon kuului asuntonäyttö Etu-Töölössä (ei, musta ei tule vielä Helsinkiläistä), lempikortteli, Zara, kahvit (okei pelkkää Starbucksin valmislitkua) Tuomiokirkon portailla, ja monta tuntia Kansalliskirjastossa taidehistoriaa venäjäksi lukien. Mä osaan hyvin laittaa itseni viihtymään.
Juhlin useampaan otteeseen lempipelaajani NHL-sopimusta. Jokereilta Chicagolle, lempparilta lempparille. Vois mennä paljon huonommin.
R.I.P. Maston Jokeriura. Tältä näyttää, kun 156-senttiselle puetaan 196-senttisen puolustajan paita. Korkokengistä ei ollut yhtään apua.
Ehdin lyödä EVVK-leiman koko European Trophylle, mutta kummasti löysin itseni melkein vieraista Valtti Areenalta ZCS Lions-pelistä huutamassa ohjeita kolmella kielellä. Paitahuoltokin on ulkoistettu mulle, jotta Jokerit voisi palkata Irvingin. Siinä on mulle pitkästä aikaa omaleimainen maalivahti, joka antaa positiiviset kylmät väreet.
Käytiin äidin kanssa Satamassa nauttimassa luultavasti kesän viimeisistä auringonsäteistä ja ulkoruokinnasta. Isän luona pääsin vuosien tauon jälkeen kylpyammeeseen. Kylpyamme on aina ollut mun suuri rakkaus, ja suostunkin muuttamaan nykyisestä asunnostani vain ammeelliseen kotiin. Laivalta löytyi tuliaislaukku ihan mun makuun. Jos ton kirjavuoren vaan ehtisi joskus lukaista...
Oikeastaan ainoa alunperinkin kiinnostava ET-höntsä oli Jaffan ifk-peli. Sieltä siis löysin itseni. Kuuluisalla tuurillani olin poissa katsomosta kummankin Teuvon maalin aikana, jos sellaisen edes kerran näkisi livenä. Matsin jälkeen jatkot meidän narrifanien kantakapakassa, West Cornerissa. Westi on niin hauska paikka, ettei sieltä yksinkertaisesti voi lähteä ajoissa pois, eli juna meni ja minä jäin. Vielä yksi Helsinki-yö. Toinen kuva on lainattu Leenalta. Sori!
Tänään kävin myös pitkästä aikaa Johannan luona kahvilla. Neljä ja puoli tuntia lasketaan käymiseksi. Mun Dublin-kaipuu ei saanut vastakaikua, joten tyydyttiin nauttimaan olut per naama saippuakuplien, pään seudun karvojen värjäilyn, kahvilitran ja yleisen kikattamisen ohella.
Mä saatoin vähän soittaa suutani, ja rangaistuksena saan elää koko syyskuun vegaaniruokavaliolla. Mulla on suurin ikävä juustoa. Tänään en ole ehtinyt syödä muuta kuin hedelmiä, olen siis fruittari, ainakin yhden päivän. Vai ovatko fruittarit jo sukupuuttoon kuollut ihmistyyppi?
Tunnisteet:
jääkiekko,
kaverit,
kuulumisia,
lahjat,
ostokset,
ruoka,
vegaanikuu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)