Kuningas Matti

Mulla on aina ollut tapana haistattaa piut paut näille kaikille jääkiekon syksyisille maajoukkuekaljahöntsille. Ja kuten niin monesti aiemminkin on käynyt, löysin itseni eilen telkkarin äärestä katsomasta Venäjä-Suomi-ottelua. Jätän syvemmät matsianalyysit kertomatta, mutta sen sijaan kerron, että lähipäivinä julkaistu Suomen jääkiekkomaajoukkueen olympiapaita on ihan hirveän ruma. Rumempi, kuin Minnesota Wildin pelipaidat, ja se on jo paljon se.

Tällä kertaa matsisafkana kylmäsavulohi-raejuusto-porkkanaraastewrappia. Kuulostaa kummalta mutta maistui yllättävän hyvältä! Yleensä mä säästän limpparit krapulajuomiksi, mutta saa kai sitä joskus repäistä?

Toi Pentikin poro oli niin kaunis, etten voinut jättää sitä tiistaina ostamatta. Mä ristin sen Matiksi, erityisen kivoilla esineillä on mun mielestä täysi oikeus omistaa nimi. Matti on täydellinen nimi porokuninkaalle!

Mun sulkahame on maailman kivoin! Voi kun vaan joku keksisi paksut mutta huomaamattomat ihonväriset sukkahousut, niin tuota tarkenisi ulkoiluttaa... Tavalliset 20-denieriset kun antavat turhan kylmää kyytiä tähän aikaan vuodesta.

Ostin tänään vähän askartelutarvikkeita, koska aion tehdä tänä vuonna itse joulukortit. Kaikki kimaltava uupuu vielä, kuten inspiraatiokin. Mä en ole harrastanut mitään askarteluun rinnastettavaa ainakaan viiteen vuoteen, joten saattaa olla, että haukkasin jälleen kerran yliluonnollisen suuren palasen kakkua. Ainakin kolmekymmentä korttia pitäisi kuukaudessa taiteilla. Vähintään kahden viikon iltaohjelmat siis lyöty lukkoon.

KÖTTBULLAR OCH PEPPARKAKOR!

Kävin tänään tekemässä täsmäiskun Ikeaan, mukamas ostamaan vain sen tv-tason, minkä kävin reilu kuukausi takaperin esikatsastamassa. No, mikäänhän ei koskaan mene niinkuin suunnitelmissa, ja mukaan tarttui kaikkea muutakin muka niin tarpeellista ja ihanaa.

Ensiksi lihapullia. Viime Ikeareissulla lihapullat jäi kokematta vegaanilupauksen vuoksi, joten tällä kertaa oli pakko päästä syömään ja heti ekana! Jos asuisin pääkaupunkiseudulla, kävisin varmaan kerran viikossa Ikeassa, pelkästään lihapullien takia. Voisi melkein kutsua lempiruuaksi.

Jotenkin vahingossa kärryyn kasaantui muutama kilo kynttilöitä ja tuikkuja, kolme taulua, kulhoja, kynttilänjalkoja, lamppu, laatikoita, joulupalloja ja Kung Erik-henkiset servietit ja tarjotin. Ylilyönti, joskin kohtuullinen. Kulutusjuhla jatkui Juustoportilla, Pentikin tehtaanmyymälässä ja Mäntsälän Alkossa. Olin luvannut Johannalle glögi-illan, ja mun oli tottakai pakko ostaa kaunein löytämäni pullo. Glühwein on puolestaan itävaltalainen perinne, sen aika koittanee myöhemmin.

Koska mä olen hyvin ylpeä ihminen, päätin hoitaa pöydän kasaamisen ihan itse. Ensimmäiseen puoleentoista tuntiin en ollut saanut ensimmäistäkään ruuvia kiinni. Alku aina epätoivoinen, mutta jollakin ihmeen kaupalla homma alkoi skulaamaan, ja onneksi seinää vasten seisoo ihan pöydännäköinen pöytä.

Jossain kokoamisen lomassa ehdin myös leipaista vuoden ensimmäiset piparit, epäkodinhengetärmäisesti pakastetaikinasta. Toi mulle ominainen tuhat rautaa yhtaikaa tulessa-höntsäily saattaa olla osasyy siihen, miksi asioiden valmiiksisaamisessa kestää toisinaan yllättävänkin kauan. Johannan ilmestyttyä paikalle kasaamistahti rivakoitui, ja yhteistyössä saatiin pöytä valmiiksi juuri ennen Salkkareiden alkua. Pääsimme nauttimaan joulukauden avauksesta glögin ja sydänpiparien voimalla. Jos vain tuolle johtoviidakolle keksisi esteettisemmän vaihtoehdon...

Jos joku jäi ihmettelemään postauksen otsikkoa, se on intertekstuaalinen viittaus tähän hassutteluun.

Last Days of Summer

Nyt sitten ehti iskeä se mun aloitusviestissä mainitsemani motivation lack, ja bloggaaminen on vähän jotenkin unohtunut. Ihan kuin mulla olis ollut tosi kiireistä ja toiminnantäyteistä elämää. Pihavaahteran punaisten lehtien prosenttiosuus on päivä päivältä suurempi, ja öitä ei enää tarkene nukkua avoimen ikkunan alla. Aika kerrata, missä neiti on kulkenut kesänsä viimeiset päivät.

Kävin rapsuttamassa heppoja, ehkä istuin myös selässä. Hoidettiin alta pois joka kesän pakollinen Porvoo-visiitti kahvilan, Pentikin, korukaupan ja Lidlin verran. Ostokset olivat suorastaan järkevät. Myös Julia ehti Lahti-visiitillään mun kanssa kahville, kuvanottohetkellä juomat olivat vasta matkalla pöytään. Vuoroin vieraissa, tosin mä oon useamman Roihuvuorivierailun auki.

Tein omatoimisen Helsinkikierroksen, johon kuului asuntonäyttö Etu-Töölössä (ei, musta ei tule vielä Helsinkiläistä), lempikortteli, Zara, kahvit (okei pelkkää Starbucksin valmislitkua) Tuomiokirkon portailla, ja monta tuntia Kansalliskirjastossa taidehistoriaa venäjäksi lukien. Mä osaan hyvin laittaa itseni viihtymään.

Juhlin useampaan otteeseen lempipelaajani NHL-sopimusta. Jokereilta Chicagolle, lempparilta lempparille. Vois mennä paljon huonommin.

R.I.P. Maston Jokeriura. Tältä näyttää, kun 156-senttiselle puetaan 196-senttisen puolustajan paita. Korkokengistä ei ollut yhtään apua.

Ehdin lyödä EVVK-leiman koko European Trophylle, mutta kummasti löysin itseni melkein vieraista Valtti Areenalta ZCS Lions-pelistä huutamassa ohjeita kolmella kielellä. Paitahuoltokin on ulkoistettu mulle, jotta Jokerit voisi palkata Irvingin. Siinä on mulle pitkästä aikaa omaleimainen maalivahti, joka antaa positiiviset kylmät väreet.

Käytiin äidin kanssa Satamassa nauttimassa luultavasti kesän viimeisistä auringonsäteistä ja ulkoruokinnasta. Isän luona pääsin vuosien tauon jälkeen kylpyammeeseen. Kylpyamme on aina ollut mun suuri rakkaus, ja suostunkin muuttamaan nykyisestä asunnostani vain ammeelliseen kotiin. Laivalta löytyi tuliaislaukku ihan mun makuun. Jos ton kirjavuoren vaan ehtisi joskus lukaista...

Oikeastaan ainoa alunperinkin kiinnostava ET-höntsä oli Jaffan ifk-peli. Sieltä siis löysin itseni. Kuuluisalla tuurillani olin poissa katsomosta kummankin Teuvon maalin aikana, jos sellaisen edes kerran näkisi livenä. Matsin jälkeen jatkot meidän narrifanien kantakapakassa, West Cornerissa. Westi on niin hauska paikka, ettei sieltä yksinkertaisesti voi lähteä ajoissa pois, eli juna meni ja minä jäin. Vielä yksi Helsinki-yö. Toinen kuva on lainattu Leenalta. Sori!

Tänään kävin myös pitkästä aikaa Johannan luona kahvilla. Neljä ja puoli tuntia lasketaan käymiseksi. Mun Dublin-kaipuu ei saanut vastakaikua, joten tyydyttiin nauttimaan olut per naama saippuakuplien, pään seudun karvojen värjäilyn, kahvilitran ja yleisen kikattamisen ohella.

Mä saatoin vähän soittaa suutani, ja rangaistuksena saan elää koko syyskuun vegaaniruokavaliolla. Mulla on suurin ikävä juustoa. Tänään en ole ehtinyt syödä muuta kuin hedelmiä, olen siis fruittari, ainakin yhden päivän. Vai ovatko fruittarit jo sukupuuttoon kuollut ihmistyyppi?

Viikkokatsaus

Mä olen ensimmäistä kertaa tässä kuussa koko päivän kotona. Jotenkin tuntuu etten ole tehnyt mitään, oon vaan odottanut ja matkustanut. Maanantaina kävin katsomassa serkun pesäpallopeliä Hämeenlinnassa, oleellinen läskeily tietenkin paluumatkaan kuuluen! Seuraavana aamuna pitkästä aikaa Helsinkiin. Tuntuu, etten ole koskaan missään muualla kuin Helsingissä tai Hämeenlinnassa.

Tiistaina meillä oli sovittu hiustenleikkuu- ja grillaamisilta Lotan, Sannin ja Annikan kanssa, mutta saksien näyttäminen unohtui, ja grillattiinkin vasta Tikkurilan jäähallin takapihalla. Onneksi ehdittiin sitä ennen syödä pitsaa ja mansikoita, harvinaisen toimiva kombinaatio. Ohessa sain juhlia sopimusta sekä juoda suruun sopimuksen johdosta - arvaatte varmaan keitä kahta herraa tarkoitan.

Keskiviikkona kärsin paitsi krapulasta, myös nälästä, joten Johanna päätti viedä mut syömään. Olen käynyt ulkona syömässä heinä-elokuun aikana jonkun kymmenen kertaa, ja lähes jokaisella kerralla mun annokseen on kuulunut guacamolea. Taidan siis pitää siitä. Tai sitten guacamolen nauttimiseen liittyy jotain vanhoja kaunoja, jotka saa hyvin purettua puremalla.

Eilen äiti lähti mun henkiseksi tueksi tikinpoistoon, ja mä pääsin viimeinkin tänään leipomaan. Rakastan suuresti leipomista, nimenomaan leivän, ja tässä viikon aikana mulle on tullut pahoja vieroitusoireita. Tein juusto-rosmariinifocacciaa, joka täydentää hyvin tuoretomaattikeittoa. Voisin varmaan elää keitoilla, ja hyvä sellainen kirkastaa sadepäivänkin. Kuten tänään.

Tilasin Victoria's Secretiltä topin, joka saapui tänään. Jenkkien koot on mulle hepreaa, päätin ottaa S-kokoisen normaalin M-kokoni sijaan. Olisi melkein voinut mennä vaikka sillä Amerikan XS:llä, toihan on topin sijasta mekko. Ja mä kun en ole kohta neljään vuoteen käyttänyt S-kokoisia yläosia. No, tällä on vedettävä. Aion vetää sillä koko viikonlopun.

Pikku lauantain päähänpilkahduksia

Päätimpä tänään extemporee lähteä ja suunnistaa kohti Suomen pääkaupunkia, eli kuten kaikki varmasti tietävät, Helsinkiä. Sielläkin mulla asuu tuttuja, joten tämmönen riksunjuntti ei onneksi ihan kauheen kauas eksy. Yksin ei pitänyt päästä kuin junalla siihen asti ja assalta löytää tuttu naama. Siinä se. 

Shoppailumielessähän sinne lähdettiin, mites muutenkaan. Palkkaa tuli taas tuhlattua, mutta sen koommin ostoksia esittelemättä jatkan eteenpäin. Tuntuu niiin turhalta tehdä taas ostospäivitystä heti edellisen perään että ehkä mä sitten joskus myöhemmin..

Pakko mun kumminkin muutama ostos on esiteltävä. Ainakin tää ylisöpö Tigerista bongattu avaimenperä, jota en ees ostanut itselleni. Kun sen takaraivosta painaa, sen silmät liikkuu ja se pitää söppistä "UII UII" ääntä. Ihana :D  

Tuli siinä kierreltyä New Yorkeirt, H&M:t, Lindexit, Saiturinpörssit ja monet muut itikseen päästyä. Mun mielestä aika hurja saavutus että kävin itiksessä viimeks noin 9 vuotta sitten. Ei muuten näyttäny maisemat yhtään tutuilta.

Ja siis, mun on pakko sanoa, mä en ole mitenkään rasisti, mä olen itseasiassa hyvinkin suvaitsevainen ihminen jos siihen on aihetta ja toivoisin että kaikki maapallon ihmiset olis, mutta musta tuntuu että mä näin tän päivän aikana enemmän muslimeja sun muita huivipäitä kuin mä olen koko elämäni aikana nähnyt suomalaisia. Että tervetuloa itäkeskukseen.

(Ensimmäinen kuva tieviitoistahan on menomatkasta, kun kaksi raksamiestä kuskasi meidät takaisin kotiin. Mulla oli kyllä kamera mukana, mutta jostain kumman syystä se kuvailu vähän jäi taka-alalle niiden kaikkien hervottomien ALE ALE ALE tekstien takia..)

Kotimatkalla on hyvä napata läheiseltä Myllypuron tepparilta varmaan viidesadas päivän kahvi mukaan ja istua koko loppumatka Riihimäkeen kupla otassa. Ja ehkä vähän torkahtaa siinä samalla.

***

Kun vihdoin oltiin omassa kotikaupungissa, sain villin ajatuksen hakea pikaseen shokkivärin tähän mun "punaseen" kuontaloon. Mutta eipä siellä liikkeessä semmosia ollut, joten tyydyin vaan ostamaan pigmenttiä ja kirkautta lisäävän hiusnaamion mitä en vielä päässyt edes kokeilemaan :( Lisäksi, kun nyt oli kerran sitä fyrkendaalia, juoksin äkkiä Prisman puolelta hakemaan pitkän aikaa halajavani (halajaavani, halaja mit vit?) Singstarin suomihuiput pelin! Jes!! Ja kotona mua odotti iiiihana yllätys postissa, nimittäin Puolenkuun pelit oli viimeinkin muistanut mua ja mun singstarkokoelma karttui tänää nakhdella pelillä! Nimittäin suomihuippujen lisäksi Disneyn Singalong singstarilla! 

Mutta, koska olen hirveä tohelo, enkä i-k-i-n-ä ajattele asioita loppuun asti, kotiin tullessa astuin vain kaikkien postien päälle, hirveä hinku päästä purkamaan ostoskasseja, mun singstarille kävi näin:

Mä ihmettelinkin mikä siellä jalan alla rutisi... :D 

***

Kuten kommenteissa on tullut jos selväksi, mähän olen ihan hirveä alkoholisti, joten päätin tänäänkin suunnistaa Kälyni kanssa ottamaan vähän irtiottoa arjesta muutamalle läheiseen just-nyt-tänään-karaoke-kapakkaan. Siellä laulaa luikautettiin Erinit ja puhuttiin kaikkee ihme höpöp*skaa mitä naiset nyt yleensä pienessä sievässä saa mieleensä mahtumaan. Aiheet hyppivät muunmuassa asiakaspalvelusta aina siihen miten oli hirveää käydä p*skalla kun oli seurustellut poikaystävän kanssa vasta viikon. Ehhanata.

Nyt kotiin päästyäni, kello on 2:44 ja on hyvä aika ruveta kokkaamaan makaronipataa, niinkuin hyvään viihdeiltaan kuuluukin.

Oon sitä mieltä, että tässä postauksessakin on varmaan 200 kirjotusvirhettä jotka laitan muutaman Dracula-lonkeron piikkiin. Oon painanu peruutusnappia varmaan useammin ku itse kirjaimia tätä kirjottaessa. Niin, ja jauhelihan paistaminen pienessä pierussa on muuten aika taitolaji. Näkisitte meiän keittiön. Onnistuin jollain ihmeen konstilla saamaa tulikuumaa ranskankermaa mm. varpailleni, pitkin hellaa, TISKIPÖYDÄLLE ja lattialle. Ai kun teki gutaa.

-Tiia-

Realerealerealereale

Alennus myynnit ja kirpputorit, mikä ihana syy tuhlata pelikoneesta voitetut huimat summat. Mä tein tänään aivan mahtavia löytöjä. Eli, kuten kuvat sanoo mä sain vajaalla 21 eurolla kengät, kolmet sukat, ja kaksi paitaa. Ensimäisen kuvan kahvipannu on JUMALAINEN! En voi kun hipelöidä sitä vähän väliä, tänkin postauksen kirjoittaminen kestää kaks vuotta kun pakko sitä on lääppiä. Sen tein kirppislöytönä. Musta tuntuu, että oon nähnyt sen joka kerta kun oon sillä kirpalla käyny, mut jotenkin se ei vaan oo iskeny samanlailla ku tänään. Se huutamalla huus mun nimeä. 

Sukat oli ihania, niissä oli söppänöitä pieniä yksityiskohtia. Oli pieniä kultasia pääkalloja, "pitsiä" ja niittejä, oi voi voi. Valkosta pitsipaitaa oon muuten vaan halajannut, kengät oli heräteostos, mikä koitui täydelliseksi. Mulla ei nimittäin tällä hetkellä talvikenkien lisäksi ole kuin yhdet balleriinat ja muutamat korkkarit, mitä käytän kerran kymmenessä vuodessa. Pitkähihainen poolopaita löyty myös sattumalta, ja oli osoittautui sekin hyväksi ostokseksi. Kuvassa voitte huomata mm. mun ihanat varpaat, ja kotiintulo-heitän-pussit-laukut-roinat-lattialle-ja-kaivan-ostokset-äkkiä-esiin-kasan. (Niin ja tietenkin meidän pitkin öitä mouruavan kiimasen ämmän, joille ostin uudet ihanat kulkuset pantoihin. Ihan kun niiden norsuravi öisin ei muutenki jo kilisis tarpeeks.)

***

Myös yläkuvassa oleva posliininen kannu-mikä-lie oli kirppislöytö ja pääsi olkkarin hyllylle pölyttymään. Oli sekin kyllä aika ihana. Mulla ei myöskään ole mitään havaintoa kuuluisko tohon joku korkki. Hälläväliä.

IhQpannu ja _myös_ ostamani karahvi löysi arvoisensa paikan keittiön hyllyltä. Tässähän vois vaikka ostaa viskiä ja ruveta ryyppäämään, nyt kun on hienot tarjoiluastiatkin. Ja konjakkia teepannusta, avot.

- Tiia -

Andre

Aina kun mä värjään hiukset, mä päätän joka kerta olla ainakin seuraavat 20 vuotta sillä värillä, on se niin ihana. Mutta kuukaus eteenpäin ja mua kyllästyttää ja haluan jotain uutta. Tästä syystä mun tukka on käynyt läpi vaikka mitä värejä. On ollut mustaa, on ollut hopeista, on ollut punaisen jokasta sävyä. on ollu ruskeeta, on ollu kaksväristä, on ollu raitaa, on ollu sinistä on ollu vaikka mitä. Ensimmäinen väri jolla maantien harmaan tukkani värjäsin 12 vuotiaana oli mahongin punainen, ja siitä se sitten lähti. Vieläkään en tiedä varmaksi mikä se _mun_ väri on. Viime kesänä värjäsin tukan Ferian ihanalla porkkanan värillä 746 ja se oli m-a-h-t-a-v-a. Meinasin nytkin värjätä sillä, mutta koska tukka on/oli niin tumma että olisi mennyt vaan hukkaan sekin 13 euroa, joten päädyin toiseen ei niin näkyvään mutta joo:

Tukan värjääminen on aina yhtä haasteellista, ei se värin levitys vaan se että saatko sen osumaan sinne tukkaan eikä mm. pönttöön, lavuaariin, just viikko sit ostettuun paitaan mitä et tajunnut riisua, kylpyleluihin, pyyhkeisiin ja mihin vaan mikä on 100 metrin säteellä. Tukan väristä riippuen sen peseminen on yhtä hauskaa, silloinkin väriä roiskuu auttamatta joka helkkarin paikkaan. Tän värin takia näytti epäilemättä siltä kun joku ois teurastettu meidän vessassa.

Eipä järin suurta muutosta, tosin värjätty tukka on vielä märkä :D Kutrit tosin näyttää kuvan perusteella saaneen jostain ihmeellisiä lisäsenttejä :D

Tuhlasin mun vähäisiä varoja tänään hiusvärin lisäksi mm. viikon ruokiin joita en nyt kyllä ala esittelemään (joskus voisikin tehdä olet mitä syöt postauksen ruokaostoksista :D ). Mä alan olla jo niin vanha ja kuihtunut että oli pakko ostaa silmänympärysvoidetta mun kuolleisiin ja ikimustiin silmiin. Me Iidan kanssa kyllä diagnosoitiin mulle jo pari päivää sitten mm. Anemia ja raudanpuutostilat (tällä kertaa ei sentään syöpää, yleensä kun lähtee netin perusteella diagnosoimaan itselleen jotain oireistaan, niin auttamatta kynnen katkeamisestakin päätyy jonkin sortin aivosyöpään) ja oonkin vetänyt jo muutaman päivän rautatabuu naamariin. Muutosta ei vielä näy kuin.. no joo, samaa kokeilleet tietää missä :D

Ostin mä silmänympärysvoidetta joskus 5. luokalla kun se oli kokeilematon juttu, äiti kyllä hermostu että mihin mä rahani työnnän kun en tollasta tarvitse. Sinäkin päivänä tommonen pienen pierun kokonen tuubi kyllä makso hunajaa, puhumattakaan tästä päivästä.

Lisäksi mä tein heräteostoksena Freemanin mutanaamiopurkin jota päätin kokeilla heti. Kuvausassistentillekin yritin tarjota mahdollista kauneushoitoa, koska turautin vähän ylimäärästä mömmä käsiini. En tiedä miksei se oikeen innostunut.

Päässä soi jostain kumman syystä Andre ja herkutella voi sen takia mm. maailman parhaalla jäätelöllä ! 

- Tiia -

Räpsyjä

Harry Nilsson - Everybody's talking

1. Äiti toi mulle laivalta tuliaisiksi hajuveden.
2. Mun mielestä pistaasipähkinäjäätelö ei ole raskaanaolevien yksinoikeus. On muuten hyvää.  
3. Silmän väri. Note to self: nypi kulmakarvat!
4. Kiinanruusu tekee aina kerran kuussa yhden kukan. Nyt kukinnan aika oli tänään.
5. Varmaan paras ostos aikoihin!
6. Eilen ostettu Diorin huulikiilto. Anonyymin toiveesta mukana myös kuva mun YSL:n huulipunasta.