The smell of the new things

Olen täysin hereillä, vaikka jälkeenjääneet silmäni näyttävätkin hyvin uinuvaisilta

Toistetaan sitten taas itseä. Tein eilen illalla aamulle ajoitetun postauksen joka ei sitten tullut edes siihen aikana kun sen laitoin ja iltaa myöten se oli kadonnut kuin pieru saharaan koko bloggerista ja blogimaailmasta. Mikä lie ollut asialla. Joten tehdään postaus "uudestaan" vaikken nyt muistakaan mistä kaikesta selitin, ensimäisenä tulee mieleen salkkari höpötys miten niissä ärsyttää Pepin yli-iso-otsa, Ossin lässytys ja  tukka. Ja kerroin siitä miten väkisin tulee mieleen eroottinen kuvitelma Panusta ja Veerasta, kuinka Panun hikinen leijonanharja lätsyttää Veeran naamaa. Purrrrr.

Asukuva on siis uuden ilmaisen takkini esittelyä jonka "tätsyli" minulle luovutti, jeij! Se on ihana! Mulla on tullut parin viikon sisällä hirveä takkibuumi ja niitä alkaa kertyä kohta jo vähän liikaa. Kaikki alkoi siitä kun ostin elämäni ensimäisen farkkutakin, joka tosin oli poikien kokoa 152 hintaan 3 euroa, mutta ihana se on silti.

Sain tuliaisiksi Lontoosta myös ihanan rannekoru härpäkkeen! Korut on ihania. 

(Ja kyllä, olen ollut rakkaan kertaakaan-toimissa-olevan-kelloni kanssa suihkussa, sen paljastaa "hikiläkät" ruudulla :D )

***

Tänään olin parin ihanan loikoilu päivän jälkeen töissä. Siellä kyllä näkee aina mitä kummallisempia aasiakkaita. Eräs vanhempi, alkoholin käyttöön kallistuva herrasmies jäi kertomaan minulle ihan kirjaimellisesti itkien miten hän ei kuule toisella korvallaan kuin 42 MHz mataluudella. Oli kuulemma soittanut hätäkeskukseen asiasta ja siellä oli neuvottu menemään terkkariin putsauttamaan korvansa. Tämä oli herralle jotenkin todella ylitsepääsemätön asia, koska tässä vaiheessa silmät alkoi kostua kunnolla. Sitten siinä tippa linsissä kertoi miten hätänumerosta sanottiin että hän voi juoda olutta, mutta vain yhden tellun. Harmitteli sitten siinä miten se olut pitää jättää siihen yhteen telluun ja hän nyt tuli ostamaan sitä.

Surullista.

Btw ylimääräsenä kuvamateriaalia maailmani julmuudesta

***

- Tiia -

Hämylinna

Hassisen Kone - Tällä tiellä 

Äitini kanssa on tullut vietettyä hyvin vähän aikaa kuluneina kuukausina. Lupasin aikoja sitten äidille viedä hänet Ismo Alangon keikalle huhtikuussa, mutta liput oli myyty loppuun alta aikayksikön. Hämeenlinna sijaitsee kohtuullisen matkan päässä, joten kynnys sinne lähtemiseen ei ollut korkea minun kysyessäni perjantaina äitini halukkuutta kuulla Ismo Wanaja Festivaleilla. Kokemuksen hinta olikin sitten kaikkea muuta kuin kohtuullinen. 

Yleensä vältän autolla ajamista niin paljon kuin mahdollista. Äiti vakuutteli vielä perjantai-iltana että juna on helpoin vaihtoehto, mutta arvata saattaa kenelle napsahti kuskinrooli lähtiessämme kohti Linnaa.

Mä en ollut ehtinyt syödä ennen lähtöä, joten päätettiin pysähtyä jossain huoltoasemalla vähän ennen keskustaa, jotta jaksetaan paremmin päivä. Äiti meni edeltä, joten pyysin sitä tilaamaan mulle jonkun pienen hampurilaisen ja kahvin. Se mitä mä sain eteeni, oli kyllä vähän suuruudenhullu pieni hampurilainen:

Eka keikka, mitä me nähtiin, oli Peer Güntin. Mä en ollut kuullut aiemmin elämässäni kuin kymmenisen biisiä, en tiennyt edes kolmikon nimiä. Kuitenkin sytyin jo siinä vaiheessa, kun lavalletulobiisinä oli lähes samannimisestä näytelmästä tuttu Vuorenkuninkaan luolassa. 

Cheekin keikan aikana vedin semitukevat poskihumalat, ja päätin viedä äidin autoon huilaamaan ja syömään eväitä (kyllä, sillä oli mukana eväät kylmälaukussa, vaihtokengät, kolme takkia ja ties mitä muuta tuikitarpeellista.) Petri Nygård olisi voinut järkyttää äitiäni liiaksi.

Mulle oli yllätys, että äiti oli kuunnellut Klamydiaa ja halusi nähdä keikan. Oltiin vaihteeksi ajoissa liikkeellä, joten saatiin seurata keikkaa sangen takaata. Äiti innostui niin paljon, että osti lähes asiallisen paidankin. Jostain syystä saatiin paheksuvia katseita äidin kävellessä auton rattiin päivän jälkeen. Hän oli siis vesiselvä.

Äiti vastasi pääasiassa festarialueella otetuista kuvista, koska mulla ei ollut vetoketjullista laukkua ja sieltä se kamera olisi voitu jopa varastaa, joten jo valmiiksi heikko laatu ei ollut kummoinen. Sentään tämä musta ja Ismo Alangosta otettu kuva oli ihan julkaisemisen arvoinen. Olisin halunnut eturiviin, mutta lavalla tunti Ismon jälkeen esiintyvä Yö oli saanut faninsa valtaamaan eturivin hyvissä ajoin. Ai että ku vitutti niiden vaan seisoessa siinä ja jutellessa toisilleen keikan aikana.

Ismon keikan jälkeen mulle heitettiin lavalta sekä vesipullo että plektra. J. Karjalainenkin oli hyvä, se soitti kaikki mun lempibiisit. Oltiin jo lähdössä pois, kun törmäsin Janne Lahteen, jolla on kunnia olla yksi mun lempikiekkoilijoista. Nimmarit kirjaan ja muutama hali kruunasivat päivän erittäin onnistuneeksi.

Katsokaa tämä: 21 pictures, that will restore your faith in humanity. Katsokaa uudestaan, jos olette jo nähneet.

Viime päiviltä

22-Pistepirkko - Just a Little Bit More 

Dädin kanssa syömässä Santa Féssa, laadukkaissa kuvissa mun hyvin tarkentuneet ruuat. En tajunnu, että just siinä pöydän kohdassa on noin hämärää.

Katsoin uusintana Unitedin tuoreimman Valioliigamestaruuspelin suurta Väinöriippuvuutta lievittämään.

Aamupalaksi aurinkokuivattu tomaatti-jauhelihamuffinsseja. Ei, tämä ei ole ruokablogi.

Kummitädin kissanpentu aikoo käydä syliin nukkumaan.

Mössön sisäänpääsyleima.

 Ensinnäkin, viitaten mun edelliseen postaukseen tulleisiin ääriasiallisiin kommentteihin, mä toivoisin, että te rakkaat ihmiset ette uskoisi niin sokeasti sitä kaikkea, mitä joku teille tuikituntematon ihminen kirjoittaa toisista internetissä. Ette voi sanoa sataprosenttisesti kuka kommentin on kirjoittanut, miltä hän näyttää, mitä hän tietää minusta. Hän voi olla vaikka elämäänsä kyllästynyt teini, katkera vanha tuttu, tai ties mikä tavallnen patologinen valehtelija.  En viitsi ainakaan toistaiseksi poistaa yhtään kommenttia, kommentin kirjoittavilla on tässä minusta enemmän hävettävää. Olkoot ne kaikkien ilona ja riemuna siellä.

Keskiviikkona tosissaan vietettiin isä-tytär-laatuaikaa Santtiksessa. Mulla on periaatteena lähes poikkeuksetta ottaa ravintolassa jotain, mitä en ole ennen maistanut. Tänään oli vuorossa tiikerirapuja alkupalaksi ja BBQ-kanawrappia pääruuaksi. En yleensä koskaan ota erillistä alkuruokaa, mutta nyt houkutti tehdä poikkeus. Tiedä sitten kannattiko loppupelissä, en jaksanut syödä puoliakaan pääruuasta. Jälkkäriksi tähänastisen elämäni paras mansikkamargarita!

Perjantaina olin useamman tunnin kummitädin luona nimipäivillä. Siellä tuli tavattua oikeastaan koko isänpuoleinen elossa oleva suku, en minä vaan koskaan juhli nimipäiviä noin isosti! Jokakertaiseen kummitätivierailuun kuuluu olennaisesti Sohvi-kissan leikittäminen, tällä kertaa sain tuntea verisesti ei-enää-niin-pennun syliinkiipeämisen jalkaa pitkin. Lisäksi katsottiin kahdeksan vuotta nuoremman serkun kanssa kehittäviä YouTube-videoita, kuten James Potkukelkka Alkossa ja Serbian Euroviisubiisi suomeksi tekstitettynä vuodelta 2010, nauraen päät irti toisiltamme.

Dädi raaski kertoa, että 22-Pistepirkko vetää keikan legendaarisella Möysän ex-Essolla, eli Mössöllä, joten perjantai-iltaa päätettiin viettää yhdessä siellä. Mä myöhästyin jonkun vartin keikan alusta, joten ei ollut toivoakaan nähdä lavalle. Koko baari oli liian kuuma, täynnä ei-tuttuja ja tiskeille oli liikaa jonoa. Kutakuinkin keikan puolivälissä dädi keksi nostaa mut tuolille seisomaan, ja tunnelma kirkastui heti, Tuborgista johtuen tai huolimatta. Ihme kyllä en saanut yhtään vihaista kommenttia näkymien blokkaamisesta, lahtelaisilla on tapana ruikuttaa mikäli joku saa pieniäkin etuuksia. Ennen loppua ehdimme saada vielä osuutemme räjähtävistä ja kattoon suihkuavista olutjuomista lähes Monacon GP-tyyliin.

Huomenna (tänään) sitten äidin kanssa tekemään pitkästä aikaa jotain kivaa!

Rotten

Minä täällä moi!

Sanoin Iidalle varmaan tunti sitten meneväni nukkumaan, mut mites kävikään. Kristo kuoli ja Paula on raskaana. Niinhän sitä sanotaan kun joku kuolee niin uusi elämä syntyy, joten tässä ehkä syy siihen miksi Severi on niin veemäinen ipana?

Muistin yhtäkkiä meidän eilisiltaiset yöleikkimiset camtoyssa ja pakkohan ne on jakaa teillä, niin helvetin kauniita ku me nyt vaan ollaan.

Näitä kuvia oli ainakin 30 kappaletta, mutta koin parhaimmaks jättää ne loput ihan vaan tänne oman koneen suojiin.. 

- Tiia -

Richmond

1. Yllättävää kyllä, en osannut päättää Esaksi kavereiden kesken kutsutun Heinekenin ja Somersbyn väliltä, joten otin molempia.
2. Papillonin ekat "muutamat"
3. Singstar sai luvan toimia aamuherätyksenä.
4. Tiia teki mulle aamukampauksen!
5. Jo kulttimaineeseen nousseeseen Kirjaan kirjoitettiin asiallisia ja asiattomia juttuja halki päivän ja yön.
6. Pakollinen junamatkustamiseen liittyvä rataräpsy.

Aikaa vietettiin Graniitti-nimisellä aukiolla, joka toimi skeittiteinien kokoontumispaikkana sekä kamanvälityspisteenä. Yllättävän nopeasti meille tuli sekä kylmä että pissahätä, joten päätettiin vaihtaa leiriä. Siirryttiin Papilloniksi kutsuttuun ravintolantapaiseen, jonka tuomitsin heti nimen perusteella strippiluolaksi. Todellisuus oli sentään toinen. Muutaman vettä väkevämmän jälkeen palattiin Graniitin lavalle istumaan, kunnes päätettiin mennä Ykkösgrillin kautta kotiin. Humalaisen ärrävikaisen naisen suusta tuli kutakuinkin "arrhuustohrulkeba", kuin ihmeen kaupalla oikeaa ruokaa sieltä tuli.

Tässä kotona sitten odotellaan, että dädi veisi mut syömään. Onneksi on omaa aikaa olla syntyjen syvien ja suurten kysymysten äärellä. Kuten sen, mitä Jere Karalahti juo voitonjuhlissa hänen joukkueensa voittaessa mestaruuden? Mun vahva intuitio on, että Angry Birds-limpparia.