There's Colors on the Street: Red, White and Blue

Neil Young - Rockin' in the Free World

Kuunnelkaa sitten ihan oikeasti toi biisi, kyseessä on mun kaikkien aikojen lempibiisi Neil Youngilta ja mahtuu kevyesti myös maailmankaikkeuden viiden parhaan biisin joukkoon. Mulla tulee vaihtelevankokoinen tippa linssiin joka kerta kuin mikä tahansa Ö-luokan kellaribändikin vetää livenä kyseisen rockklassikon.

Päivän asun inspiraationa Heinäkuun Neljäs, 4th of July. Varmasti valtaosalle suomalaisistakin kyseinen päivämääräyhdistelmä soittaa kelloja. En ota kantaa, kuinka korrektia suomalaisten on hypettää toisen kansakunnan itsepäisyyspäivää. Mä aion juoda toisenkin kokiksen ja hakea Arnold'silta bagelin.

De första kalla regnen

Äiti oli tuonut joskus aamuyöllä töihin mennessään väsyneen Mymmelin takaisin kotiin. Ja samalla jättänyt mulle kukka- ja yrttitervehdyksen pöydälle, sekä turkkilaista jogurttia, marjoja ja appelsiinimehua jääkaappiin. Yleensä mä inhoan, jos joku hiippailee mun kotona ilman lupaa mun tietämättä, mutta tollainen yllätys sai suupielet leveään hymyyn heti aamusta.

Nähtiin Johannan kanssa ekaa kertaa kunnolla tässä kuussa, ja voi kamala kun mulla oli paljon kerrottavaa! Yleensä meidän tapaamiset aloittaa parin minuutin kuulumisten vaihdot, jonka jälkeen jauhetaan tattarijauhoja ja puuta heinää seuraavan tunnin ajan. Tänään mä sitten annoin tulla omia kuulumisiani konekivääritahtiin puolituntisen verran. Ei lainkaan mun tapaista, mutta joskus on oltava minäminäpäivä. Pienet asukuvat räpsäistiin jääkylmässä tihkusateessa. Näillä säillä ei parempaan pysty.

Mulla on ihan liikaa kenkiä! Metsästin asuun sopivia, joskus maaliskuussa ostettuja nudenvärisiä peep toe-avokkaita kotoa puoli tuntia. Tuloksetta. Jouduin nöyrtymään ja laittamaan noi vähän liian korkeat nudet korkkarit. Ei niissä ole mitään liikaa, jos voisi vain istua sivistyneesti ja rauhassa. Mutta kun tänään joutui shoppailemaan...

Ostin nimittäin uudet kengät! Kesäkuun ekat korkkarit, ensimmäiset valkoiset ikinä. Ihan perusteltavissa oleva hankinta. Tein vihdoin ja viimein täsmäiskun Spiritin loppuunmyynteihin. Kenkien kaveriksi lähti pari pikkulaukkua (joita en osaa varmaan käyttää ikinä missään), ja puhelimen kuoret (jotka unohdin kuvata.)

Kicksissä oli Dior-alet, joten ostin naurettavan halvalla huulikiillon ja luomiväriviisikon. Mulla on ollut toi sama viisikko aiemminkin, mutta eräs vuosien takainen baari-ilta koitui sen kohtaloksi. Toi pääsee ehdottomasti käytetään-meikkeihin, mulla on surullisen monta viisikkoa, joita ei ole käytetty kuin kerran tai kaksi. Ja joitakin ei kertaakaan.

The Lonely Leopard

Asukuvia pilviseltä päivältä - miksi mä pidän tota laukkua joka kuvassa väärinpäin? Ja miksi mulla on silmät kiinni melkein joka kuvassa?

Mä tykkään collegepaidoista, ne on maailman mukavimmat päällä. Toi mun sininen college on niinsanottu kesäcollege, materiaali on ohuempaa kuin mun muissa collegepaidoissa. Mulla oli vastaava murretunsininen, muistaakseni Levi's-college ala-asteen ensimmäisillä luokilla, ja vanhoja valokuvia katsellessa heräsi kaipuu lapsuuden lempparivaatteisiin. Tosin vain valikoituihin yksilöihin, noin kymmenvuotiaana mun lempparit oli siniset, leveälahkeiset käärmeennahkahousut, joita en halua enää edes ajatella ylläni.

Leopardikenkiä lupasin taannoin käyttää paljon, mutta ne tekivät vasta nyt debyyttinsä. Tuo muuten rentoon ja yksinkertaiseen asuun sen verran särmää, etten näytä sataprosenttisesti maatiaisspurgulta. Korkkarit pelastavat aina kaiken!

Mä tykkään leopardikuosista paljon, mutta en ole tarpeeksi rohkea yhdistääkseni useampaa kuin yhtä kissaelementtiä kerralla. Siksi esimerkiksi leopardiclutch on vielä käyttämättä. Ja leopardikuoret puhelimeen. Kissanpäiviä odotellessa!

Because it's the cup

Toissa yönä alkoi sitten lopullisesti kesäloma, ja mun suuri henkilökohtainen mitä mä nyt teen-tyhjyys. Mun joukkue ei mennyt finaaleihin, ne ei pelaa pitkään aikaan! Kovillehan se otti, game sevenissa tippuminen on aina riipaisevaa, varsinkin, kun peli venyi vielä jatkoajalle. Yksi maali ratkaisee. Jääkiekkohan on tunnetusti kesäurheilulaji, joten ehkei pidemmälle olisi ollut luonnollistakaan mennä. Eikä aina voi voittaa, ei edes joka vuosi.

Kun kausi on saatu pakettiin, on hauska klikkailla blogia taaksepäin ja havainnoida muutoksia, mitä itsessäni on tapahtunut sen aikana. Esimerkiksi poikkeuksellisen paljon vihapuhetta keräävä snapback pysyy päässä tappiosta toiseen, mutta kalja ja itsetehty pizza on vaihtunut lisäainekyllästetyn valmiskahvin ja -jokirapucaesarsalaatin tyylisiin näennäisterveellisiin mättöihin. Terävää ja oleellista havainnointia, kertakaikkisesti!

Omppu on toivonut multa asukuvia beigellä mokkabikerillä. Tässä maailman nopeimmat nollalaadun asukuvat sunnuntai-illalta, kolme minuuttia ennen lähtöä. Reippaammin revityt ex boyfriend-farkut ja valkoinen t-paita. Näkee hyvin, kuinka mielikuvitusrikas pukeutuja mä olen. Sori, yritän vielä joskus panostaa näihin asukuviin.

Mä en tiedä, aionko seurata Stanley Cup-finaaleja aktiivisesti jos ollenkaan. Mutta jos jollekin sen maljan suon, niin Lunkalle. Heja Sverige!

Pihalla

Johan koki aiheelliseksi kuittailla mun jalkojen yleisimmistä asennoista.

Ainakin parvekkeella! Koska toi lämmin sää alkaa olla pysyvä (mielenkin-) tila, olen kokenut sopivaksi kruunata parvekkeen jälleen kesäkäyttöön. Lämpöä on riittänyt, Mymmelillekin saa täyttää vesikupin uudella kylmällä vedellä monta kertaa päivässä. Tänään myöhäinen aamupala/lounas kotiulkona, mua laiskotti ruuan suhteen, joten kipitin hakemaan Sinuhesta wrapin.

Ainoa muuttuja, joka estää parvekkeen pitkäaikaisemman käytön, on toi karmea kasa siitepölyä. Eilen illalla yritin kirjoittaa parvekkeella, mutta koneen tuulettimet alkoivat huutaa täysillä jo viiden minuutin ulkoilun jälkeen, ja läppäriparka oli ihan siitepölyn peitossa. Lasipöydänkin pyyhin ainakin neljä kertaa päivässä, ja silti joka taso ja pinta näyttää jatkuvasti olevan keltaisen tomukerroksen peitossa. Toivottavasti tulisi pian se luvattu ukkonen ja rankkasade, että päästäisiin tosta pölyvitsauksesta eroon.

Suunniteltiin alkuillasta Johanin kanssa kattoterassin haltuunottoa, mutta aurinko oli maanis-depressiivisellä tuulella, ja itki jopa vettä niskaan muutaman pisaran verran. Otettiin kuitenkin asukuvat, tuulesta huolimatta. Eikä ilta-aurinko edes ruskettaisi, joten miksi turhaan keikistellä vähissä vaatteissa lähes julkisilla paikoilla?

On Love Street

The Doors - Love Street

Mä ehdin jo viikonvaihteessa julistaa kevään alkaneeksi, mutta totuus iski vasten kasvoja tänään satamassa hyytävän tuulen muodossa. Tähän kun yhdistää lahtelaiset yksitoista lämpöastetta, tekee mieli haudata ne keväisimmät vaatteet takaisin kaapin syövereihin.

Käytiin satamassa kahvittelemassa kummitädin syntymäpäivien kunniaksi. Kahvila Karirannan parsakaali-fetapiirakka on jotain todella hyvää, syön sitä käytännössä aina kyseisessä kahvilassa käydessäni. Satamassa oli tänään lintuilta, ja havaitsin hyvin, että peruskoulun lintutunneilta ei ole jäänyt paljoa päähän. Vedin linnuntunnistusvisassa tyylipuhtaasti 0/7 oikein, tunnistin kyllä, että kuvissa on joku pöllö, jotain lokkeja ja joku uikku, mutta tarkempi lajimäärittely ontui.

Parsateema jatkui myös kotona, tosin ihan parsa-parsana. Roomanreissun jälkeen olen vain käväissyt nälän tullen ostamassa sitä mitä mieli tekee, varsinainen ruokavarastojen täyttäminen on unohtunut. Tänään ostin kahden euron parsanipun. Tankoparsan kuoriminen, keittäminen ja syöminen antoi mulle henkisesti köyhät ja ennenkaikkea lapsenomaiset Jone Riksusta-fiilikset. Parsan ohella perinteisesti syötävän hollandaisekastikkeenkin yritin ammattilaista konsultoiden tehdä itse. Lopputulos oli kaikkea muuta kuin onnistunut, vähän liian sitruunaista ja vetistä. Seuraavalla kerralla tyydyn kaupan pussisoossiin, mä en ole mikään kastikemestari.

Tänäänkään ei ollut ihan mun naamapäivä (sen ilmestymistä odotellessa), tosin kameran edessä oleminen ei ole ikinä ollut mulle luontevaa. Takki on äidin vanha, 70-luvun puolivälistä. Äidillä on ollut kiva tyyli nuorempana, olen ominut kymmenittäin äidin vanhoja, hyvin kestäneitä vaatteita koko ikäni. Viime vuosina vähän enemmänkin. Ei se niillä kuitenkaan enää mitään tee.

Lahti on rakastuneiden kaupunki.

Niittishortsit

Joskus vuonna jalmari ja käpy näin Weheartitissä shortsikuvan, joka vei multa sydämen ja parit yöunetkin. Metsästin aikani noita niin Runwaydreamzilta kuin jonkun kotiaskartelijan tekeminäkin Etsystä ja ties mistä kera kirahvein, kissain ja koirain. Yritin nakittaa askartelutaitoista ystävää tekemään mulle tollaiset, ja lopulta unohdin. Sitten, farkkuvarastoani karsiessa muistin taas nuo yhden ajan rakkausshortsit ja päätin, että minä ite. Ihan hyvä saavutus kun ottaa huomioon, että mä olen kärsimätön, taiteellisesti lahjaton ja ompelutaidoton.

Näihin tarvittiin uhraamiskelpoiset farkut, kloriittia, sadan niitin pussi, vasara, sakset, ämpäri ja ratkoja. Unohdin kuvata kaikki välivaiheet, joten yritän selittää mitä tein. Tekojen selittäminen jälkeenpäin on usein vaikeaa, mutta kysymykseen miten? on helpompi vastata kuin kysymykseen miksi?

Ensiksi leikkasin lahkeet omille muodoilleni siveellisimpään mahdolliseen minimittaan, eli mikroshortseista ei ihan vielä puhuta. Ja ratkoin noi järkyttävät oranssit takataskutikkaukset pois. Koska halusin shortseista vaaleat, höläytin ämpäriin aimo annoksen kloriittia ja shortsit perään vaalentumaan.

Puolentoista tunnin kloriittiliotuksen jälkeen pikapesu (mun pesukoneen pikapesu kestää sata minuuttia...) ja lahkeetkin rispaantuivat just niinkuin piti. Kokemuksen vähemmän matala mutta sitäkin syvempi rintaääni nimittäin kertoo, että kun alkuun on päästy, jatkossa rispaantumista ei pysäytä mikään. Ratkoin takataskusta yhden sivun, ja ompelin reunaan taitoksen.

Niitit tekivät pahaa jälkeä käsille, mutta kuten tatuoimisen ja synnyttämisenkin kanssa: joutuu kärsimään, jos haluaa lopputuloksen olevan hieno ja mieleinen. Olin lukenut jostain niksipirkasta, että vasaran kanssa niitit saa helpommin läpi farkkukankaasta. Myytti murrettu, kiinnitin viisi niittiä vasaralla ja hajotin kaksi, loput painelin omin pienin kätösin.

Multa puuttuu käytännössä täysin avaruudellinen hahmotuskyky ja symmetriataju. Yritin perfektionismipuuskassani noin neljä tuntia kohdistaa niittejä suoraan, jonka jälkeen ajattelin, että olkoot ja annoin niiden mennä vinksin vonksin vähän vähemmän sinnepäin. Tuskin kukaan tulee vatupassin kanssa mun takamustani mittailemaan. Jos tulee, toivotan hauskoja mittailuhetkiä!

Yllättävää kyllä, niittitakataskun kanssa istuminen ei yhtään satu pyllyyn. Lempparishortsit done, pääsisipä vain pian käyttämään niitä. Onneksi kesä on jo jollakin ovella. Toivottavasti löytää tiensä pian tänne.

Party on!

Viikonloppuna juhlittiin jälleen synttäreitä, tällä kertaa Lotan. Näillä näkymin myös viimeiset synttärit vähään aikaan, johan tässä onkin viimeiset puolitoista kuukautta saanut rampata syntymäpäivillä. Seuraava putki on jälleen syys-lokakuun vaihteessa, jolloin suurin osa isän puolen sukulaisista on päättänyt syntyä.

Mä unohdin ottaa kuvia valoisaan aikaan ja itse juhlista, josta kertoo se, että postauksen kuvamateriaali ei ole kummoinen. Ja se, että mulla oli sunnuntaiaamupäivällä vielä 54 prosenttia akkua jäljellä.

Myös juhlimistyylini on rauhoittunut huomattavasti teinivuosista. Siinä missä viisi vuotta sitten olisin todennäköisimmin löytänyt itseni boolimaljasta leikkimästä sukellusvenettä, nyt istuin tuntitolkulla kavereiden kanssa kylmässä saunassa, vaatteet päällä kuunnellen YUPta, kunnes menin olkkariin katsomaan änäriä. Oikeasti mulla oli tosi hauskaa.

Ne, jotka vakoilevat mun instagramiani, ovatkin jo nähneet mun uuden tatuoinnin. Pahoittelen toisen kuvan lohkeillutta kynsilakkaa, kelmeää aamuvalaistusta ja rasvaamatonta leimaa, tää on vasta paranemisvaihe. Onnistuin saamaan todella nopeasti ajan Liskogalleriasta, ja kävin sieltä ottamassa kolmannen ja todennäköisimmin myös toiseksi viimeisen leimani.

Olen pitkään harkittuun ja nopeasti toteutuneeseen tatuointiini äärimmäisen tyytyväinen, ei epäilystäkään missä mua tullaan jatkossakin leimaamaan Suomessa. Ja avataan noita numeroita vielä sen verran, että ne merkitsevät mulle muutakin kuin lempipelaajani pelinumeroa.

270314

Mä kärsin tänään selkeästi suuresta inspiraatiokadosta, en saanut otsikkoakaan aikaiseksi. Syytän tota nättiä ilmaa, se saa ajatukset harhailemaan välillä jopa liian kauas. Mulla ne ajautuivat Kap Verdelle, ja luultavasti eksyivät kokonaan paluumatkalla. Ei ole ainakaan vielä näkynyt.

Kaivoin kaapin levosta jälleen käyttöön vuosia sitten ostetun Topshopin croppineuleen söpöllä selkärusetilla. Toi on angoraa ja vaatii alleen paidan, missä on edes vähän hihaa. Muuten kutittaa enemmän kuin laki sallisi. Angoraneuleiden laatua haukutaan aika usein joka paikassa, mutta ainakaan mun yksilöstäni ei jää taakse leijailemaan karvavanoja.

Löin viime viikolla isäni kanssa vetoa, ja isä hävisi kirkkaasti. Hän oli sitten ravintolakeikan velkaa. Mä olisin halunnut Brondaan, mutta isä ei jostain kumman syystä suostunut lähtemään Helsinkiin yhden ruokailun takia. Ja koska mä en ole tottunut saamaan aina tahtoani läpi, pysyttiin ihan Lahdessa.

Mentiin lopulta Santtikseen koska siellä ei olla mukamas käyty pitkään aikaan. Päivän lounaana oli isän sanojen mukaan sössöä ja soppaa, joten tilattiin listalta. Ja koska kerrankin joku muu maksoi, mä tilasin pitkän kaavan mukaan. Alku-, pää-, ja jälkiruokaa. Mulla on pieni fiksaatio kaikkiin mereneläviin, joten mun oli niinsanotusti pakko ottaa kuhaa jonka oheen kuului tiikerirapuja. En ymmärrä miten kukaan pystyy ottamaan Santa Féssä selkeitä kuvia ilman salamaa, siellä on ihan hirveän hämärää! Varsinkin kun itse kuvaajan kädet eivät ole vakaudessaan ihan tarkka-ampujan luokkaa.

Trifles

Toivottavasti takatalvi on vihdoinkin tapettu. Ainakin tän päivän plusasteet, lounatuuli ja aurinko ovat saaneet mut vahvasti uskomaan siihen, että kevät ehtii koittaa jo ennen huhtikuuta, ja avokaskauden voi avata. Himoittu beige bikertakki löytyi lopulta niinkin uniikista ja tuntemattomasta paikasta kuin H&M. Onneksi aina ei tarvitse lähteä merta edemmäksi vaatekauppoihin.

Kerrottuani äidille sataprosenttisen onnistuneesta juoppokuskireissustani, hänen luottonsa mun kuskintaitoihin on noussut eksponentiaalisesti. Pakkohan mun on olla lähes maanteiden kuninkaan veroinen sankari kun osasin viedä viihtyneitä ihmisiä vieraalla autolla keskellä yötä koteihinsa!

Käytiin viikko sitten Iittalan outletissa ja Plantagenissa. Multa oli päässyt ikävästi kuolemaan kaikki yrtit näin talven aikana, jonka vuoksi ruokailu on ollut viime aikoina sangen mautonta. Nyt istutin rumaan parvekelaatikkoon lemppariyrttini rosmariinin, timjamin ja korianterin, toivoen suuresti, että ne menestyvät. Mun istutustaidoista kertoo paljon se, että en saanut millään noita tukihäkkyröitä irti. Pysykööt siinä sitten.

Oon iso jogurttijäätelöiden ystävä, ja Ben&Jerry'sin uutuutta on hypetetty vähän siellä sun täällä ihan tuutin täydeltä. Koska mä olen suhteellisen herkkä mainonnalle ja mun teki mieli jotain makeaa, tota oli pakko ostaa testiin. Sitä hunajaisempaa versiota maistoin kaverilta jo toissa viikolla, joten kotiin kannoin vadelmasuklaan. Toi on ihan mielettömän hyvää, edesmenneen Bohemian Raspberryn jälkeen kaikkien aikojen Ben&Jerry's-suosikkini. Vaan ei toikaan silti voita itsetehtyä jogurttijäätelöä.