Last Days of Summer

Nyt sitten ehti iskeä se mun aloitusviestissä mainitsemani motivation lack, ja bloggaaminen on vähän jotenkin unohtunut. Ihan kuin mulla olis ollut tosi kiireistä ja toiminnantäyteistä elämää. Pihavaahteran punaisten lehtien prosenttiosuus on päivä päivältä suurempi, ja öitä ei enää tarkene nukkua avoimen ikkunan alla. Aika kerrata, missä neiti on kulkenut kesänsä viimeiset päivät.

Kävin rapsuttamassa heppoja, ehkä istuin myös selässä. Hoidettiin alta pois joka kesän pakollinen Porvoo-visiitti kahvilan, Pentikin, korukaupan ja Lidlin verran. Ostokset olivat suorastaan järkevät. Myös Julia ehti Lahti-visiitillään mun kanssa kahville, kuvanottohetkellä juomat olivat vasta matkalla pöytään. Vuoroin vieraissa, tosin mä oon useamman Roihuvuorivierailun auki.

Tein omatoimisen Helsinkikierroksen, johon kuului asuntonäyttö Etu-Töölössä (ei, musta ei tule vielä Helsinkiläistä), lempikortteli, Zara, kahvit (okei pelkkää Starbucksin valmislitkua) Tuomiokirkon portailla, ja monta tuntia Kansalliskirjastossa taidehistoriaa venäjäksi lukien. Mä osaan hyvin laittaa itseni viihtymään.

Juhlin useampaan otteeseen lempipelaajani NHL-sopimusta. Jokereilta Chicagolle, lempparilta lempparille. Vois mennä paljon huonommin.

R.I.P. Maston Jokeriura. Tältä näyttää, kun 156-senttiselle puetaan 196-senttisen puolustajan paita. Korkokengistä ei ollut yhtään apua.

Ehdin lyödä EVVK-leiman koko European Trophylle, mutta kummasti löysin itseni melkein vieraista Valtti Areenalta ZCS Lions-pelistä huutamassa ohjeita kolmella kielellä. Paitahuoltokin on ulkoistettu mulle, jotta Jokerit voisi palkata Irvingin. Siinä on mulle pitkästä aikaa omaleimainen maalivahti, joka antaa positiiviset kylmät väreet.

Käytiin äidin kanssa Satamassa nauttimassa luultavasti kesän viimeisistä auringonsäteistä ja ulkoruokinnasta. Isän luona pääsin vuosien tauon jälkeen kylpyammeeseen. Kylpyamme on aina ollut mun suuri rakkaus, ja suostunkin muuttamaan nykyisestä asunnostani vain ammeelliseen kotiin. Laivalta löytyi tuliaislaukku ihan mun makuun. Jos ton kirjavuoren vaan ehtisi joskus lukaista...

Oikeastaan ainoa alunperinkin kiinnostava ET-höntsä oli Jaffan ifk-peli. Sieltä siis löysin itseni. Kuuluisalla tuurillani olin poissa katsomosta kummankin Teuvon maalin aikana, jos sellaisen edes kerran näkisi livenä. Matsin jälkeen jatkot meidän narrifanien kantakapakassa, West Cornerissa. Westi on niin hauska paikka, ettei sieltä yksinkertaisesti voi lähteä ajoissa pois, eli juna meni ja minä jäin. Vielä yksi Helsinki-yö. Toinen kuva on lainattu Leenalta. Sori!

Tänään kävin myös pitkästä aikaa Johannan luona kahvilla. Neljä ja puoli tuntia lasketaan käymiseksi. Mun Dublin-kaipuu ei saanut vastakaikua, joten tyydyttiin nauttimaan olut per naama saippuakuplien, pään seudun karvojen värjäilyn, kahvilitran ja yleisen kikattamisen ohella.

Mä saatoin vähän soittaa suutani, ja rangaistuksena saan elää koko syyskuun vegaaniruokavaliolla. Mulla on suurin ikävä juustoa. Tänään en ole ehtinyt syödä muuta kuin hedelmiä, olen siis fruittari, ainakin yhden päivän. Vai ovatko fruittarit jo sukupuuttoon kuollut ihmistyyppi?

Hyvä aamu

Paolo Nutini - Jenny don't be hasty

Etten sanoisi, erittäin hyvä aamu.

Ensinnäkin, mä menin aamulla kuuden aikaan lenkille. On hyvin harvinaista, että herään noin aikaisin, ja vielä harvinaisempaa on, että mä harrastan urheilua. Mä meen juoksemaan vain silloin, kun satun vihaamaan suuresti itseäni, kuten tänä aamuna herätessäni. Eräänlaista itsetuhoisuutta siis tuo kipittelykin. Selvisin hengissä, ja mieli tuntui paljon kirkkaammalta.

Ennen mä en koskaan syönyt aamupalaa. Tuurilla nappasin jonkun omenan näkkärin tomaatin matkalla hotkittavaksi, usein ei senkäänlaista aamupalaa. Ei, ellei joku ollut sitä valmiiksi varannut vartavasten minua varten. Nykyään tuntuu, etten muuta syö kuin aamiaista.

Tänään tein lettuja, pannukakkuja, mitä noi nyt onkaan. Ensimmäistä kertaa itse! Mä en lähtenyt koskaan mukaan joka puolella tuuban täydeltä soineeseen banaaniletutfitnessjeejee-villitykseen, en ole ikinä maistanut ja tuskin tulen maistamaankaan, sillä mulle riittää ihan tavalliset letut. Mä sentään käytin niissä ruokosokeria ja paistoin kookosrasvassa! Sydämenmuotoisella pannulla!

Aamupalaksi siis pannukakkupinon koristeeksi aprikoosia, vadelmahilloa ja mustikoita. Mulla on pelkkiä pakastemustikoita, enkä edes pidä niistä. Tuoreet mustikat vaan näyttävät kadonneen jonnekin metsistä. Erittäin hyvä tee korvaa sentään tämänkin puutteen.

Mä oisin tahtonut jatkaa hyvin alkanutta aamua ulkona nauttien viimeisistä kesäpäivistä, mutta saankin leikkiä hetken lapsenvahtia ja syventyä suhteellisen tasokkaaseen novellikokoelmaan. Muuhun ei olisi enää aikaa.

Viikkokatsaus

Mä olen ensimmäistä kertaa tässä kuussa koko päivän kotona. Jotenkin tuntuu etten ole tehnyt mitään, oon vaan odottanut ja matkustanut. Maanantaina kävin katsomassa serkun pesäpallopeliä Hämeenlinnassa, oleellinen läskeily tietenkin paluumatkaan kuuluen! Seuraavana aamuna pitkästä aikaa Helsinkiin. Tuntuu, etten ole koskaan missään muualla kuin Helsingissä tai Hämeenlinnassa.

Tiistaina meillä oli sovittu hiustenleikkuu- ja grillaamisilta Lotan, Sannin ja Annikan kanssa, mutta saksien näyttäminen unohtui, ja grillattiinkin vasta Tikkurilan jäähallin takapihalla. Onneksi ehdittiin sitä ennen syödä pitsaa ja mansikoita, harvinaisen toimiva kombinaatio. Ohessa sain juhlia sopimusta sekä juoda suruun sopimuksen johdosta - arvaatte varmaan keitä kahta herraa tarkoitan.

Keskiviikkona kärsin paitsi krapulasta, myös nälästä, joten Johanna päätti viedä mut syömään. Olen käynyt ulkona syömässä heinä-elokuun aikana jonkun kymmenen kertaa, ja lähes jokaisella kerralla mun annokseen on kuulunut guacamolea. Taidan siis pitää siitä. Tai sitten guacamolen nauttimiseen liittyy jotain vanhoja kaunoja, jotka saa hyvin purettua puremalla.

Eilen äiti lähti mun henkiseksi tueksi tikinpoistoon, ja mä pääsin viimeinkin tänään leipomaan. Rakastan suuresti leipomista, nimenomaan leivän, ja tässä viikon aikana mulle on tullut pahoja vieroitusoireita. Tein juusto-rosmariinifocacciaa, joka täydentää hyvin tuoretomaattikeittoa. Voisin varmaan elää keitoilla, ja hyvä sellainen kirkastaa sadepäivänkin. Kuten tänään.

Tilasin Victoria's Secretiltä topin, joka saapui tänään. Jenkkien koot on mulle hepreaa, päätin ottaa S-kokoisen normaalin M-kokoni sijaan. Olisi melkein voinut mennä vaikka sillä Amerikan XS:llä, toihan on topin sijasta mekko. Ja mä kun en ole kohta neljään vuoteen käyttänyt S-kokoisia yläosia. No, tällä on vedettävä. Aion vetää sillä koko viikonlopun.

Kesäheinä

Kävin sunnuntaina näin heinäkuun lopuksi laskemassa Mymmelin ansaitulle kesälomalle äitin luokse. Kissani viihtyy paremmin tuolla kukkapenkkien keskellä maaseudun rauhassa sisiliskoja väijyen, kuin ydinkeskustassa piharemontin paukkeessa. Päivä oli harvinaisen lämmin ja aurinkoinen, ja kipiteltiin Mymmelin kanssa kaurapellossa paljain tassuin ja  jaloin vielä auringonlaskun jälkeenkin.

Äidillä olisi suorastaan synti olla syömättä oman maan salaattia, tai grillattua kesäkurpitsaa. Nyt mentiin kylmä ruoka-linjalla ja tietenkin mummolatyylisillä lautasilla! Mä vedin alle kuukausi takaperin lähes yliannostuksen aurinkokuivattuja tomaatteja, mutta nyt jälleen uppoaa paremmin kuin hyvin. Luomuoliivitkin ovat noin sata kertaa paremman makuisia, kuin eldoradoliemessä lilluvat. Eikä maistu yhtään säilöntäaineelle.

Sabotage

Just silloin kun mä oon töissä niin aurinko porottaa pahemmin ku koskaan ja ilma on mitä kuumin. Huomenna sit taas kun ois vapaa päivä, ni auta armias taivaalta varmaan sataa p*skaa ja asteita on -20. Onnee vaan.

Tuntu postausta aloittaessa että mulla oli vaikka kuinka paljon kerrottavaa ja tapahtumaa, tosin ilman kuvia joka saattaa aiheuttaa postauksesta tönkön. Mut nyt tuli totaalinen aivosumu, enkä muista varmaan ees puolia.

Toissapäivänä käytiin taas mummolassa poikkeamassa, tälläkin kertaa iltamyöhään kello 20 jälkeen. Sain päähän piston että tällä kertaa mä haluan ajaa meidän Chevrolet Astroa. Se meni oikeesti hyvin, ku apteekin hyllyltä. Heittelin siinä rinkiä tietä edes takasin, tienpäässä aina peruuutuskäännös ja takasin. Kolme pimppistä siinä ehdittiin vetämään kun jollain ihmeen tavalla mä sain _automaatti_ auton tyssäämään keskelle helkkarin tietä. Ei käynnistyny, ei lähteny sitten mihkään. Siinä tönöttää. Hienoa.

Lähtiessä päätin lainata sedältä pientä pakasterasiaa ja hakea pikkupurkillisen mustikoita lähimetsästä. Intopiukeena ja sedän sanat "siellä ja siellä on vaikka kuinka paljon, mää keräsin sieltä jo kolokytä litraa" lähden ballerinoissa ja leggareissa tarpomaan metsään. Ja kuinkas kävikään, mun saaliiksi koitui yksi kokonainen mustikka. Kyllä oli niin tarkkaan putsattu koko metikkö. Pettyyneenä kotimatkalle.

Sitten mun piti vielä jauhaa ja hehkuttaa siitä, miten viimein löysin koulukirjat itselleni. Aloin jo olla paniikissa, koulun alkuun on kaksi viikkoa ja jokanen nettikauppa väittää ettei kirjoja löydy mistään eikä oo tilattavissa, ei oo saatavilla, bla bla bla. Sitten löysin sivuston nimeltä Adlibris josta löytyikin kaikki tarvittavat kirjat ja suht halpaan hintaan. Sivusto on kumminkin joku huijaus sivusto ja kohta mä istun vankilassa tai jotain muuta hienoa. Mutta tosiaan tilasin 130 eurolla kirjoja ja köyhdyin kertaheitolla. Vielä olis maksettavana "koulupuku" ja kengät, 150-170 e. Huh, nälkäpäivät edessä. 

Vielä loppuhehkutukseksi, että tänään varmistui jotain aivvvan mahtavaa, jota en vielä paljasta ;) Odottakaa 28 päivää. Niin joudun mäkin :(

- Tiia -

Viime päiviltä

22-Pistepirkko - Just a Little Bit More 

Dädin kanssa syömässä Santa Féssa, laadukkaissa kuvissa mun hyvin tarkentuneet ruuat. En tajunnu, että just siinä pöydän kohdassa on noin hämärää.

Katsoin uusintana Unitedin tuoreimman Valioliigamestaruuspelin suurta Väinöriippuvuutta lievittämään.

Aamupalaksi aurinkokuivattu tomaatti-jauhelihamuffinsseja. Ei, tämä ei ole ruokablogi.

Kummitädin kissanpentu aikoo käydä syliin nukkumaan.

Mössön sisäänpääsyleima.

 Ensinnäkin, viitaten mun edelliseen postaukseen tulleisiin ääriasiallisiin kommentteihin, mä toivoisin, että te rakkaat ihmiset ette uskoisi niin sokeasti sitä kaikkea, mitä joku teille tuikituntematon ihminen kirjoittaa toisista internetissä. Ette voi sanoa sataprosenttisesti kuka kommentin on kirjoittanut, miltä hän näyttää, mitä hän tietää minusta. Hän voi olla vaikka elämäänsä kyllästynyt teini, katkera vanha tuttu, tai ties mikä tavallnen patologinen valehtelija.  En viitsi ainakaan toistaiseksi poistaa yhtään kommenttia, kommentin kirjoittavilla on tässä minusta enemmän hävettävää. Olkoot ne kaikkien ilona ja riemuna siellä.

Keskiviikkona tosissaan vietettiin isä-tytär-laatuaikaa Santtiksessa. Mulla on periaatteena lähes poikkeuksetta ottaa ravintolassa jotain, mitä en ole ennen maistanut. Tänään oli vuorossa tiikerirapuja alkupalaksi ja BBQ-kanawrappia pääruuaksi. En yleensä koskaan ota erillistä alkuruokaa, mutta nyt houkutti tehdä poikkeus. Tiedä sitten kannattiko loppupelissä, en jaksanut syödä puoliakaan pääruuasta. Jälkkäriksi tähänastisen elämäni paras mansikkamargarita!

Perjantaina olin useamman tunnin kummitädin luona nimipäivillä. Siellä tuli tavattua oikeastaan koko isänpuoleinen elossa oleva suku, en minä vaan koskaan juhli nimipäiviä noin isosti! Jokakertaiseen kummitätivierailuun kuuluu olennaisesti Sohvi-kissan leikittäminen, tällä kertaa sain tuntea verisesti ei-enää-niin-pennun syliinkiipeämisen jalkaa pitkin. Lisäksi katsottiin kahdeksan vuotta nuoremman serkun kanssa kehittäviä YouTube-videoita, kuten James Potkukelkka Alkossa ja Serbian Euroviisubiisi suomeksi tekstitettynä vuodelta 2010, nauraen päät irti toisiltamme.

Dädi raaski kertoa, että 22-Pistepirkko vetää keikan legendaarisella Möysän ex-Essolla, eli Mössöllä, joten perjantai-iltaa päätettiin viettää yhdessä siellä. Mä myöhästyin jonkun vartin keikan alusta, joten ei ollut toivoakaan nähdä lavalle. Koko baari oli liian kuuma, täynnä ei-tuttuja ja tiskeille oli liikaa jonoa. Kutakuinkin keikan puolivälissä dädi keksi nostaa mut tuolille seisomaan, ja tunnelma kirkastui heti, Tuborgista johtuen tai huolimatta. Ihme kyllä en saanut yhtään vihaista kommenttia näkymien blokkaamisesta, lahtelaisilla on tapana ruikuttaa mikäli joku saa pieniäkin etuuksia. Ennen loppua ehdimme saada vielä osuutemme räjähtävistä ja kattoon suihkuavista olutjuomista lähes Monacon GP-tyyliin.

Huomenna (tänään) sitten äidin kanssa tekemään pitkästä aikaa jotain kivaa!

Pikaterkut

Lahden ja Riihimäen välillä on noin 60 kilometriä matkaa. Autolla sen ajaa alle tunnissa, jos sellaisen rattiin uskaltaa hypätä. Junalla matka kestää 40 minuuttia, ja jämäopiskelija saa kortillaan matkan lähes taloudenkaatavaan hintaan: 3,25 €

Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että mä käyn Riksussa niin harvoin. Ok, viimeeksi toukokuun alkupuolella, mutta sitä edeltävä kerta venyykin jo vuosien taakse. 2011 olisko? Ja mä kun haluisin useammin nähdä pikkuserkkua ja mun melkein kummityttöä.

Arvata saattaakin, että lähden nyt elämysmatkalle radan taakse. Takaisin aamulla anivarhain, illan ohjelmaan tuskin kuuluu mitään. Ehkä muutama Heineken. Tai Somersby. Makuasiat voi muuttua, ja mulla ne muuttuu n. vartissa.